Kesäkuu :: June :: Juin

No niin, nyt niitä tulee lisää. Lankakuvia. Ei nyt ennätä neuloa, kun täytyy kehrätä kaikki ne villat.

Tästä se lähtee. Ihmeen onnistunut otos vähemmän onnistuneesta langasta. Tai miten sen nyt ottaa. Tämä on taidetta. Jännä miten nuo värit saivat minut ajattelemaan kesäkuuta. Olen syntynyt kesäkuussa ja se on minusta kuukausista upein: ne värit ja valo ja ennen kaikkea huumaavat alkukesän tuoksut!

A beautiful photo of a yarn that sucks. Or maybe not. One could say it's artistic. The colours make me think of June which I think is the best month of all. In Finland. Maybe because I was born in June.

Une belle photo d'une laine qui n'est pas aussi belle. Disons qu'elle est artistique. Ces couleurs me font penser à juin que je trouve le meilleur des mois en Finlande. Peut-être parce que je suis née en juin.

Hahtuvavuoren huippu :: Tip of a nice berg ?

Viikonlopuksi lainasin paikallisesta käsityökeskuksesta karstamyllyn (nro 1) ja urakoin villasäkin sisällön hahtuvavuoreksi. Aah, tuonne tekisi mieli mennä nukkumaan. Sunnuntaina meni nimittäin aika myöhään eli kaikki hahtuvat oli karstattu itse asiassa vasta tämän päivän puolella.

Kasan kehräyksessä mahtaa kulua tovi. Villassa on niin paljon roskia, heiniä, olkia ja muuta kasvijätettä, että siinä riittää vielä nyppimistä.

This weekend's job done: a mountain of carded Finn wool. It'll take me a while to spin all that. Looks nice but you can't imagine the amount of burr, hay, and little pieces of vegetable matter that still remain in that wool :(

Voilà ce que j'ai fait ce week-end (jusqu'à ce matin même). Un montagne de mèche de laine, prête à filer. Cela me prendra un temps... Surtout parce qu'il y a beaucoup de petits morceaux de plantes là dedans.

Ruusuja :: Roses

Des roses, pour célébrer mon centième billet
Roses to celebrate my 100th posting

Nyt en jaksa tehdä muuta kuin virkata näitä. Ruusuja. Vanha pusero, jolle ei löytynyt käyttäjää, on muuttumassa ruusutarhaksi. Minulla ei ole aavistustakaan mitä kaikilla ruusuilla teen, mutta niitä on mukava virkata. Vaikka 100. postauksen kunniaksi!

Et une rose pour toi qui lis ce blog
And a rose for you who read this blog
Ruusu Sinullekin, lukijani
Even for Blogger.com who finally let me post this picture

Ei ihan mutta melkein::Almost there

Lauantaipäivän vapaahuovutus+virkkaushuivi ei aivan onnistunut. Tai positiivisesti sanottuna se melkein onnistui.

Virkkasin hahtuvasta vitosen koukulla suuria ja pienempiä kukkasia, jotka laitoin vapaasti aseteltujen vaaleiden hahtuvalankojen päälle. Kukkien ohje on jostain 1970-luvun käsityölehdestä, alunperin se oli verhon ohje, mutta muokkasin sitä hieman.

Alustana on ruma lakana, joka ruudullisena on kätevä juuri tähän hommaan. Työn koko tässä vaiheessa oli 180 x 48 cm.

Lakanan toinen puoli hahtuva-asetelman päälle, rullaus, paketointi villalangalla ja pesukoneeseen muun pyykin kanssa. Koneesta tuli ulos toisesta päästä avautunut paketti (tämä on jo toinen kerta, kun minulle käy niin; niinpä siis älä enää käytä sitomiseen villalankaa, vaan jotain vahvaa narua, vaikka trikookuteita). Paketista sain repimällä irrotettua huivin, jonka koko oli 127 + 34 cm, paitsi avautuneesta päästä, jossa leveyttä oli vain 27 cm.

Aikaa meni kolme tuntia ja villaa haaskasin parilla eurolla, joten ei tästä suurta rahallista vahinkoa tullut, vaikka ei ihan nappiin mennyt. Virkkaus oli niin kivaa, että tekee mieli tehdä sitä enemmänkin, joten ei tämäkään projekti ihan hukkaan mennyt.

