Aurinkovärjäystä

Käytiin anopin kanssa Iitissä väripäivillä. Näin elämäni ensimmäisen kerran aurinkovärjäystä livenä, ja heti piti kokeilla. Anopilla oli valmiiksi kangasväripigmenttejä, mutta ruiskuemulsio piti hankkia. Mikkelin Korunapin myyjä antoi asiantuntevia vinkkejä ja kehotti aloittamaan pienestä. Mutta mepä ei napilla pelata. Parisängyn lakanat tuntui tarpeelliselta projektilta, niinpä lakanaostoksille. Harjoittelumateriaaliksi ostimme muutaman pienemmän lakanan kirpparilta.

Harjoittelin lasten lakanalla. Kangas on jätetty ruohikkoon kuivumaan, rypistelty ja rutattu, kasvinlehtiä ja -osia aseteltu päälle ja lopuksi roiskittu sekaan muutama suolarae.

Seuraavaksi lakanan kimppuun. Heiluin pensselin kanssa kuin heinämies. Anoppi katseli arvoituksellisen näköisenä vieressä ja ilmoitti, että hänpä värjääkin jokin toinen kerta.

Kuivuttuaan satiinilakana näyttää tältä.

Mutaroiskeista tuli lakanan nurkkaan mielenkiintoinen kuvio.

Lakana nro 2. Syvemmät rypyt ja päällä kanaverkko.

Lakana nro 2 valmiina. Uskomattomia väriyhdistelmiä. Psykedeelisiä unia tiedossa. Vaikka näistä tulee kyllä käännettävä sängynpeitto eikä pussilakanat.

 

Aurinkovärjäyksen ohjeet löytyvät netistä, joten en kirjoita niitä tänne.

Muistutus itselle: Käytä suojakäsineitä! Peitä paljaat sääret ja jalat! Sauna syväpuhdistaa. 

Lomaprojekteja

Kiitoksia rekipeittokehuista! Välitin ne anopille, joka vaikutti hyvin tyytyväiseltä. Onhan kirjonnassa ollut aivan valtava työ. Mallin jäljentäminen tummalle villakankaalle ei ollut myöskään ihan yksinkertainen temppu. Mutta on se hieno seinälle ripustettuna. Joka päivä pysähdyn ihailemaan sen kuvioita.

Sisustus jatkuu. Karvaisten asukkien takia uutta sohvaa ei kannata hankkia, niinpä päällystin vanhoja uudella tavalla. Vanha hirsimökkitekniikalla tehty tilkkupeitto peittää yhtä sohvaa. Karvakansa poseeraa.

Okei, ei kovin kauan. Vamos sano Tori Amos, ja sitten mentiin. 

Nyt innostuin aloittamaan niistä tilkkupeittoa toisen sohvan päälle. Talon entinen asukas oli ompelija ja hän jätti varastoon isot kasat kankaita, joita olen käyttänyt tilkkuiluun.

Tästä pitäisi tulla ruusupeitto (inspiraatio saatu jostakin Suuren Käsityökerholehden vanhasta numerosta, jossa oli Juhannusruusut-niminen seinävaate), mutta nyt kun katselen kuvaa näytöllä, ei minun tekeleeni kovin ruusuiselta näytä. Pitää hieman tutkiskella tarkemmin ruusun anatomiaa. Hidasta tuo crazy quilt -tekniikka, vaikka toisaalta hauskaa, kun voi ommella surautella ilman mitään sääntöjä ja tarkkoja suunnitelmia. Pahoin pelkään vain, että aloitin taas yhden ikuisuusprojektin.

Ikuisuusprojekteista puheen ollen, tässä on toinen kandidaatti. Virkattu ylisuuri "Chanel-jakku" Menitasta aikoinaan ostettua halpaa mohairlankaa ja yhdeltä ystävältä saatua kiiltelevää viskoosilankaa. Idea oli ihan hyvä, alkuinnostus lupaava, mutta loppuunsaattamisen kanssa on ongelmia. Ensimmäinen hiha on tehty yli puolen välin. Hihojen jälkeen pitäisi vielä virkata kanttaus yltympäriinsä. Jos joskus saan tämän valmiiksi, niin väri, suuret ruudut ja kultalangan kimallus pitävät huolen, että tämän jakun käyttäjä ei jää huomaamatta.

