Kipakat goes international

Tänään pidettiin hieman erilainen neuletapaaminen, kun hollantilaisen Handwerken zonder grenzen (HZG) -käsityölehden lukijamatkalaiset olivat saapuneet Jyväskylään ja illastimme heidän kanssaan Savutuvan Apajalla. Menomatka tehtiin Hilja-laivalla (juuri sillä mikä talvella meinasi upota satamaan mutta saatiin pelastettua), paluumatka bussilla.

Today's knitting meeting was a bit unusual since we met with a group of Dutch ladies to have dinner and knit graffitis at a local tourist attraction near Jyväskylä. The site is a popular place for family celebrations such as weddings and birthday parties among the local people, as well. To get there, we boarded m/s Hilja in the Jyväskylä harbour and sailed in beautiful spring weather for one hour. 

Iloinen rupattelu alkoi heti laivalla. Kokeneina matkailijoina hollannittaret keräsivät Kipakoiden blogiosoitteita jo menomatkalla. Sain käyntikortin yhdeltä rouvalta, jolla on maatila ja siellä mm. hevosia ja lampaita. Ja ne lampaat on Bleu du Maine -rotuisia, joiden villaa tykkään erityisesti kehrätä! Jos mentäisiinkin ensi vuonna retriittiin Hollantiin tänne?

Cheerful chatting (and knitting) started already on the boat. Blog addresses were exchanged. A lady offered me her visiting card. They have a farm with cows, horses, sheep and other animals. I just checked out their web pages and found out that she keeps Bleu du Maine sheep - I love the spin the fibres of that breed of sheep. So, my dear Kipakat, shall we have next year's knitting retreat in Holland, here?
 

Perille päästyä kuunneltiin ensin esittely, jonka Erkki-setä hoiti hyvin vitsikkäästi ja lennokkaasti. Tässä menossa rauhallisempi hetki tunnelmallisessa tuvassa.

The host presented the site with great humour. Everyone listened to this stories attentively. 

Tämän jälkeen ei olekaan omassa kamerassani kuvia, kun piti syödä ja vastailla erilaisiin kysymyksiin. Ja sitten tietysti neuloa. Hollantilaisten ohjelmaan oli merkitty "graffiti knitting", mikä ei tuntunut kovin paljon rouvashenkilöitä kiinnostavan. Mutta kun päätoimittajan hankkimat langat ja puikot oli jaettu ja päästiin vauhtiin, tunnelma oli kuin kotoisissa neulemiiteissä ikään. Moni innostui opettelemaan suomalaista neulomistyyliä ja sitä opettaessa ainakin minulta meni ajantaju kokonaan. Hollantilaiset oli opetettu neulomaan pitkillä puikoilla siten, että toinen puikko oli tuettu kainaloon, mikä näytti aika mielenkiintoiselta. Yhtään en ehtinyt seuraamaan, mitä muut touhusivat. Jossakin välissä otettiin yhteiskuvia. Utunan Kerttu ja Titityyn Tiina olivat varautuneet langoilla, jotka arvottiin matkalaisten kesken. Ja lopuksi hollantilaiset esittivät meille hienon yhteislaulun kaanonina. Vähän hävetti, kun meillä ei ollut varattuna mitään ohjelmanumeroa.Aika meni kuin siivillä, paluubussi tuli liian pian, mikä on aina hyvän illan merkki.

There are no more photos in my camera. After the dinner, the ladies started knitting with us. And asking us questions. A lot of questions. As the ladies saw that we were knitting in a different style than they did, they wanted to learn our way.  The Dutch style of knitting with one needle under the armpit seemed quite odd to me, to tell the truth. Some of them thought it would be quicker and easier to knit the Finnish (continental) way, so I spent the rest of the time teaching them how to knit. I didn't have much time to see what the others were doing. Group photos were taken. A raffle was organised where Kerttu from Utuna and Tiina from Titityy gave out some of their fine yarns. Finally the guests sang a nice song for us (we had not prepared anything for them, which is a shame) and then we had to take the bus back to town. The evening ended quite too soon.

Päätoimittaja Margreet Beemsterboer antoi laivalla meille yhden kappaleen HZG-lehteä, joka on nyt minulla. Kunhan olen tavannut sen läpi, vien lehden Titityyn kauppaan, niin muutkin Kipakat pääsevät tutustumaan siihen. Oikein mielenkiintoinen ja ennen kaikkea monipuolinen lehti, nimensä mukaisesti se pitää sisällään rajattomasti käsitöitä. Tässä numerossa on tilkkutöitä, ristopistoja, kirjontaa, kansikuvassa olevan Rowanin neuleen ohje, hollantilainen sukkaohje, javalaista batiikkia (lehden tuleva kaukomatka suuntautuu Balille ja sieltä on muuten lehden alla oleva kaitaliina), suomalaisen tekstiilitaiteilijan Maisa Kaarnan töiden esittelyä ja Kaffe Fassettin haastattelu. Tulevaisuuden suunnitelmissa on kuulemma lehden käännättäminen englanniksi, mitä me tietysti kannatamme lämpimästi. 

We got a copy of the latest HZG magazine by editor-in-chief Margreet Beemsterboer. The contents is like in no craft magazine I have seen before: international and very versatile. There is an interview with Kaffe Fassett, embroidery, cross-stitching, Javanese batik (the piece of cloth under the magazine is a specimen of that; a funny coincidence), quilts, a Dutch sock pattern and a knitting pattern by Rowan, even a review of the works of the Finnish textile artist Maisa Kaarna. Margreet told us that there have been plans to start translating the magazine to English. That would be great, especially if it were available even in Finland.