Blogin nimi tulee ranskalaisesta juustosta, siitä missä on nauravan lehmän kuva kannessa, "La vache qui rit". Minä olen lehmä, joka neuloo (tai kutoo, keskipohjalaisittain).
Lehmä on mun suosikkieläimeni, vaikka pidän kyllä kaikista elukoista. Entisessä elämässä olen varmaan ollut lehmä jossain Afrikassa, sillä tykkään rummuista. Ja tykkään märehtiä. Viimeksi mainittua olen viime aikoina tehnytkin runsaasti, sillä olen ollut pitkällä sairaslomalla töistä. Ensin tuli burnout eli purnutti, kuten Savossa kuulema sanotaan, ja sitten masennus. Eli alkoi pitkä märehtimisvaihe. Onneksi se on jo (kai) voiton puolella.
Sairaslomalla innostuin uudelleen neulomisesta, kun kävin Hiirolassa Pirtin Kehräämössä ostamassa hahtuvalankaa joskus viime syksynä. Lampaalta tuoksuva pehmeä hahtuva on aivan ihanaa! Hehkuvat sateenkaaren värit, villan tuoksu ja kosketus ovat terapoineet minua parhaiten. Lääkärikin sanoi, että käsitöiden tekeminen on hyvää aivojumppaa.
Villoja ja hahtuvia ihmettelevät perheessä mies ja kaksi teini-ikäistä lasta sekä kaksi islanninkoiraa.
Olen neulonut tai virkannut varmaan 6-vuotiaasta asti. Mummu opetti neulomaan, neuloi nurjat silmukat kivasti lankaa heittäen. Minäkin tein aluksi niin, mutta koulussa piti opetella toinen tyyli. Mummulla oli rukkikin. Kokeilin sitä joskus, mutta en koskaan niin paljon, että olisin oppinut tekemään tasaista lankaa. Nyt vuosien päästä (50 häämöttää parin vuoden päästä) on alkanut kiehtoa ajatus kehräyksestä. Voisi kokeilla tehdä omia lankasekoituksia. Ja kehruu olisi erinomainen meditaatiokeino, aivan kuten neulominenkin.Välillä saatan kirjoitella kielilläkin, mutta en aio harrastaa mitään sanasta-sanaan -käännöksiä, sillä loppujen lopuksihan tämä blogi on omaksi huvikseni ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti