Melkein kuin Strömsössä

Erikoinen kokemus tänään. Työmatkalla Vaasassa. Mitzknitz (linkkien tekeminen ei onnistu, hmph) pyysi minua paikalliseen neuletapaamiseen Loftetissa. Paikka ei ole hassumpi, vanha puutalo hotellini vieressä. Neulojat istuivat tunnelmallisessa peräkamarissa. Toistakymmentä naista, ikähaarukka paljon laveampi kuin Kipakoilla. Suuri osa oli ruotsinkielisiä, mutta suhtautuivat suomea puhuvaan neuleaddiktiin hyvin ymmärtäväisesti. Korsnäsin lähistöllä kun oltiin, niin vieressäni istuva rouva oli tekemässä Korsnäsin villapaitaa! Tvåändsstickning oli esillä myös, kahden kirjan muodossa.

Jossakin vaiheessa iltaa, omaa vihreää pitsineuletta kutoessa ja ruotsinkielisen puheen suristessa ympärillä, tuli yhtäkkiä olo, että oli kotona sunnuntai-iltapäivänä ja puhe tuli tv:stä. Ihan kuin olisi ollut Strömsössä.

Tonight I was in Vaasa. My friend mitzknitz (Blogger does not let me make links today, sorry) asked me to join the local knitting café meeting and I went. It was interesting, with a mixture of Swedish, Finnish and English spoken at the table. Loftet is a very nice place for knitting (and having a glass of wine with the dinner). Vaasa is close to Korsnäs, famous for the fabulous tapestry crochet artwork, and there was actually one lady who was making a Korsnäs sweater! Two end knitting was also on the menu, in the form of two books, at least.

A summary of the previous posts that I have not translated yet: I went to Tampere for a sheep market event some ten days ago. A friend of mine who keeps sheep, asked me to go there and spin in public. I was spinning in a very exotic setting, in an old stable, with some sheep in the same space, and there were shearing demonstrations many times a day. I spent the night at my friend's farm, in a room full of wool and roving that had just arrived from a local spinning mill. A fibre addict's heaven! I tried to convince the sheepkeepers and the organiser of the event to put up a real wool festival next spring in the same place. We could have a spinners' meeting in the stable. It would be great to have the Finnish spinners and producers of spinning fibres finally to meet and to learn from each other. The socks in the other post are made of Rygja sheep wool that I got from another sheep farmer. The yarn is pretty harsh compared to Finnwool, for example, but it would probably make great fisherman's sweaters or similar outer garments. I only had one hundred grams of it, so I made a pair of socks. The decorations are sewn in the Sami style.

Un petit résumé des billets précédents: Foire aux moutons à Tampere il y a dix jours. J'y suis allée pour une démonstration de filage. Deux journées de filage dans une étable (!) bien pittoresque, avec des moutons à côté et la chance de voir des tontes plusieures fois par jour. Ca a été pas mal. J'ai passé la nuit dans la maison d'une copine, une éleveuse de moutons. Elle venait de recevoir un envoi de laines d'une filature. La chambre où je dormais était remplie de laine sous différentes formes: nappes cardées pour le feutrage, des mèches de laines (pre-yarn) pour le tricot, des écheveaux de laine. C'était le septième ciel pour une addictée comme moi. Je n'ai pas pu passer les sacs de laines sans les papoter. J'essaie de convaincre les éleveurs de moutons de là-bas d'organiser une vraie fête de laine l'année prochaine, avec une rencontre des fileurs dans l'étable. Puis, j'ai testé la laine rygja que j'avais recue d'une autre éleveuse. C'est une laine assez rèche, des moutons d'origine norvégienne, qui fera sans doute des pulls de pêcheurs (quasi) imperméables et très solides. Des cent grammes que j'ai eu comme cadeau, j'ai tricoté une paire de chaussettes. Les décorations sont cousues à la facon laponne.

Ce soir je viens de participer au café tricot à Vaasa. C'est une ville bilingue (finnois-suédois). Comme la plupart des fileuses parlaient suédois, j'ai eu l'impression d'être dans un programme de télé suédois très populaire en Finlande qui s'appelle Strömsö. Sans sous-titres.

Vaalipäivän lapaset ja värit

Tänään sain valmiiksi lapaset samasta kainuunharmaslangasta kuin nämä sukat.

