Maanantai::Monday::Lundi

Eikä mikään tavallisen tylsä maanantai, vaan neulojien tapaamispäivä. Paikalla oli laskujeni mukaan kahdeksan neulojaa. Juttua riitti taas niin, että pari tuntia mennä hujahti todella nopeasti. Minulla on Vaaka ry:ltä terveisiä myös teille, jotka ette olleet tänään paikalla, mutta laitan sähköpostia myöhemmin. Sitten Mies oli tehnyt niin ihania kesäkurpitsarullia ja tzatzikia, että söin sitä itseni ihan ähkyyn. Eikä tässä vielä kaikki. Rina oli lähettänyt hamppua kuituvaihtarina. Sitä en kyllä uskalla vielä edes yrittää kehrätä, sillä hampun ja pellavan kehrääminen on erilaista kuin villan. Täytyy muistaa käydä päivittämässä kuitulistaa. Ja juuri äsken sain sähköpostia Racheliltä, joka aikoo laittaa minulle romney-lampaan villaa.

Villoista puheenollen, eilen sain pestyä kehräämäni vyyhdin suomenlampaan villaa. Kehräsin sitä varmaan kolme iltaa kaikenkaikkiaan. Kertasin langan punomalla (en tiedä, miksi tätä sanotaan suomeksi, mutta englanniksi tästä käytetään nimitystä Navajo plying), sillä halusin säilyttää värinvaihdot langassa. Väri vaihtuu valkoisesta ruskean kautta mustaksi vaiheittain. Punominen on periaatteessa hyvin yksinkertaista: langasta tehdään sormin suuria ketjusilmukoita, ja rukki lisää siihen kierteen. Punottu lanka vastaa paksuudeltaan kolmisäikeistä lankaa. Vyyhdissä on lankaa yli 400 metriä, joten ennen punomista sitä oli siis yli kilometri! Ei ihme, jos vähän kesti. Kuvassa pari muutakin vyyhtiä, oikealla ravaa ja keskellä ensimmäinen punomalla kertaamani lanka swifter-rotuisesta lampaasta. Suomenlammas on superpehmeää, onhan se karitsanvillaa. Ajattelin tehdä tuosta hartiahuivin, vaikka Feather and Fan Shawlin (ei riitä noin isoon tosin), jos en muutakaan mallia keksi.

This was not just any Monday but the Monday of the month that the local knitters meet! We were eight knitters in all, and the time just flew when knitting and chatting away. And then Sitting Bull had made a perfect dinner: zuchhini rolls and tzatziki sauce. And that's not all: Rina had sent me some hemp for fibre swap. And just when I was writing this, a foreign student living in Helsinki, Rachel, sent me e-mail that she wants to trade some Romney with me.

I cannot resist showing you some of my spinning here. In the above picture there's some French rava, Dutch swifter (my first Navajo ply) and a big hank of Finnish lamb's wool. It took me three nights to spin the Finnwool. I made it into an ombré yarn, with the white turning gradually to beige and brown and black. To preserve the colour changes, I used the Navajo technique to ply it. The finished skein measures over 400 metres, so the single ply must have been over a kilometre long! No wonder it took so long to make. The Finnwool is super soft. I think I'll use it for a shawl, something like Feather and Fan Shawl, if I can't find another pattern (I know there's not enough yarn for a big shawl).

Ce lundi a été spécial. Tout d'abord, il y avait la rencontre des tricoteuses (huit personnes, beacoup de rires, fou-rires et bavardage). Puis, l'Homme avait préparé un dîner délicieux: des courgettes roulées et farcies et de la sauce tzatziki, niam. Et encore: j'ai reçu un peu de chanvre en tant qu'échange d'une fileuse finlandaise et dernièrement je viens de lire l'email de Rachel qui promet de m'envoyer de la toison de Romney. Il y a de quoi être contente ce soir.

Je ne peux pas m'empêcher de vous montrer mes fils que j'ai lavés hier. Il y a de la rava et swifter de Florence et un bel écheveau de finnwool. J'ai essayé la technique de retors Navajo pour la première fois avec la swifter. Puis je l'ai essayé de nouveau avec la finnwool, filée très fine. Je pense que j'ai assez bien réussi. Mais ça a pris un temps fou; j'ai filé pendant trois soirs pour obtenir cet écheveau. Il y a plus de 400 mètres de fil, donc avant le retors, il y en avait plus d'un kilomètre. Ce fil est d'une douceur presque incroyable. Maintenant il me faut un modèle pour un châle. Je pense tricoter ceci mais pas aussi grand que dans la photo.

Et non, je n'ai pas oublié que je dois envoyer des toisons vers la France pour la rencontre de fileuses (pardon, fileurs) en septembre (et à ceux qui n'iront pas à la rencontre). J'attends toujours les toisons de moutons gris et d'Alande.