Du filage :: Kehruusta :: About spinning

Pour changer, je commence aujourd'hui en français. J'ai beacoup filé cette année. Je trouve le filage le meilleur remède contre le stress. Après une journée spécialement dure au travail (ce qui se passe un peu trop souvent à mon avis), je rentre à la maison, ne parle à personne (mais peut-être joue un peu avec les chiens, ça fait partie de ma "thérapie" à moi aussi) et me lance sur mon rouet. Je file pendant quinze minutes, et déjà je me sens un peu mieux. La bobine pleine, je suis de nouveau prête à conquérir le monde.

De cette façon, je dois avoir filé plus de deux kilos de laine dans ces quatre mois. Sans compter les écheveaux retordus que j'ai faits chez ma belle-mère à Pâques. Deux kilos c'est beaucoup, car dans une soirée je ne file que cinquante ou soixante grammes.

J'ai commencé à préférer un fil retors à trois brins à celui à deux brins, qui est plus facile et rapide à faire. J'aimerais un jour tricoter un beau pull irlandais à torsades très compliquées et spectaculaires ! Je pense que pour les torsades, un fil à trois brins serait mieux, parce qu'il n'est pas aussi "plat" qu'un fil à deux brins, mais plus tridimensionnel. Mais des projets comme ça, on peut toujours rêver... je sais que je n'ai pas beaucoup de patience pour ce genre de projets: les chaussettes c'est plutôt mon truc.

Et des photos, un billet sans photos vaut absolument rien. Voici le fil que je vous ai montré il y a quelque temps que j'ai appelé "Juin", retors avec deux brins de laine blanche (à droite) et avec deux brins de laine verte (au milieu). Le vert est mon favorit absolu: c'est comme une pature fraîche avec de jolies petites fleurs :) Dans l'autre photo, il y a le même fil retordu avec deux brins de laine noire, ce qui donne un effet tout à fait différent. Le fil bleu est fait de la laine que j'ai teinte en mèche (comme le vert aussi) et mélangée avec de la laine blanche naturelle. Il a les couleurs du drapeau finlandais.


Olen tänä vuonna kehrännyt mielestäni paljon, yli kaksi kiloa, jos ei lasketa niitä lankoja, jotka kertasin pääsiäisenä (kertaaminen on kuitenkin niin paljon nopeampaa ja helpompaa kuin varsinainen kehrääminen). Tavallisesti päivä menee näin: tulen töistä kotiin stressaantuneena kaikesta siitä, mitä päivän aikana on tapahtunut (kumma ettei siellä tapahdu koskaan mitään positiivisesti yllättävää). En puhu enkä pukahda kenellekään mitään, leikin ehkä koirien kanssa vähän ja menen rukille. Jo varttitunnin päästä tuntuu paremmalta, ja kun rulla on täysi, voin hymyillä koko maailmalle :) Nyt kun kirjoitan tätä, tulee mieleen, että minun pitäisi varmaan ottaa rukki töihin, niin jaksaisin sielläkin hymyillä. Olisi siinä työkavereilla ihmettelemistä. Kaksi kiloa on paljon vajaassa neljässä kuukaudessa, sillä yhtenä iltana saan valmiiksi ehkä yhden rullan eli 50-60 grammaa lankaa.

Tällä hetkellä kehrään mieluiten kolmisäikeistä lankaa. Sen tekeminen on hitaampaa ja vaikeampaakin kuin kaksisäikeisen. Haluaisin joskus tehdä kehräämistäni langoista muhkean irlantilaistyylisen palmikkoneuleen. Jotenkin minusta tuntuu, että kolmisäikeinen lanka sopii palmikoihin paremmin, se ei ole niin latteaa kuin kaksisäikeinen, vaan jotenkin kolmiulotteisempaa. Mutta saa nähdä, saanko koskaan aikaiseksi mitään isoa projektia. Sukat on paljon sopivamman kokoinen projekti minulle.

Koska blogipostaus ilman kuvia ei ole mitään, niin ohessa kuvia taannoin esittelemästäni kesäkuu-langasta. Oikealla yksi säie sitä kerrattuna kahden valkoisen säikeen kanssa ja keskellä yksi säie puolestaan kahden vaaleanvihreän säikeen kanssa kerrattuna. Vihreä on tietysti lehmän suosikki: kuin tuore laidun pienine kukkasineen. Alemmassa kuvassa sama lanka kerrattuna luonnonmustan langan kanssa. Mielenkiintoista nähdä, miten vaikutelma muuttuu. Sininen lanka on yhdistelmä kiharoina värjättyä sinistä villaa ja valkoista luonnonväristä. Siinäkin on tarkkaan katsoen kymmeniä eri sävyjä.

I have been very busy at the spinning wheel this year. I think I've spun over two kilos (some five pounds) of yarn, without counting the yarn I plied at Easter. That's a lot, considering that I can spin only some 50 grams of wool per night (to see how much that's in ounces, please google "50 grams in oz.").

This it how it goes usually: I come home after a particularly stressful day (most days are, by the way, I wonder why), I don't speak a word to anyone, maybe play a little with the dogs, and go the spinning wheel. After fifteen minutes, I feel much better. When the bobbin is full, I'm ready to conquer the world - well, almost. To me, spinning is the best remedy for stress.

I prefer 3-ply yarn to 2-ply, although it's slower to spin. I'd love to knit a nice big Aran sweater one day of my handspun yarn. I think a 3-ply yarn would make nicer-looking cables than a "flatter" 2-ply yarn.

The photos show the yarn I spun a while ago, the one I called June. I plied some of it with two strands of plain white wool (on the right), and with two strands of green wool (in the middle) as well as with some natural black wool yarn (the last photo). It's interesting how different the yarns look. My favourite, of course, is the green yarn. It's like fresh summer pasture with little bright flowers. The blue yarn is an example of the hundreds of nuances that you get when you spin some coloured wool mixed with natural white.