Thank you for the compliments, I showed them to my mother-in-law and she was very pleased. She made an enormous job with the embroidery. Even transferring the design to the dark background must have been an ordeal. I would never have had the patience to finish a work like that. 

In this post, I'm showing an old quilt I made twenty years ago, and a new one I started this month. I'm having fun with the crazy quilt technique but because I chose a design that is pretty slow to make, I am starting to think my enthousiasm will soon fade away. Another project that risks to become an UFO is the chanelesque oversized jacket. I wanted to make something bold with my blue, turquoise and glitzy yarns, and started this checkered jacket. Now I am halfway done with one sleeve, and having serious doubts about the whole project. Maybe I am not that bold after all.

Merci pour vos compliments sur la broderie. Je les ai transmis à ma belle-mère et elle les apprécie beaucoup. Une broderie comme celle-là est un travail énorme; je n'aurais pas eu la patience de la faire. Même le transfert du dessin sur le tissu sombre a dû être très fastidieux. 

Dans ce billet je vous montre l'un de mes patchwork fait il y a presque vingt ans. Le patchwork a trouvé sa place sur un canapé du salon, pour le protéger contre les ongles et poils de nos chers amis à quatre pattes. Pour l'autre canapé, je viens de commencer un nouveau crazy quilt. J'aime beaucoup la technique crazy, mais ca prend un temps fou et j'ai déjà le sentiment que je vais m'ennuyer très vite avec la couture. La veste oversized, crochetée à la Chanel, risque de tomber dans la même catégorie de rejetés. Je l'ai commencée au debut de mes vacances, en pensant d'y noyer quelques fils bleus et turquoises. Au debut j'ai été enthousiaste, j'ai trouvé l'idée de cette veste géniale, mais arrivée aux manches, je commence à avoir des doutes. La grande taille, les couleurs vives, le glitz, les carreaux géants - est-ce vraiment mon style? 

Rekipeitto

Saanko esitellä: perinteistä peittokirjontaa à la anoppi. Tämä on meidän kodin viimeisin käsityöaarre. Tonttimme nimi on Lehtinen, mikä sopii erittäin hyvin, kun katsoo ikkunasta ulos, siitä nuo peiton lehtikuviot. Itse suunnittelin, valitsin kuvioiden värit ja anoppi toteutti. Kuvioihin hain inspiraatiota muistaakseni Helvi Taiston kirjasta Rekipeitot ja Helinä Jaakkolan kirjasta Kirjotut peitot. Anoppi on taitanut lisätä omiaan, en muista varmasti koskapa projekti on kestänyt useamman vuoden. Pohjakangas on Pirtin kehräämön luonnonmustaa villalankaa ja kuviolangat myös Pirtiltä, kasviväreillä värjättyjä (paitsi lintusiniset, jotka taitavat olla teollisesti värjättyä lankaa). Peittoon on kirjottu valmistumisvuosi ja meidän molempien tekijöiden nimikirjaimet.

100 x 170 cm

Muistan suunnittelun tuskan, vaikka en enää ole varma projektin aloitusvuodesta. Olin sairaslomalla tulehtuneen akillesjänteen takia ja anopin luona, olisikohan ollut koululaisten hiihtoloman aikaa vuonna 2003 tai 2004. Anoppi oli juuri saanut valmiiksi pohjakankaan ja vaati minua suunnittelemaan kuviot. Jäljentelin kuvioita ensin kirjoista ja kun en muuta keksinyt, teippasin voipaperia olohuoneen ikkunaan ja sommittelin peittoa siihen. Jalkoihin koski, mutta anoppi ei antanut periksi, ennen kuin koko pohjan kuviointi oli suunniteltu.

Sitten olikin muutama vuosi hiljaisempaa eikä peittoa anoppilassa näkynyt. Nyt täytyy myöntää, että kyllä kannatti aikoinaan kärsiä. Ja odottaa.

Let me introduce to you our newest handmade treasure, the real Prachtstücke of our house: traditional Finnish wool embroidery. It's a modern version of the old rekipeitto or sleigh blanket. My mother-in-law wove the woollen fabric and stitched it but the design is by truly yours. All the yarns used come from local sheep, and most of the coloured yarns are dyed by natural colours.

I remember vividly how the project started. I was at her place, on sick leave and suffering from a painful inflammation in the Achilles tendon. She had just finished weaving the woollen fabric for the blanket and insisted that I design the embroidery. I borrowed some books from the library on the subject, studied the old motifs and some more recent works, copied some motifs, tried to make a balanced composition and chose the colours for the blanket. After hours, even days of drawing - and moaning - I finally came up with a design that we both were happy with. Then she started stitching. Then a few years of total silence (maybe four, five, I don't remember exactly the starting year), and now it is ready. I am terribly pleased with it and very proud, too.


