Lehmälle heiniä

Edellinen postaus kirvoitti kivasti kommentteja. Heinälanka ei ole karkeaa, kuten joku epäili. En kai minä karkeata heinää olisi kehrännytkään. Heinä, jota käytin on pehmeää ja kestävää, jotenkin nahkamaisen tuntuista. Se muistuttaa vähän saamelaisten kenkäheiniä, joita näin käsityön museossa käydessä. Eniten kyseltiin, mihin aion heinälankaa käyttää. Mielessä on jo sata ideaa kivoista koristejutuista, mutta tiedän valmiiksi, etten ehdi niitä tekemään. Aloitin pari viikkoa sitten uudessa toimistossa. Sama firma, mutta eri kollegat, myös työnkuva muuttui jonkin verran. On ollut koulutusta ja tutustumista puolin ja toisin. Väsyttää. Tässä pieni fotoromaani tämän päivän aktiviteeteista.

Thanks for your comments on my previous message. The hay I used for the yarn is not the kind that cuts your hands, it is soft and subtle. It reminds of the hay the Sami people use in their reindeer boots, which I saw a while ago in the Crafts Museum. Many people asked me what I am going to make of the yarn I span. I've got lots of ideas in my mind, for decoration mostly, but I already know I won't have time to realise those ideas. I moved to a new office a couple of weeks ago, have been in training, have had to learn a new job and get to know my new colleagues. It's pretty tiring. Here's only a small fotonovela of today's field trip with Mr B.

J'ai reçu pas mal de commentaires sur le fil de mon dernier billet. Le foin que j'ai utilisé n'est pas rèche du tout, mais souple et très durable. Il ressemble au foin que les Lapons utilisent dans leurs bottes en peau de rennes comme insulation. On m'a demandé aussi ce que je pense faire avec le fil. J'ai des idées pleine la tête, pour la décoration surtout, mais je sais déjà que je n'aurai pas le temps de les réaliser. Je viens de changer de boulot. L'employeur reste le mème mais les collègues ont changés et j'ai dû apprendre de nouveaux trucs. Je me sens fatiguée. Donc aujourd'hui seulement un petit roman photo des activités de la journée.

Matkalla Jaanan mainitsemaan menninkäismetsään, herra B. vie
Mr B leading me to the Elf Woods, as one of my friends calls it
En route vers la fôret des elfes et lutins comme mon amie l'appelle

Still life with motion :)

Herra B:lle maistuu puolukat
Even Mr B likes lingonberries (or cowberries)
Monsieur B. aime bien les airelles

Hakkuuaukio, josta löysin heinät
Approaching the place where I found the hay
Il est temps pour Jeanneton de prendre sa faucille...



Mikähän tämän kasvin nimi on?
Do you know the name of this plant?
Connaissez-vous le nom de cette herbe ?

Vettä näkyvissä, saako mennä?
A lake! Can I go, please?
Un lac ! Je peux aller ?

Aaahh...

Aaahh...

Sinä heiluva heinä

Päivän lanka: pehmeää heinää hakkuuaukiolta ja puuvillaa ydinlankana
Today's yarn: soft hay with a cotton thread core
Le fil du jour: du coton enrobé du foin mou

Sitä voi neuloa!
It's knittable!
Il se tricote!

La vache qui tricote

Löysin tämän ihastuttavan neulovan lehmän netistä! Tällaiselta viehättävältä pienoismaatilalta (Galérie 6 alhaalla). Eikö tuo Claude-herra olekin söpö, oikea ranskalaisen mösjöön perikuva.

Vietin tässä eräänä päivänä töissä kahvituntia laittamalla Googleen hakusanaksi blogini ranskankielisen nimen. Löysin yhden linkin, joka vei ranskalaiselle miniatyyrimaatilalle. Työpaikan selain (IE) ei suostunut näyttämään kuvia, mutta etsin farmin illalla kotona Mozilla Firefoxilla. Ja siellähän se oli: pieni neulova lehmä, joka istuu kiikkustuolissa ja kutoo jotakin vaaleanpunaista. Aivan minun näköiseni. Halusin heti julkaista kuvan lehmästä blogissani, mutta päätin kysyä ensin luvan saitin tehneeltä Thierryltä ja pienoislehmän väkertäneeltä Claudelta. Minusta on aivan hirveätä kirjoittaa kirjeitä tai virallisia sähköpostiviestejä tuntemattomille ihmisille ranskaksi, siellä kun käytetään kaikenlaisia kohteliaisuusfraaseja, jotka olen suuremmaksi osaksi unohtanut, jos nyt olen niitä koskaan oppinutkaan. Mutta tarve oli pakottava. Viesti Thierrylle ja nöyrä pyyntö saada näyttää kuva blogissa. Sain myöntävän vastauksen viikon päästä. Monsieur Claude Delauney on eläkkeellä oleva santarmi, joka rakentelee huvikseen pienoismalleja. Hänellä ei ole Internet-yhteyttä, ei edes tietokonetta, eikä hän tiennyt siis mitään blogistani. Hän oli saanut idean lehmään samasta juustomerkistä kuin minäkin (La Vache qui Rit) ja hullun lehmän taudista. Vähän samaan tapaan siis ja samaan aikaankin (vuonna 2005) kuin minä täällä kaukana pohjoisessa. Tekijä oli kuulema ilahtunut ajatuksesta, että pääsee neulovan lehmän blogia koristamaan. Sain siis luvan esitellä kuvan sillä ehdolla, että laitan linkin hänen luomaansa maatilaan. Käykää ihmeessä katsomassa (siellä on lyhyitä videonpätkiäkin). Pienoisrakennuksia ja -hahmoja (kaikki suhteessa 1:20) on satoja ja ne esittävät elämää entisajan maatilalla. Samanlainen hyyssi näkyy tilalla olevan kuin täällä meilläkin.

Lehmän nimi on muuten Charlotte.

Look what I found on the net! On this charming little French miniature farm (under Galérie 6). Monsieur Claude looks so cute; can a Frenchman look more French than he does !

I came upon the site while spending a café pause at work, using Google to find links to "Vache qui tricote", my blog's French title. I found a link to a French miniature farm but my browser at work refused to show the pictures. At home I found the little cow when using Mozilla Firefox as browser. The cow is just like me. I wanted to publish the picture on my blog right away but decided first to check with the author of the site if it was ok. I hate writing letters or official e-mail messages in French to people I do not know because I have forgotten all the polite formulas which the Frenchmen love (atleast use) so much. But since I needed a permission urgently, I did write to Thierry and asked him as politely as I could for a permission to use the photo in my blog. I got a reply after a week. Monsieur Claude is a retired gendarme whose hobby it is to construct miniature houses and make these figurines. He does not have an Internet connection, does not even own a computer, and he knew absolutely nothing of my blog. He had had the idea for the figurine in 2005 when thinking of the famous cheese brand La Vache qui Rit and the mad cow disease. In the same way then, and at the same time as I, here up north. Monsieur Claude kindly gave me the permission to use the photo, on the condition I link to his farm. Please do go and have a look at all the lovely little scenes of the farm (the videos, too). There are hundreds of figurines representing life on a farm in the good old days. I noticed the latrine looks very much the same as here in Finland.

BTW, the cow's name is Charlotte.

Regardez ce que j'ai trouvé sur le net ! Sur cette petite ferme miniature charmante de Claude Delaunay (Galérie 6).

Un jour j'ai passé ma pause café au bureau en naviguant sur le net. J'ai écrit le nom français de mon blog sur Google et trouvé un lien vers la ferme miniature. Le navigateur internet que j'utilise au travail n'a pas pu montré les photos mais à la maison j'ai regardé avec Mozilla Firefox. La figurine de vache c'est tout à fait moi ! J'ai voulu mettre la photo dans mon blog tout de suite mais puis j'ai pensé qu'il fallait mieux demander l'autorisation de l'auteur du site et de l'artisan lui-même. Je n'aime pas écrire en français aux gens que je ne connais pas parce que je ne connais pas les tournures de politesse qu'on devrait utiliser. Mais je suis arrivée à composer un message e-mail quand-même, tellement j'ai désiré avoir la photo sur mon blog. Et, après une semaine, j'ai obtenu une réponse. M. Delaunay est un retraité de la gendarme qui n'a pas de connection d'Internet, ni un ordinateur, donc il ne savait rien de mon blog. Son inspiration pour la vache a été un mélange de La Vache qui Rit et la vache folle. Tout comme la mienne, d'ailleurs, et en même temps, en 2005. Moi je trouve cela fascinant. J'ai eu la permission de mettre la photo sur mon blog à condition d'ajouter un lien vers la ferme miniature. Allez-y, donc, regardez tous ces détails merveilleux dans les centaines de scènes de la vie cotidienne des jours anciens. On peut même visiter la ferme à Villiers-Fossard. Un détail qui a attiré mon attention: le lieu d'aisance ressemble beacoup à celui que nous avions sur notre ferme quand j'étais petite.