Yesterday, I managed to waste 2 euro's worth of wool and three hours of my freetime on this freeform felting/crochet scarf. I think the basic idea was good, but I was simply careless when making it, and the scarf didn't turn out quite as I wanted to.

This is how I made the scarf. First I crocheted big and smaller flowers of pencil roving with a no. 5 crochet hook. I layered some white and ecru roving on an old sheet and placed the crocheted flowers above. Then I put the other half of the sheet over the scarf, rolled the sheet into a tight bundle and fastened it with some yarn. Finally, I washed the roll in the washing machine with the laundry.

Out came a roll that had loosened at one end. Consequently, the scarf had felted more on that end. Otherwise, I think, it looks nice, and can still be worn over the shoulders if secured with a pin and worn so that the wider edge covers the other edge. In any case, doing this scarf reminded me of how much I love crocheting and made me think of other projects using this technique. So, maybe it was not time wasted, after all.

Kiri

Kiri made of handspun Estonian pencil roving

Tällä viikolla kokeilin, onko mahdollista kehrätä ohutta virolaista hahtuvaa ja tehdä siitä jotain koossa pysyvää, esimerkiksi huivi. Malliksi valitsin pitkän pohdiskelun jälkeen Kirin (pdf). Se on helppo neuloa vaikka tv:tä katsellessa. Ihan hyvä tuli. Lankaa tähän meni noin 90 grammaa.

Alku vaikutti hankalalle. Tummansininen lanka oli tosi ohutta, jostakin kohtaa vain muutama kuitu. Vaaleammat kohdat puolestaan olivat paljon paksumman tuntuisia. Tumma lanka tuntuu ja näyttää sitä paitsi aivan mohairilta.

Annoin langalle shokkikäsittelyn kehruun jälkeen, sillä ajattelin, että jos sen huovuttaa hieman, niin se kestää paremmin. Pesu lämpimässä vedessä ja kylmä huuhtelu päälle. Sitten kuuma huuhtelu ja taas kylmää. Hahtuvakiekon painoksi oli muuten merkitty 130 g. Pesussa siitä lähti aivan hirveästi likaa, vesi oli aivan ruskeaa. Kuivuttuaan lanka painoi 100 g, joten rasvaa ja muuta likaa oli kai se kolmannes.


Virosta ostin myös tämän hahtuvan. Siitä en taida tehdä ainakaan samanlaista huivia, vaan jotain, mikä minulle tuli mieleen tästä Mielityn tekemästä virkatusta huivista ja näistä japanilaisen Muun lumihiutaleista.

Another cheese of roving. This will become a different scarf. Just wait and see.






Ja vielä kuva lumesta ja Kiristä, joka on yhtä kevyt kuin lumihiutaleet.

Kiri, light as the snow

T-paita

Kiitos kaikille puseroani kommentoineille :)
Merci pour vos commentaires sur le pull :)

Tässä pieni mainos (Mielitty - special for you!). Kävin viikonloppuna Suomen Käsityön Museossa ja siellä myydään näitä virkkauspaitoja. Ostin heti. Tämä on Riitta Uusitalon tuotosta. Tarjolla on toinenkin malli: "Ennen minäkin olin tumpelo" ;)

Museossa on myynnissä myös Jyväskylän paras käsityöalan kirjavalikoima. Näin uskaltaa huoletta sanoa, koska kirjakaupoissa valikoimat ovat jokseenkin niukat. Mukaani lähti Anja McGiffordin Glossary of arts and crafts – Käsi- ja taideteollisuussanasto suomi-englanti-suomi sekä Sheila McGregorin Traditional Scandinavian Knitting. Kirjaluettelo löytyy netistä word-dokkarina.

Un peu de publicité pour le Crafts Museum of Finland (Musée finlandais de l'artisanat) qui se trouve à Jyväskylä. J'ai acheté un T-shirt avec le texte "Rakastan virkkaamista! / J'aime faire du crochet !" en six langues (tailles S-XXL, prix 20e (femmes), 22e (hommes), dessin par Riitta Uusitalo, artiste de la région.

A small add for the Crafts Museum of Finland which I visited during the weekend. I bought this cute T-shirt for 20 euros. It says "I love crocheting!" in six languages. The museum in Jyväskylä is well worth the visit if you ever come to Central Finland.

Oranssi pusero

[Text in English] [Texte en français]

Oranssi puseroni suostui viimein kuvattavaksi iltapäivän valjussa valossa, sinisen hetken jo vaaniessa. Siinä se pötköttelee kivellä, minun aarteeni.

