Suomalaiset käsityöt

Blogissani käy lukijoita monista maista. Olen pitkin talvea ajatellut, että heitä varmaan kiinnostaisi nähdä suomalaisia käsitöitä. Mutta mikä neuleissa on nimenomaan suomalaista? Kävin kirjastossa, lainasin muutaman kirjan ja otin asiasta selvää.

Suurin osa tämän postauksen jutuista perustuu näihin kirjoihin ja kuvat ovat näistä kirjoista:

• Almay, Mirja, Luutonen, Marketta & Mitronen, Kyllikki: Sydämenlämmittäjä ja tikkuripaita: Perinteisiä neuleita Suomesta ja Eestistä. Helsinki: Tammi, 1993. ISBN 951-31-0089-9
• Olki, Mary: Mary Oljen kauneimmat käsityöt. 3. p. Porvoo: WSOY, 1981.
  

Mummoni oli syntynyt 1800-luvun lopulla. Minusta tuntui että hän kutoi aina vain sukkia, sukkia, sukkia. Ja aina harmaasta villasta, vaikka meillä oli lampaita ja ne olivat valkoisia. Sukissa oli joskus pari ohutta värillistä raitaa varressa. Yleensä sinisiä, sillä mummu oli körttiläinen, ja heidän värimaailmaansa eivät kirkkaat värit kuuluneet. Muistan yhden vihreän kirjoneulepaidan, jonka äiti kutoi veljelleni. Itse olin niin allerginen, etten sietänyt lapsena mitään villaista. (Hauskaa ironiaa tämä nykyinen villahulluus).

Valkoinen villa meni kehräämölle, josta tilattiin puolestaan harmaata, nailonilla vahvistettua sukkalankaa sekä värillisiä lankoja, joista äiti kutoi seinävaatteita.

Meillä ei virkannut kukaan muu kuin minä, joka opin sen ensin koulussa ja sitten käsityölehdistä. Olen myöhemmin lukenut, että virkkausta yleensä pidettiin vähemmän hyödyllisenä, jopa paheksuttavana touhuna, jolla luotiin vain turhamaisia tuotteita. Joskus 1970-luvulla virkkauksessa oli oikea buumi. Silloin minäkin tein sängynpeitteitä ja verhoja ja pikkuliinoja niin paljon, että niistä riitti sukulaisillekin. Eikä kukaan enää paheksunut.

Mutta aiheeseen. Äkkipäätä ajatellen hyvin suomalaista on ainakin:

1. Neljä vuodenaikaa, joista ainakin kolmena lämmin vaatetus on tarpeen. Kesälläkin villatakkia tai -shaalia tarvitaan, ja villasukkia pidetään kumisaappaissa ympäri vuoden.


2. Suomenlammas
   Suomalaiset ovat kehittäneet oman lammasrodun, joka on pienikokoinen, mutta kestävä ja monipuolinen, kuten suomenhevonenkin. Muitakin, varsinkin liharotuja, on Suomeen tuotu, mutta perinteisellä suomenlampaalla on omat kannattajansa. Suomenlampaan villa taisi olla talvisodan salainen ase, jonka avulla suomalaiset säilyivät kovilla pakkasilla hengissä ja itsenäisinä.
   
   Suomessa on muutama kehräämö, joista Pirtin Kehräämö lienee suurin suomenlampaan villan kehrääjä. On vahinko, että puhdasta suomenlampaan villaa ei voi Suomessa ostaa kovin monesta paikasta.
   
   Tästä blogista on varmasti jo käynyt selville, että olen suomenlampaan fani. Sen villa on pehmeää, kiiltävää ja erinomaista huovutukseen. Yhdestä kehräämöstä kerrottiin, että suuri osa suomenlampaan villasta menee huopatossujen valmistukseen.
   


3. Kinnasneuletekniikka
   Vanhin Suomessa tunnettu lankatekniikka on kinnasneuletekniikka. Kintaat ommellaan erityisellä kinnasneulalla, joka voi olla puuta, luuta tai metallia. Neulos on tiivis, lämmin ja purkautumaton. Kintaita on neulottu enemmän Itä-Suomessa, joten se on minulle keskipohjalaisena tuntematon tekniikka. Näistä linkeistä lisätietoa tekniikasta.


4. Kirjovirkkaus
   Virkkaus on tullut Suomeen ilmeisesti lännestä, Ruotsista, ja sitä on harrastettu erityisesti ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Korsnäsin paidassa on yhdistetty virkkausta ja neulontaa erikoisella tavalla. Pohjanmaan museon sivuilla on hieno lähikuva paidasta.
   
   Kirjovirkatut tupsulliset sulhashenkselit ja lakki tuovat minulle kyllä mieleen enemmän Balkanin kuin Suomen. Mutta Pohjanmaalta nämäkin.
   
   
   Kirjovirkattuja kintaita
   
   
   Kirjovirkkauslinkkejä:
   http://www.kaspaikka.fi/vanhat/fleen/kirjov.html
   http://cc.joensuu.fi/~tkkroger/neulonta-virkkaus/kirjovirkkaus.htm
   http://iweb.tntech.edu/cventura/tapestrycrochet.htm
   



5. Piilosilmukkavirkkaus
   Minulle lapsuudesta tuttuja ovat piilosilmukoilla virkatut lapaset, jotka useimmiten olivat yksivärisiä ja sisäpuolelta ihanan pehmeiksi harjattuja.
   
   Yli 80-vuotias äitini kertoi että hänen lapsena ollessaan kyliä kiersi nainen, joka asettui joksikin aikaa taloon lapasia virkkaamaan. Hän kehräsi siihen itse löysäkierteisen langan, käytti omaa salaista työkaluaan, ja teki homman niin taitavasti hameen helmoissaan työtä piilotellen, ettei työtapa paljastunut asiaan vihkiytymättömille. Äiti olikin aika hämmästynyt, kun näytin hänelle piilosilmukoilla virkkaamani lapaset, jotka olivat samanlaiset kuin hänen muistelemansa. Ohjeitahan löytää nykyään käsityölehdistä, mm. Taito-lehdessä oli joskus näiden ohje.
   


6. Suomalaiset kuvioneulemallit
   Kirjoneuleisiin on mallit haettu usein muista Pohjoismaista, mm. Norjasta.
   
   
   Pohjalainen Jussi-paita on viime vuosisadan alusta, vuodelta 1914. Värit alkuperäisessä ovat viininpunainen ja harmaa.



Hailuodossa Oulun lähellä elää luotolaisperinne. Esimerkiksi Vilma on tehnyt vastikään miehelleen yksivärisen, pintakuvioidun luotolaispaidan. Selviä vaikutteita Guernsey-paidoista.