Rukki

Minulla on nyt rukki!!! Äidin vanha tuttava lainasi minulle omansa. Eikä se olekaan mikään tahansa rukki, vaan peräti 150-vuotias arvoesine jostakin kotimuseosta. Lainasivat epämääräiseksi ajaksi, kun kuulivat, että rukki tulee tarpeeseen. Rukilla on nimikin, Iita, alkuperäisen omistajan mukaan.

Äitini, 83 v, kävi pitämässä mulle pienen kehräyskurssin. Tässä hän ja Iita.

Iita on kyllä aika oikullinen rukki. Liitokset ovat varistuneet, maali rapisee, pyörä (vai mikä lie oikea termi onkaan) on kierossa, ja nyöri lähtee pyörältä vähän väliä. Kuvassakin pitelen pyörää suorassa.

Pirtin Kehräämön hahtuvalla harjoittelin langan tekoa. Yksinkertaisen langan Iita "nielee" nätisti, mutta kerratun langan kanssa täytyy vähän väliä syöttää lankaa kädellä rullalle. Lieneekö vika sittenkään rukissa vai kehrääjässä? Hidasta touhua joka tapauksessa. Mutta mihinkäs minulla on kiire.

Täytyy kohta päästä taas Mikkeliin Pirtille ostamaan uusia hahtuvia. Mielessä on ties mitä hurjia lankaideoita.