Et la vache s'appelle Charlotte.

Kehruukurssi

Lauantaina 15.9. opeteltiin kehruuta alpakkayhdistyksen kehruukurssilla Hämeenlinnassa (Hattulassa), Ylitalon tilalla. Paikalla oli kymmenkunta innokasta oppilasta.

Ensin opettaja Sari Varilo kertoi kehruun historiasta, välineistä ja kuiduista.

Sari Varilo

Rukeista puhuttiin aika paljon. Sarin mielestä perinnerukit voivat olla kauniita esineitä, mutta työrukkina nykyaikainen teollisesti valmistettu rukki on huomattavasti parempi. Sarilla oli myös viesti lampaankasvattajille: tuokaa Suomeen Jacob-rotuisia lampaita (linkki englanninkieliseen wikipedia-artikkeliin). Niiden villa on mainiota (kokeilin kerran pienen erän kehruuta) ja ulkonäkökin on hyvin mielenkiintoinen. Ei välttämättä kaunis.

Sitten opeteltiin lampaan villan karstausta käsikarstoilla, myöhemmin karstattiin myös alpakkaa karstamyllyllä. Teijan hoitamien Särkänniemen lampaiden villat olivat ihanan puhtaita ja roskattomia.

Karstausta, Teija keskellä

Sen jälkeen siirryttiin kehräämään värttinällä. Tyylejä oli monia.

Heli oli oikein tyytyväinen omaan lankaansa.

Valitettavasti en itse voi väittää, että olisin oppinut kehräämään värttinällä, vaikka opettaja selosti hyvin, mitä piti tehdä ja sai sen näyttämään todella yksinkertaiselta. Jonkinlaista rihmaa sain aikaiseksi, mutta en päässyt kiinni mitenkään kehräämisen rytmiin. Huono värttinä varmaan ;) Pelkään pahoin, että minulla on jonkinlainen asenneongelma. Meillä kotona Pohjanmaalla sanottiin aina, että värttinällä kehräävät vain itäsuomalaiset. Rukki on enemmän mun juttu.

Lounaan jälkeen (kiitos, kaima, ruoka oli todella hyvää!) siirryttiin rukkien ääreen. Kokeilin huvikseni paikalle tuotuja rukkeja. Niissä oli monia yllättävän hyviäkin rukkeja. Esimerkiksi Krissen (alpakkablogi) rukki, evakkoreissulta aikoinaan Suomeen kotiutunut, Pyhäjärven alueen rukki (okei, kehrättiin idässäkin rukeilla). Se oli todella tukeva ja pyöri kevyesti. Joku poikakin uskaltautui sitä kokeilemaan.

Krissen toimiva perintörukki

Vain Helin vanha perintörukki oli niin jäykkä, että en saanut sillä mitään aikaiseksi. Eikä saanut kurssin opettajakaan. Harvoin on kukaan ollut niin tyytyväisen oloinen moisia huonoja uutisia kuullessaan kuin Heli, joka sai näin "virallisen" luvan hankkia uusi rukki!

Heli ja minun Louëtini

Lopuksi puhuttiin vielä villan lajittelusta ja käytöstä. Sanna oli tuonut mukanaan puolikkaan alpakan satulaa.

Sari Varilo ja Sannan alpakan satula

Entäs sitten kurssin anti tällaiselle yrityksen ja erehdyksen kautta kehräämisen opetelleelle? En saanut sellaisia Ahaa!-elämyksiä kuin Heli. Muutama ahaa pienellä a:lla kuitenkin. Oli hyvä nähdä, että jotain olin tehnyt ihan oikeaoppisestikin. Oli myös hauska kuulla kokeneen konkarin suusta, että alpakkalankani olivat ihan kelvollisia. Paikalla olleissa rukeissa oli yllättävän hyviä yksilöitä omaan Suomaani (Kiikan rukkiin) verrattuna. Myös opettajan Ashford Joy oli miellyttävän helppo polkea ja hiljainen rukki. Silti pidän enemmän omasta Louët S45:stä, koska siinä on kaksi poljinta ja ns. delta orifice. Rukkini herättikin kovasti ihastusta kurssilaisten keskuudessa. Taitaa Villa Laurilan Auli saada uusia asiakkaita. Rukin hankintaa suunnittelevia kehoittaisin kuitenkin tutkimaan muitakin malleja ja miettimään omia tarpeitaan. Vaikka S45 on hyvä ja luotettava rukki, tekisi mieli jo toista rukkia ainakin langan kertaamista varten, sillä rukin rullat ovat ärsyttävän pieniä.

