Humanistin vastaisku oli pyörähdys Menitassa, kun nyt siellä päin olin liikkeellä. Tällaisia ostoksia tein. Villivarsa ja Istuva Härkä olivat kuulema lyöneet vetoa siitä kuinka paljon lankaa tuon Helsingin-reissulta. Kumpikaan ei ollut arvannut oikein. Tarkoittaa sitä, että toin vähemmän kuin he arvelivat.
400 grammaa vyötteetöntä tarjouslankaa, jossa mohairia ja keinokuitua, 100 grammaa valkoista Camelia-villalankaa ja yksi rulla kultalankaa, jonka aion kokeeksi laittaa suomenlampaan villan sekaan kehrätessä. Metrimäärästä ei ole tietoa; näkee sitten kun kokeilee.Kävin myös tässä laukkuliikkeessä. Siellä oli jäljellä yksi italialainen vapaalankahuovutushuivi ja aika ihania Hanna Sarénin puukenkiä. Sekä tietysti laadukkaita ja vitsikkäitäkin italialaisia nahkalaukkuja, joiden hinta aluksi hirvitti, mutta on loppujen lopuksi vain murto-osa merkkilaukkujen hinnoista.
Sitten kävin vielä kahtena iltana Espalla Tuomaan torilla. Kummallakin kerralla oli ihan pakko hiplata yhden lammastilan suomenlampaan villoja (Honkarinteen tilan koju, ellen väärin muista). Addiktio? - epäilemättä. Ihailin myös uzbekistanilaisesta kashmir-silkkisekoituksesta neulottuja huiveja, jotka oli maalattu käsin Suomessa. Ostamatta jäi. Samoin jäi ostamatta anatomisesti täydellinen lehmä-sonni -käsinukkepari, jolla me Istuvan Härän kanssa olisimme voineet leikkiä iltaleikkejä. Liian kallista.
Tänään pääsin vihdoin käsiksi asiaan eli tuohon otsikkoon. Mielessä on ollut jo jonkin aikaa kokeilla langanvärjäyksessä Jackson Pollockin tekniikkaa. Pollockhan keksi, että mitäs sitä turhaan maalailee, riittää kun roiskii värejä kankaille. Tässä minun tämänpäiväisiä pollockeja:
Ja tässä sen jälkeen, kun olin lisännyt vähän vihreää ja painellut värejä vähän kasaan:
Langat ja villat ovat nyt jäähtymässä. Laitan lisää kuvia joku toinen kerta.
Dear journal, as you have noticed, I haven't written for many a day. I was in Nation's capitol, attending a three-day course. Engineering and technology. I also visited the famous yarn shop Menita in Helsinki. I only bought a little yarn. 400 grams of mohair mix in turquoise and blue, and some gold lamé yarn for my spinning experiments.
Today I finally had time to do some dyeing à la Jackson Pollock. As you know, JP is the artist who invented the idea that sprinkling colour on canvas can also be called art. Above you can see some of my JP wool before and after mopping up the excess colour. The wool is now cooling off; maybe I'll show you pictures of the finished yarn some other day.
4 kommenttia:
Miksiköhän en ole tullut käyneeksi tuossa laukkukaupassa... Hanna Sarénin puukkarit on ihania.
Jackson Pollock on yksi suosikeistani. Hänen maalauksiaan on tutkittu, ja niistä on löytynyt fraktaalimaista rytmiä: http://www.sciam.com/article.cfm?articleID=000CC6E4-9171-1DC9-AF71809EC588EEDF
Ihanaa lankaa olet taas loihtinut.
Terve, Kirsi! Tuo artikkeli olisi ollut maksullinen, joten jäi lukematta. Näin kerran dokkarin Pollockista ja se oli todella mielenkiintoinen. Kyllähän Pollockin tauluissa todella on rytmiä ja voimaa, näin niitä kerran Museum of Modern Artissa Nykissä. Meikäläisen tuherruksia ei voi verrata, kunhan taas vitsailin. Mutta kiva, että inspiraatio voi löytyä mistä tahansa...
Kappas, en ajatellut. Olen joskus lukenut artikkelin ihan paperilehdestä. En oikeasti ole niin fiksu, vaan yksi insinöörituttava mulle jutun oikein käteen kiikutti. Mutta idea on siis se, että epäjärjestykseltä näyttävistä maalauksista on tietokoneanalyyseissä pystytty hahmottamaan 'järjestystä'.
Minäkin olin näkevinäni sinivihervärjätyssä langassani Monet'n lampiheijastuksia :)
Millä väreillä muuten maalaat huiveja ja lankoja?
Käytän villalle tarkoitettuja teollisuusvärejä, happovärejä. Merkkiä en muista, kun olen nyt töissä. Taitavat muuten kaikki värit ollakin eri merkkisiä. Sinistä, punaista ja keltaista ostin kerran isot määrät. Monet'sta vielä, että minäkin tein aikoinaan lankaa, josta tuli mieleen yksi hänen siltataulunsa. Löytyy tästä blogista elokuulta.
Lähetä kommentti