Olen näköjään ihastunut raitaneuleisiin tai yleensä töihin, joissa joutuu kieputtelemaan lankoja toistensa ympärille, kuten kirjovirkkaus. Halusin jättää lapasiin näkyviin neliönä itsevärjätyn langan, joka läikehtii kivasti neuleessa. Se kyllä vaatisi jotain kirjontaa päälleen. Katsotaan, syntyynkö.

Eilen myös värjäilin villoja, shetlanninlammasta, bluefaced leicesteriä ja alpakkaa. Käsityön museon rompetorilla oli eilen yksi myyjä, jolta sain mariininsinistä villaväriä, ja sitä piti heti kokeilla. Olen erityisen tyytyväinen murrettuihin sävyihin. Kuvista näkyy, miten paljon vaaleammaksi väri jää alpakkaan kuin lampaanvillaan (ylempi kuva). Voi tosin olla, että kovin hienostuneen värisistä villoista tulee tylsännäköisiä lankoja. Mutta toisaalta, rompetorilla oli toinen myyjä, joka lupasi toimittaa minulle ohutta hopealankaa. Ehkäpä sillä saa säihkettä liian nynnyyn lankaan.

Värikästä viikkoa!

Syyslaulu :: Chanson d'automne

Les sanglots longs
Des violons
De l'automne
Blessent mon coeur
D'une langueur
Monotone

Muistatko tämän kuvan?
Souvenez-vous de cette photo?
Do you remember this photo?

Nyt tuosta ohuesta blue-faced leicester-langasta on syntynyt jotain. Yksinkertaista ja monikäyttöistä. Bussissa nitkuttelin kärsivällisesti neljän ja puolen millin puikoilla kolme oikein, yksi nurin niin pitkälle kuin lankaa riitti. Ja riittihän sitä, yli viisisataa metriä. Nimesin neuleen Paul Verlainen runon mukaan, kun väri on niin syksyinen. Ja neulomisprosessi oli monotoninen, niin kuin runossa sanotaan.

Après des heures de tricot, très monotones, le plus souvent en autobus, est née une oeuvre simple et pratique. Cinq cent mètres de fil fin, de blue-faced Leicester, sur des aiguilles de 4,5 mm.

After many hours of knitting, most often on the bus, I finally finished this tubey thing. It's k3, p1 all the way, on 4.5 mm needles. The knitting process was very monotone even if the yarn wasn't, hence the name.


Voi pitää yksinkerroin, kaksinkerroin, vaikka solmussa. Tyttö omi jo lumoavan pehmeyden itselleen ja pyysi kehräämään lisää samantyylistä lankaa. Punaista ja vihreää BFL:ää onkin valmiiksi värjättynä. 50 grammaa riitti tähän.

On peut porter ce truc de plusieurs façons, plié en deux ou pas, même en écharpe. La fille l'a tout de suite adopté et m'a demandé de filer plus de ce fil fin. Heureusement qu'il me reste 50 grammes de BFL rouge et vert, 50 grammes suffit.

You can wear this in many ways, plied or not, even as a scarf. The girl couldn't resist the softness of the BFL, she adopted the tube immediately and asked me to make more of this kind of yarn. I've got some red and green dyed tops ready, luckily 50 grams is enough for this thing.

Lammasmarkkinat Tampereella

Hyvä reissu! Olen todella tyytyväinen, että lähdin mukaan. Menomatkalla kieltämättä mietin, että mitä ihmettä minä niiden lampureiden seassa teen. Mutta siellähän kehräilin taas julkisesti Tallipihan tallissa artesaani-Minnan seurassa (en muista sukunimeä). Tallipihan pukukoodi olisi vaatinut perinteistä pukeutumista, mutta onneksi kukaan ei muistanut kertoa sitä minulle etukäteen. Yksi mieskävijä tosin tokaisi, että minullakin pitäisi olla huivi päässä niin kuin muillakin naisilla. Hillitsin itseni enkä näyttänyt mihin muuhun raskasta rukkia voi käyttää kuin kehräämiseen.

Opastimme monta ihmistä kehruun saloihin. Erityisesti muistan yhden pojan, joka oppi kehruun periaatteen noin kahdessa minuutissa ja peräti kaksi aikuista miestä, joista toinen varmisteli jo puolisoltaan, lupautuisiko tämä neulomaan, jos hän kehrää langat. Lauantaina minulla oli mukana uusi Majacraftin pystyrukki, ja se näkyy teknisemmän näköisenä vempeleenä vetävän puoleensa enemmän miespuolisia ihmettelijöitä. Sunnuntaina kehräsin Anun perinteisellä Kiikan rukilla, joka saa takuuvarmasti vanhemmat ihmiset kertaamaan omia mummon-rukki-muisteloitaan. Minnalla oli Ashfordin Elizabeth, jonka tietysti kävin koeajamassa. Ihan kivantuntuinen rukki sekin.

Anu ja Aila

Suuren tallin ovensuussa majaili myös suurin osa tapahtuman lampaista. Kerintänäytökset pidettiin tallin perällä ja niitä oli niin monta kahden päivän aikana, että homma tuli varmasti tutuksi.


Lampaat olivat Annen, johon tutustuin viime vuonna Ahvenanmaan vällykursseilla, kuten Anuunkin. Ihania naisia molemmat. Ja muutenkin sekä Pirkanmaan Lammaskerhon väestä että koko idyllisestä Tallipihan alueesta jäi hyvin positiivinen kuva (Suklaapuoti, mmmm). Yritin yllyttää kerholaisia sekä Tallipihan isännöitsijä-emäntää järjestämään seuraavien lammasmarkkinoiden yhteydessä kehrääjien kokoontumisen, vaikka samaiseen talliin, jossa itse kehräilin. Missään en ole nähnyt niin paljon suomalaisia villatuotteita yhtä aikaa tarjolla kuin näillä markkinoilla (ehkä Turun lammas- ja vuohimarkkinoilla voisi olla, mutta se on vähän liian kaukana). Ehkä jo ensi keväänä, pääsiäisen alla?

Ja yökyläpaikkani, Anun koti, oli meikäläisen kuituaddiktin taivas: kuvitelkaa säkki- ja laatikkokaupalla luonnonvärisiä ja värjättyjä hahtuvakiekkoja ja huovutusvilloja - ja kaikki vielä oman tilan lampaista!

Anne ja risteytyslampaan kauniinvärinen talja

Rygja

[Edit: kehräämö korjattu, Violan lähettämiä kuvia lisätty] Kauhea kiire päällänsä koko ajan. Olen lupautunut tänä viikonloppuna Tampereelle Lammasmarkkinoille kehräämään. Tulkaa moikkaamaan!

Mutta varsinainen asia. Lupauduin jo kuukausi sitten neulomaan saamastani norjalaisen rygjalampaan langasta jotakin keskisuomalaiselle lampurille. Nyt huomasin, että Viola on jo linkittänyt blogiini, joten pitää raportoida tuloksia ;)

Suomalaisia rygjalampaita

Yritin googlailla, mitä lammasrodusta ja sen villasta on sanottu ennestään, mutta aika laihoin tuloksin. Rygja-lammas on jalostettu Norjassa joskus sata vuotta sitten, ja rotu on saanut nimensä vuonna 1924. Rodun pohjalla on spaelsau, johon on risteytetty sellaisia rotuja kuin merino, leicester, sutherland ja cheviot. Joidenkin lähteiden mukaan siinä on myös suomenlammasta, texeliä ja norjalaisia dala- ja steigar-rotuisia lampaita. Villaa lampaasta saadaan runsaasti ja se on kooltaan suurempi kuin suomenlammas. Sitä on tuotu Suomeen ensimmäisen kerran 1950-luvulla. Villa on laadultaan tasaista ja läpimitaltaan keskimäärin 37,4 mikronia (suomenlampaalla 22 - 37 mikronia, keskimäärin 25,9 mikronia) eli aika paljon karheampaa. (Niin sanottuna kutitusrajana pidetään yleensä 22 mikronia. Jos kuidun läpimitta on suurempi, se tuntuu ihoa vasten kutittavalta.)

Rygjia rodun kotimaassa Norjassa

Saamani lanka oli tällaista, Olavi-nimistä, Salo-Angorassa kehrättyä. Aika karheantuntuista jos sitä vertaa minulle tutumpiin Pirtin Kehräämön suomalaisten lampaiden sekoituksesta kehrättyihin karstalankoihin. Lampaantuoksuista ja ilmeisen rasvaistakin.

Tein langasta kotitossut, kun en muutakaan keksinyt. Sellaiset reippaat vegardulvangin hiihtosukat, kun nyt norjalaislampaan villasta on kyse. Neuloin kolmosen puikoilla pesemättömästä langasta, jotta näkisin miten käy, kun neuleen pesee. Neulekäsialani ei ole erityisen tasaista, ja se näkyy tässä neuleessa erityisen selvästi. Langan väri on pesemättömänä harmahtava. Rasvaisuus tuntuu neuloessa todella selvästi, tuntuu että kädetkin ovat ihan liukkaat.