Ehdottomasti parasta oli tavata iso joukko kehruusta ja alpakoista innostuneita ihmisiä ja keskustella yhteisestä harrastuksesta sydämensä kyllyydestä. Myös tilan eläimet olivat elämys sinänsä. Oli Adolf-aasi ja arkoja alpakoita ja rohkeampia laamoja.

Krisse ja Adolf

Laamat

Alpakat

Koiranomistajana osasin lukea edes vähän elukoiden ilmeitä ja varsinkin korvien asentoja. Ei päässyt käymään niin kuin Heli-paralle, joka lähestyi laamaa vähän liian rohkeasti ja pääsi kokemaan laaman sylkäisyn.

Nenäliinaa tarvitaan

Pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa laaman kehruuta, ja se olikin yllättävän pehmeää ja miellyttävää kuitua.

Junaa odotellessa

Kovin vähän lankaa (Suri-alpakkaa) syntyi muuten tällä kurssilla, sekin Annelin kertaamaa.

Tuotos

Bunnycomb

Tästä viikosta on kehkeytymässä oikea käsityön teemaviikko. Eilen maanantaina oli paikallinen neuletapaaminen. Jyväskylässä kokoonnutaan joka kuun toinen maanantai Elosen kahvion yläkerrassa klo 17. Tiedot neuletapaamisistahan löytyvät Finnish Knit Blogs -sivulta. Meillä on oma postituslista kipakat (niin kuin KIP-akat, krhm), jolle ukotkin saavat toki liittyä.

Tänään tiistaina olin milliini-Mervin kanssa Suomen Käsityön museon Viriö-työpajassa, jossa aiheena oli saamelaiset käsityöt (Sámi duodji). Mukana oli pari saamelaista (jokisaamelaista, senkin termin opin tänään) naista paikallisissa puvuissa. Saimme oikein perusteellisen perehdytyksen niin käsitöihin kuin saamelaiseen kulttuuriin yleensä. Lisäksi pääsimme kurkistamaan hiukan kulissien taakse, mikä oli hyvin mielenkiintoista. Saamelaisaiheisista käsitöistä on muuten tulossa lähiaikoina verkkonäyttely. Laitan linkin blogiini myöhemmin.

Käsityön museossa olisi tällä viikolla Porokoulukin, mutta sinne en pääse. Lauantaina on nimittäin alpakkayhdistyksen järjestämä kehruukurssi Hämeenlinnassa. Opettajaksi tulee Sari Varilo, joka on kirjoittanut yhden harvoista suomenkielisistä kehruuoppikirjoista. Monta viikkoa piti jännittää, pääsenkö koko kurssille, kun en ole yhdistyksen jäsen. Onneksi sinne mahtui vielä mukaan.

Lopuksi, koska kuvattomat postaukset ovat tylsiä, tässä kehräämääni angoralankaa puikoilla. Se ei pölise niin pahasti kuin olin kuvitellut. Koirankarvalanka pöllysi huomattavasti enemmän. Mutta kyse on luultavasti kuidun pituudesta. Pienestä lankanyssykästä on tekeillä pääpanta. Aloitin neuletapaamisessa yksinkertaisempaa pintaneuletta, mutta tyylilleni uskollisena piti tästäkin vääntää jotain vitsikästä. Tiedättehän palmikkomallin, jota kutsutaan hunajakennoksi (honeycomb stitch)? Tässä on hunajapupukennoa (bunnycomb):

"Bunnycomb", honeycomb stitches to become a headband

This week is dedicated to crafts. Local knitters' meeting on Monday, a multicultural crafts workshop at the Crafts Museum today. Tonight's theme was Sami crafts (Sámi Duodji) from the Finnish Lapland. There were two Sami ladies present, dressed in their traditional, colourful dresses. There will be a web exhibition later, I'll post the web link as soon as I get it. There's also a Reindeer School (the link is to a page in Finnish but the pictures are pretty interesting) this week but I won't be able to attend. On Saturday, I'll be taking a spinning class organised by the Finnish Alpaca Breeders' Association. I am really looking forward to it.