Etsi viisi virhettä ;-)
Find five faults
Cherchez l'erreur

Tämä pusero on kuin tarina. Siinä on kerroksia kuin parhaimmassa romaanissa.

Alussa oli vain kasa villaa.
In the beginning, there was a pile of wool
Au debut, il y avait la laine

Tätä ei enää samaksi tunnista.
See how it changed
Comme elle a changée

Villasta langaksi neuleeksi
Wool... yarn... knit
Laine... fil...tricot

Tässä vaiheessa alkoi tapahtua mielenkiintoisia asioita. Kun lanka oli jotenkin ylellisen oloista ja epätavallisen väristä, valitsin malliksi oikein yksinkertaisen kalastajaneuleen, ikään kuin kontrastiksi. Kalastajalle se tulikin, sillä käyn talvella pilkillä. Innoissani aloin neuloa puseroa. Vasta kerän loputtua huomasin, että alku meni pieleen (1). Olin ensimmäiseen erään kerrannut yhteen kaksi vaaleampaa säiettä, kun tarkoitus oli kerrata yhteen aina yksi vaaleampi ja tummempi säie. Vaaleammat villat värjäsin roiskimalla keltaista, punaista ja oranssia, ja satunnaisesti myös vähän sinistä ja vihreää väriä villalle. Tummemmat puolestaan maalasin siveltimellä puna-oranssi-keltaraitaisiksi. Puserosta näkyy hyvin, missä kohtaa lankaerä vaihtuu (se ei ole virhe, vaan haluttu tehokeino).

Mallineulekin vähän epäonnistui (2). Palmikoiden väliin olisi pitänyt tulla aina kaksi kerrosta oikeaa ja kaksi kerrosta nurjaa. Luin ohjeen väärin ja neuloin ainaoikeaa.

Koskapa lanka oli omatekoista, sen paksuus ei vastannut ihan ohjeen lankaa ja mittoja. Tein kyllä mallitilkun ja laskin silmukat omasta mielestäni oikein, mutta puserosta näytti uhkaavasti tulevan liian pieni. Pingottamalla sain leveyden riittämään, mutta hieman pitempi se olisi kyllä saanut olla (3).

Toista hihaa tehdessä vaihtui rukki. En ollut värjännyt riittävästi villaa ensimmäisellä kerralla (4), vaan jouduin tekemään peräti kaksi uutta värierää. Uudella rukilla kehrääminen ei heti onnistunut yhtä hyvin kuin vanhalla rukilla, joten kuvassa vasemmalla olevan hihan alaosan neulos kiertää lievästi (5). Ei paljon, mutta kuitenkin sen verran, ettei siihen kannattanut yrittää tehdä samanlaisia koristeluja kuin helmaan.

Tasapainottaakseni helman ja muun osan värieroa, päätin kirjoa alaosaan kuvioita. Minua kiinnostivat vanhan kansan puumerkit, jotka näyttävät taikamerkeiltä. Olin värjännyt niitä varten tummanpunaista villaa, mutta kun kehräsin langat, käytin vääriä, kirkkaamman punaisia villoja. Lanka ei erotu kovin hyvin neuloksesta (6!). Listaa voisi jatkaa vielä: epätasainen lanka ei sovi tuollaisiin koristeluihin (7) jne. jne.

Mutta kaikesta huolimatta: oranssi puseroni on ihana! Se on lämmin, pehmeääkin pehmeämpi ja aivan varmasti uniikki! Se on ensimmäinen aivan alusta asti tekemäni iso vaatekappale ja siksi niin tärkeä. Se ylläni muistan aina, mitä kaikkea sen tekemiseen sisältyikään - sellaistakin, mitä en tässä kerro ;-)

Orange sweater

This is the story of my orange sweater. The one and only and very dear, first ever totally handspun and handdyed sweater by Knitting Cow. The sweater finally accepted to be photographed in the pale light of the winter afternoon, when the blue twilight was swiftly darkening into night.

The yarn I managed to spin of the wool was so luxurious to my taste, so soft and so colourful that, for balance, I wanted to make a very simple garment of it. I decided to make a fisherman's pull. After all, I do fish in the winter, on the frozen lake nearby. I rushed to knit and only after I had finished the first ball of yarn I realised that I had started it off all wrong. I had dyed two kinds of wool: some lighter with the sprinkle method and some darker with the painting method. My intention was to ply one strand of each to make a more complex and versatile yarn. But for the first skein I had plied two strands of the lighter wool (1). You can see how the colour varies after each ball of yarn (it's not a fault but a wanted effect).