Pesin sukat valmiina, koska halusin nähdä, pehmittääkö pesu lankaa mitenkään. Laitoin sukat kuumaan (n. 50-asteiseen) pesuaineveteen ja annoin jäähtyä kaikessa rauhassa puolisen tuntia ennen kuin huuhtelin. Sukat eivät huovuttuneet, koska en liikutellut niitä ollenkaan kuumassa vedessä ja huuhtelin tasalämpöisissä vesissä. Pesuveteen jäi paljon vaaleaa rasvaa. Lanka vaaleni selvästi, pörhistyi aika tavalla, ja oli pesun jälkeen jonkin verran pehmeämmän tuntuinen. Silmukatkin tasoittuivat. Alla kuvassa näkyy pestyjen sukkien ja pesemättömän langan väriero.

Nämä sukat eivät ole mitenkään pehmeät, vaan sellaiset rehellisen villaisen tuntuiset. Itse pidän niitä paljaissa jaloissa, mutta herkkäihoiselle voisi tuottaa ongelmia. Nyt vain kulutustestiin muutamaksi kuukaudeksi, niin nähdään, kuinka kauan menee ennen kuin pohjat on puhki! Sukkien koristelu on enemmänkin kotimaista mäntyrantaa (tai isometsää). En jaksanut väkertää kirjoneuletta, ja jotain väriä kaipasin. Koristelangat ovat käsinkehrättyjen jämiä, värjätty jäkälillä.

Rygjalanka vaikuttaa ihanteelliselta langalta kovaa kulutusta vaativiin neuleisiin, kuten kalastajaneuleisiin. Se tuskin nyppyyntyykään kovin helposti. Kolmisäikeinen, pyöreä lanka sopisi myös palmikkoneuleisiin. Voin kuvitella kuinka tästä langasta tehty villapaita pehmenee mukavaksi kosteissa, koleissa syys- ja kevätsäissä. Holmenkollen, here I come!

Revontulitus :: Aurora borealis

Otetaan yksi tylsä, halpa, beessi villa-polyesteripolyamidisekoitteinen neulepusero. Kastellaan, liotetaan etikkaliemessä läpimäräksi. Kuivataan enimmät vedet. Levitetään muovin päälle.

Take one cheap, old wool-polyesterpolyamid sweater. Let it soak in vinegar-flavoured water for some ten minutes. Wrap in a terry towel to remove most of the water. Spread on a film of plastic.

Prendre un vieux pull beige pas cher en laine et polyesterpolyamide. Laisser tremper dans l'eau vinaigrée pendant une vingtaine de minutes, essorer. Etaler sur un morceau de film alimentaire.

Maalataan villaväreillä. Kääritään muoviin ja laitetaan mikroon muutamaksi minuutiksi. Pestään ja huuhdellaan. Ihmetellään lopputulosta. Värikäs. Huikeita juttuja tapahtui mikrossa, lopputulos on ihan eri kuin alkuperäinen maalaus. Kuin aurinkovärjäys.

Paint with acid colours. Wrap in plastic and nuke in the microwave oven for some minutes. Wash, rinse. Be dazzled by the result which is pretty surprising compared to the original painting. A bit like dyeing in the sun.

Peindre avec des colorants acides. Envelopper dans du film alimentaire et laisser réchauffer dans le four à micro-ondes pendant quelques minutes. Lavage, rinçage. S'émerveiller du résultat, très différent de la peinture originale. Un peu comme la teinture au soleil.

Tiiliseinä on muuten loistava kuvausalusta villavaatteille. Tarttuvat siihen kuin hämähäkkimies.

By the way, a brick wall is an ideal background for woollen items. They cling onto it like Spider Man.

D'ailleurs, un mur de briques est un fond idéal pour les articles de laine. Ils s'accrochent sur lui comme Spider Man.

Tämä on jopa ollut päällä kerran markettireissulla. Takin alla. Eikä kukaan edes tuijottanut.

I have already worn this once, in a supermarket. Under a jacket. And noboby even noticed my Northern lights.

J'ai déjà porté ce pull une fois en public, dans un supermarché. Sous une veste. Et personne n'a prêté attention à mes aurores boréales.