Cette semaine est dédiée aux travaux manuels. Hier, lundi, c'était le tricot café. Aujourd'hui j'ai participé à un atelier multiculturel au Musée finlandais de l'artisanat avec une de mes copines tricoteuses. Le thème de la soirée c'était l'artisanat sami (Sámi Duodji) de la Laponie finlandaise. D'abord on a fait le tour de l'exposition sur les produits d'art basés sur le renne, guidés par deux dames laponaises habillées dans leurs costumes nationaux, très beaux et bien colorés, puis on a eu la chance de jeter un oeil sur les coulisses du musée. Ça a été fascinant. Et en samedi, il y aura un atelier de filage organisé par la Société des Eleveurs d'Alpaga Finlandais. Je suis super heureuse de pouvoir y participer, sans être éleveuse ni membre de cette société.

Et parce que les billets sans photos sont un peu tristes, j'ai ajouté une photo de mon fil angora sur les aiguilles, les débuts d'un petit bandeau. Les torsades nid d'abeille s'appellent "honeycomb" en anglais, tandis que le lapin c'est "bunny". De là, le tricot "bunnycomb". Pas facile les jeux de mots en français, mais essayez de sourire quand même :)

My Bunny

Tytön designaamat alpakkalapaset valmiina lumisotaan - toistaiseksi täytyy kuitenkin tyytyä leikkimään ruusujen sotaa ;) Molemmat alpakkalaadut kehräsin suoraan pussista, nypin vain kuidut erilleen ennen kehruuta. Valkoinen on unelmanpehmeää, musta puolestaan hurjan kiiltävää ja liukasta. Neuloin lapaset kaksinkertaisesta langasta, joten niillä pitäisi tarjeta kovillakin pakkasilla.

Alpaca mittens (designed by the Girl herself) ready for snowfights - or the war of roses, more likely, for the time being ;) I span the alpaca directly from the bag, just teasing out the fibres a little before spinning. A real delight to spin, knit and wear.

Les moufles de la Fille (son design) en alpaga filé main - en attendant les batailles de boules de neige, elle devra se contenter de la Guerre des Roses ;) J'ai filé l'alpaga directement du sac, en écharpillant les fibres légèrement juste avant de les filer. Un délice de filer, de tricoter et de porter.

Toinen namipala suoraan rukin rullalta: 11 grammaa, 50 metriä angoralankaa (sori kuvan heikko laatu, oikeasti lanka on puhtaan valkoista). Sain kuidut eilen Ranskasta vaihtarina. Angora oli yllättävän helppoa kehrätä. Kehräsin suoraan pussista, vähän vain sormilla availin kuitujen päitä ennen kehruuta. Olen aina luullut, että angoran kehrääminen olisi vaikeaa. Ehkä onnistuin vain saamaan tavallista pitempiä kuituja. Tämä on luksuslankaa. En tiedä, kummasta pidän enemmän, alpakasta vai angorasta. Illan teemamusiikkina pupuaiheista musiikkia SunTuubissa.

Another delight just off from the bobbin (sorry for the poor picture, actually the yarn is white, not yellow). 11 grams and 50 metres of angora yarn. It was surprisingly easy to spin, I always thought angora would be a more challenging fibre to spin. I guess these fibres were pretty long. I got the fibres yesterday from France as part of the fibre exchange, and span them directly from the bag, as the alpaca. Pure luxury, this one! Thank you, Flo :) Today's music: Bugs Bunny on YouTube.

Un autre délice fraîchement sorti de la bobine: 11 grammes et 50 mètres du fil angora (désolée pour la photo, en réalité le fil est blanc, non jaune). J'ai reçu les fibres hier de France. Je suis étonnée de la facilité du filage de ces fibres; je pensais que l'angora était une fibre difficile à filer. J'ai dû avoir des fibres exceptionnellement longues. Tout comme l'alpaga, j'ai filé ces fibres telles quelles, sans les carder et ça a bien marché. C'est du pur luxe. Merci, Flo :) Voilà la musique de la soirèe.

Ihana lauantai

Eilen oli ihana päivä. Oltiin yhden neulojakamun ja hänen äitinsä kanssa Helsingissä Kädentaidot-messuilla Wanhassa Satamassa. No, oli bussissa kyllä lähes 50 muutakin naista. En tuntenut. Wanha Satama on minusta oiva paikka messuille, oli luonnonvaloa ja tunnelmaa, ei liikaa tungosta. Laukkasin kuin nuori vasikka lanka- ja varsinkin lammastilojen kojulta toiselle, hiplailin ja ihailin käsitöitä asiantuntevassa seurassa. Tänään onkin ollut sitten krapulapäivä. Nukuin puolille päivin enkä ole oikeastaan herännyt koko päivänä. Sataa taas.

