Kalenterin suunnittelusta

Kun kerran Mervi postasi omasta kalenteriohjeestaan, niin minäkin. Hienohelma-lapaset ja säärystimet on jo nähty täällä, kahtenakin  erilaisena versiona, viisisakarainen matto on vilahtanut kuvassa ja Tilulii-huivilla on ollut ainakin kaksi eri työnimeä.

Uunituoreena ohjeena mukaan pääsi Vaahtokarkki-pusero. Kalenterin suunnittelupalaverissa joku kaipasi kalenteriin muhkeaa villapaitaa, oikeaa kääriytymisneuletta pakkaspäiviä varten. Siitä minulle tuli heti mieleen Missonin jättineuleet. Esimerkiksi tällainen.

Ajattelin, että jotain samanlaista kutaisee nopeasti, varsinkin meidän sutjakalle teinitytölle. Aika ei ehkä Suomessa ole vielä kypsä näille jättineuleille, mutta ensi vuoden kalenteriahan tässä ollaan tekemässä. Ostin paksuinta, luonnonkuituista lankaa, mitä kaupungista kohtuuhinnalla löytyi eli Dropsin Andesia, jossa on villaa ja alpakkaa. Minulla on niin löysä käsiala, että kahdeksan millin puikoilla pääsin 1 s/1 cm -neuletiheyteen. Puserolangat maksoivat noin 25 euroa, joten ei mikään suuri investointi. Nythän muuten Dropsin alpakkalangat ovat tarjouksessa, vielä halvempia. Täytyy istua sormien päällä, etten tilaa lisää sitä lankaa (minulla on edelleen varmaan 40 kiloa kaikenlaisia lankoja neulomatta).

Ravelryssä olin huomannut kiinnostavan uuden contiguous-nimisen tekniikan, jolla pusero tehdään yhtenä kappaleena ylhäältä alaspäin ja siinä on kuitenkin istutetut hihat. Tekniikan keksijä, australialainen Susie Meyers, ei kaivannut omien sanojensa mukaan rahaa, ainoastaan mainetta (tässä sitä tulee!), joten tekniikkaa sai vapaasti käyttää. Contiguous-ryhmässä ideat ja vinkit synnyttävät toinen toistaan kiinnostavampia luomuksia. Tuollaiset "open access" -hankkeet ovat mielestäni niitä kaikkein kannatettavimpia, niinpä halusin soveltaa juuri tätä tekniikkaa omaan puserooni.

Meidän teini kun on koko ikänsä kulkenut tyköistuvissa vaatteissa, niin kasarihenkisen jättineuleen sai unohtaa. Neuleesta piti tulla istuva ja niukkalinjaisten takkien alle mahtuva. Aloitus vaati muutaman kokeilun ja yhden kerän neulomisen kolmeen kertaan, mutta kun vauhtiin pääsin niin pusero syntyi pikavauhtia. Aikaa vievin vaihe taisi olla mallin löytäminen resorineuleisiin. Selasin kaikki mallikirjani useaan kertaan, kokeilinkin jotain ja lopulta päädyin kuvan pitsiresoriin. Kun nyt näitä kuvia vertaa, niin aika vähän alkuperäisestä ideasta on jäljellä.

Kuva: Tiina Ekosaari

Kalenterin ohje on S-kokoon, vaikka sisältääkin vinkkejä, joilla neuletta voi muuntaa omiin mittoihin sopiviksi. Paksu lanka, isot puikot ja korkea poolokaulus - se nyt vain on sellainen yhdistelmä, joka ei kovin vankkaa runkoa hoikenna.

Testineulomisesta puheenollen, testasin Meten Elonkierto-kämmekkäohjeen. Olen käyttänyt niitä joka päivä sen jälkeen kun sain ne valmiiksi. En aikaisemmin ole oikein tajunnut kämmekkäiden ideaa, mutta nehän ovat mainiot kosketusnäytöllisen kännykän käyttäjälle. Lanka näissä on vuosikausia marinoitunutta kotitekoista villalankaa, josta aikoinaan innoissani postasin täällä.

Marjan Karhunvatukka-sukatkin tuli testineulottua. Sievät nekin.

Me tehtiin se taas!

Viime vuosi oli aika karu, kun keittiön seinällä ei ollut Kipakoiden kalenteria, josta näki suoraan neuletapaamiset. Ensi vuonna pysyy taas ajan tasalla, sillä me teimme uuden Kipakat-kalenterin!

Kalenterista tuli hieno, vielä parempi omasta mielestäni kuin ensimmäinen. Mieskin tutki sitä tarkkaan ja kauan. Totesi sitten ykskantaan, että "ylivoimaisesti paras tähänastisista". Ihan se kalenteri on meidän näköinen, se täytyy itsekin myöntää. Helmikuun kuva on ehkä oma suosikkini, Kaisla on siinä niin söpö "huippumalli".

Uudessa kalenterissa on ohje neulottuun tai virkattuun työhön joka kuukaudelle. Yleisön pyynnöstä lisäsimme myös nimipäivät. Edelliseen kalenteriin jäi painovirhepaholainen, yksi ylimääräinen päivä eli "neulontai". Toivottavasti tällä kertaa oikolukijat ovat olleet tarkempia. Toisaalta, tuskinpa ylimääräinen vappuaatto ketään kauheasti haittasi (seli seli, arvatkaa vain kuka oikoluki edellisen kalenterin päivät).

Vuoden 2012 kalenterissa on käsityöohjeita laidasta laitaan, helppoja ja vaativampia, aikuisille, lapsille, tytöille ja pojille, kotiin ja kierrätettyäkin. Kuvia kalenterisivuista löytyy Kipakat-blogista ja Ravelrystä. Sieltä löytyy myös tilausohjeet.

Kalenterin teko oli vähän pakon sanelema juttu, sillä edellisestä kalenterista saadut tulot on käytetty eikä meillä ollut enää varaa vuokrata Mäki-Matin mainiota mökkiä lauantaitapaamisiin. Kaupunki nosti vuokria reilusti viime vuonna.

Kalenterin suunnittelu ja neuleohjeiden väsääminen oli taas työllistävää, stressaavaa, tuskastuttavaa, kiireistä, epävarmaa ja silti enimmäkseen huippukivaa. Yhdessä tekeminen on tämän neulontaharrastuksen suola ja pippuri. Kalenteriprojektit ovat kannustaneet monia meistä kokeilemaan siipiään neulesuunnittelijana, löytämään itsestään aivan uusia kykyjä. Ennen kaikkea se on antanut tilaisuuden (tekosyyn, joku voisi sanoa) moneen rattoisaan yhteiseen tapaamiseen ja toistemme tsemppaustilaisuuteen. Erityisen hyvin tästä kerrasta jäivät mieleen hauskat kuvaussessiot Jaanan uudessa kodissa. Taidettiin saada jälkikasvuakin koukutettua käsityöharrastukseen siinä samalla.

Edellisestä kalenterista tuli paljon positiivista palautetta ympäri Suomen. Toivottavasti viihdyt myös tämän kalenterin parissa!