I made a mistake with the pattern as well (2). Between the cables, I was supposed to knit two rows and purl two rows. Instead, it became garter stitch.

Because the yarn was homespun, the gauge did not match with the pattern. I did make a swatch and counted the stitches carefully, but very soon I started to fear that the sweater would be too small for me. Blocking helped a lot but the sweater could have been a little longer (3).

I was finishing the other sleeve, when the new spinning wheel arrived. I hadn't dyed enough wool on the first go (4), so I had to dye some more. Twice, actually. Spinning with the new wheel was not easy at first, so the knit on the other sleeve (on the left in the picture) is slightly slanted (5). Not much, but it prevented me of decorating the sleeves the same way as the hem.

To balance the difference in colour between the hem and the top part, I decided to add some magic sign or old Finnish owner's marks to the hem with a dark red yarn. By mistake, I took some brighter red wool and spun it and made the decorations. They do not show very clearly on the pull (6!). But what's done is done. I could continue the list for ever: the uneven handspun yarn was not good for the decorations at all (7) and so on, and so on.

Despite all, this sweater is my precioussss. When I wear it I remember all this - and much more which I'm not going to reveal here ;-)

Pull orange

Le pull orange a finalement accepté d'être photografié dans la lumière pâle de l'après-midi hivernal, avant que l'heure bleue la couvre totalement. C'est le pull le tout premier, entièrement fait main par La vache qui tricote! J'en suis fière et tellement heureuse de l'avoir mis au bout.

Je pense que le pull mérite bien ce petit billet. Le fil que j'ai filé m'a paru si spécial, si doux et si luxueux que j'en ai voulu faire quelque chose d'extraordinaire. Pour contraster le luxe du fil, j'ai décidé de tricoter un simple pull de pêcheur. Au fait, moi, j'aime bien pêcher sur la glace du lac en hiver. J'ai commencé à tricoter et c'est seulement après avoir fini la première pelote que je me suis rendue compte que j'avais fait une erreur en filant. J'avais teint une partie de la laine en rouge-orange-jaune plus claire en utilisant ma méthode "JacksonPollock" et avais peint l'autre partie plus sombre avec le pinceau. J'avais l'intention de retordre un brin de chaque couleur pour avoir un fil plus intéressant et complexe. Mais, pour mon premier fil, j'avais retordu deux brins de la laine plus claire (1).

J'ai fait une petite gaffe avec le modèle aussi (2). J'aurais dû tricoter deux rangs envers, deux rangs endroit entre les câbles, mais j'ai tricoté un rang envers, un rang endroit. Eh, pas grave.

Le fil fait main n'est toujours pas très régulier (au moins le mien ne l'est pas), et il ne correspondait pas tout à fait au fil que l'on utilisait pour le modèle. J'ai fait un échantillon et j'ai bien fait mes calculations, mais quelque part à moitié j'ai commencé à avoir des doutes sur la taille du pull. J'ai réussi à élargir le pull en le bloquant soigneusement, mais je pense qu'il aurait pu été un peu plus long (3).

J'étais au courant de tricoter la deuxième manche lorsque le rouet nouveau est arrivé. J'avais teint trop peu de laine la première fois (4) et j'en ai dû fabriquer un peu plus. A deux reprises, en fait. Bien sûr que j'ai filé avec le nouveau rouet même si j'ai eu beaucoup de mal à m'y habituer. Résultat: un fil surtordu qui a déformé un peu la manche (5). Je n'y ai pas pu faire de mêmes décorations que sur le bas du corps de mon pull.

Les décorations que j'ai utilisées ont été inspirées de vieilles marques de propriétaire finlandaises. Ils sont comme des signes magiques, n'est-ce pas? Mais, le fil que j'ai utilisé était trop claire, trop rouge (6). Et le fil fait main n'etait pas idéal pour les décorations du tout (7). Et ainsi de suite, je pourrais continuer la liste jusqu'à l'éternité.

Peu m'importe, ce pull est mon trésor. Chaque fois que je le porte je me souviens de tout ça - et de beacoup d'autres choses que je ne vous révélerai pas ici ;-)