Je vous présente de la broderie traditionnelle finlandaise à la belle-mère (design par moi-même). C'est une version moderne de couverture de traîneau, un vrai trésor. Le tissu de fond et les broderies sont entièrement en laine (finlandaise, bien sûr). Ma belle-mère a teint la plupart des fils colorés avec des plantes et champignons.

Je me souviens bien le debut de ce long projet. J'étais chez elle, en congé de maladie avec une tendinite d'Achille très douloureuse. Elle venait de tisser le fond de la couverture et insistait que je dessine la broderie. J'avais emprunté quelques bouquins de la bibliothèque illustrant des motifs traditionnels et plus récents, j'ai copié et gommé, dessiné et redessiné, et choisi les couleurs de la broderie. Après plusieures heures, plusieurs jours même, et de nombreux "aïe" et "ouïe" j'ai réussi à créer un design qui a plu à toutes les deux et c'est parti. Puis un silence total pendant quelques années (quatre ou cinq, je ne suis pas sûre) et maintenant la couverture est là. Je suis énormement fière du résultat et ma belle-mêre aussi.


Lisätietoa ja kuvia peitoista :: More info and pics of Finnish wool embroidery:

Museovirasto: Kirjottu peitto
Helmi Vuorelma Oy (Perinnekirjonta/seinätekstiilit ja tyynyt) (in English)

Tuoli

Jos olisin lintu, olisin melko varmasti käki. Pesänrakennusviettini on nimittäin olematon. Katselen kyllä sisustusohjelmia televisiosta ja kommentoin muiden valintoja kärkkäästi, mutta oman kodin laittaminen ei paljon jaksa kiinnostaa.

Nyt minua kuitenkin alkoi rassata mummun vanha tuoli. Se on mummun (isän äidin) veljen omin käsin sisarelleen nikertämä kihlajaislahja. Isän eno ei ollut tietääkseni mikään puuseppä, mutta äkkiäkös nuori pohjalaismies tuollaisen tuolin tekaisi. Tuoli on tukeva istuin ja paraatipaikalla sisäänkäynnin vieressä rakkaasta ihmisestä muistuttamassa. Tuolia käytetään lähinnä vain silloin kun laitetaan nyörillisiä kenkiä jalkaan, vaikka se on myös erinomaisen hyvä kehruutuoli. Neiti N:stäkin se on hyvää puuta, niinpä se otti joskus pienet maistiaiset tuolin toisesta poskesta. Tuolin päälle tekemäni kangaspehmuste ei ole koskaan pysynyt kunnolla paikallaan, vaan purujälki on irvistellyt alta. Eletystä elämästä muistuttamassa.

Mietin, mitä tuolille tekisin. Purujäljen korjaaminen vaatisi että istuimesta leikkaa palan pois ja korjaa sen puupalalla ja maalaisi koko tuolin uudestaan. Liian työlästä.

Suunnittelin jo tuolille päällistä tilkkutyötekniikalla, kun idea iski. Isoäidin neliöitä! Tietenkin. Mikä sopisi paremmin isoäidin perintötuoliin. Ja mikä olisikaan parempi kesäkäsityö virkkaushimoiselle. Selasin netistä kaikkia mahdollisia ruutumalleja, mutta en löytänyt mieleistäni. Niinpä tein oman sommitelman. Ruudut yhdistin vaaleammansävyisellä langalla reilusti näkyvin pistoin. Virkkaamalla oli tosi helppoa muotoilla päällinen istuimen (ja vanhan pehmusteen) muotoiseksi. Reunoihin virkkasin kujan nauhoille, joilla päällinen pysyy paikoillaan. Langat ovat aikaisemmin keväällä saamiani lahjoituslankoja, jotain takavuosien keinokuitua (dralonia, courtellea tai muuta yhtä hienoa eli aitoa muovilankaa). Vihreä on todella räväkkä perusvihreä, mutta tuolin oma vaaleampi sävy kesyttää sen ihan siedettäväksi. Tuoli nuortui silmissä. Olihan siinä mistä nuortuakin, melkein satavuotias istuin kun on.

To cut the long story short: granny squares for my Granny's chair.