Yesterday was a lovely day. I took a bus to the Handicrafts Fair in Helsinki with a knitting friend and her mother plus some fifty other people. Like a young calf, I frolicked from one yarn stand to another, making sure not to miss any sheep breeders' stands on the way. It was nice to see and touch all those lovely yarns and artwork and discuss them with people who share the same passion. Today it's like hangover. I slept till noon and have been feeling like a zombie all day. It is raining, again.

But yesterday was a fine day. We stayed at the fair the whole day but took a short walk to the Market Place to grap some lunch. We found the stand of Leena whose blog on dyeing with natural colours is one of my favourites. Now that I have seen her yarns with my very own eyes, I can tell that they are truly beautiful, soft and lovely Finnish wool. In the picture, Leena is on the left and the indigo-dyed yarns that I bought from her on the right. The rest of the pictures are of fibres I saw at the fair. There were some merino tops on many stands but I do not buy merino wool any more. Not after seeing this video on Australian sheep farming. Most of the merino comes from Australia. Think about that. The most interesting fibre I saw was the cotton grass fibre that one seller had a small sample of. I'd definitely want to spin that!

Mutta eilen oli kaikki toisin. Aurinko paistoi ja viivyimme messuilla koko päivän. Välillä poikkesimme Kauppatorille lounaalle. Löysimme Riihivilla-blogin Leenan kojun, mistä olin erityisen tyytyväinen. Nyt on omin silmin nähty, että on ne langat luonnossakin ihquja. Pehmeää, ihanaa suomenlampaan villaa. Kuvassa vasemmalla Leena. Oikealla näkyvät kaksi sinistä indigolla värjättyä vyyhtiä lähtivät minun matkaani.

Leena (Riihivilla)

Muissa Suomen blogeissa on mainostettu varmaan messujen lanka-antia, joten tässä kuituja. Angorinan kojulle emme tainneet sattua ollenkaan, mikä on aika valitettavaa. Rahapussin kannalta vain hyvä.

Quelle journée formidable hier ! Je suis allée à une exposition des art manuels à Helsinki avec une copine qui tricote et sa mère. Plus quelques cinquante autres personnes dans le même bus. J'ai gambadé comme un veau entre les stands, papoté les fils, parlé fils et moutons avec les vendeuses. Aujourd'hui c'est comme si j'avais gueule du bois, j'ai dormi jusqu'à midi et je ne me suis pas vraiment réveillée du tout. Et il pleut.

Mais hier c'était tout à fait différent. Il a fait du soleil et nous sommes restées à l'exposition toute la journée. Pour le déjeuner, on est allé au Marché où j'ai rencontré Leena du blog Riihivilla. Et maintenant que j'ai vu ses fils teints aux couleurs naturelles je peux vous assurer qu'ils sont s'une beauté et douceur extraordinaires. Dans la photo, Leena est à gauche et les deux écheveaux teints avec de l'indigo indien que j'ai achetés à droite. Je me suis concentré à photographier des fibres. De la mérinos, il y avait sur plusieurs stands, mais moi je ne l'achète plus après avoir vu cette vidéo sur le traitement des moutons en Australie. La plupart des mérinos viennent de ce pays. J'ai vu de l'alpaga peignée aussi, à 3 euros les 20 grammes. Heureusement que j'ai des contacts vers d'autres pays. La fibre la plus intéressante que j'ai vue était sans doute la linaigrette vaginée (lien vers une brochure en format .doc), Eriophorum vaginatum .

Pellavaa oli Raijan Aitan kojussa paljon ja ihanissa väreissä. Pellavankehruutaitoni vaatii vielä sen verran hiomista, että päätin jättää ostamatta. Minulla on erilaatuisia luonnonvärisiä pellavakuituja jemmassa varmaan kilo.

Aivinaa :: Flax :: Lin peigné

Rohdinpellavaa :: Tow :: Etoupes

Tarjolla oli merinokuitua useammassakin paikassa, mutta sitähän minä en osta. Muistattehan tämän videon merinonkasvatuksesta Australiassa? Valtaosa maailman merinovillasta tulee sieltä. Mieti sitä. Oli myös alpakkaa kammattuna topsina, aika hintavaa eli 3 euroa/20 grammaa. Onneksi minulla on noita kansainvälisiä yhteyksiä.

Erikoisin messuilla näkemäni kuitu tässä: tupasvilla. Tätä kun saisi kehrättäväksi.

Tupasvillaa :: Cotton grass fibre :: Fibres de linaigrette vaginée