Spinning wheel

I have a spinning wheel!!! My mother's old friends lent me their wheel for an unspecified time. They were impressed that someone still wants to learn to spin. And it's not just any old spinning wheel but a 150-year old beauty. I call her "Iita" (Ida), according to the original owner. Here's my mum spinning.

So far, I've practised spinning with some roving only. Being so very old and having had a turbulent life, Iita is a bit tricky to handle. The cord keeps on slipping down every few seconds because the wheel is no longer straight (that's me in the picture holding the wheel, by the way). I don't know how to fix it. Spinning with Iita is certainly no work for the impatient.

Despite the little difficulties, my mind is racing with wild ideas of new designer yarns we could make together, me and my Iita...

Rukki

Minulla on nyt rukki!!! Äidin vanha tuttava lainasi minulle omansa. Eikä se olekaan mikään tahansa rukki, vaan peräti 150-vuotias arvoesine jostakin kotimuseosta. Lainasivat epämääräiseksi ajaksi, kun kuulivat, että rukki tulee tarpeeseen. Rukilla on nimikin, Iita, alkuperäisen omistajan mukaan.

Äitini, 83 v, kävi pitämässä mulle pienen kehräyskurssin. Tässä hän ja Iita.

Iita on kyllä aika oikullinen rukki. Liitokset ovat varistuneet, maali rapisee, pyörä (vai mikä lie oikea termi onkaan) on kierossa, ja nyöri lähtee pyörältä vähän väliä. Kuvassakin pitelen pyörää suorassa.

Pirtin Kehräämön hahtuvalla harjoittelin langan tekoa. Yksinkertaisen langan Iita "nielee" nätisti, mutta kerratun langan kanssa täytyy vähän väliä syöttää lankaa kädellä rullalle. Lieneekö vika sittenkään rukissa vai kehrääjässä? Hidasta touhua joka tapauksessa. Mutta mihinkäs minulla on kiire.

Täytyy kohta päästä taas Mikkeliin Pirtille ostamaan uusia hahtuvia. Mielessä on ties mitä hurjia lankaideoita.

Rouet

J'ai un rouet!!!
C'est les amis de ma mère qui m'ont apporté un. Et ce n'est pas n'importe quel rouet, mais âgé de plus de 150 ans!
Voici ma mère (elle n'a que 83 ans) en m'apprenant à filer.

J'ai nommé le rouet "Iita" (Ida) d'après sa propriétaire d'origine. A vrai dire, elle n'est pas facile à travailler avec. Même ma mère l'a dit; ce n'est pas seulement moi qui ne sait pas encore le manier proprement.

Mais j'ai la tête pleine d'idées des fils "design" que nous pourrions faire ensemble, Iita et moi.

Kesäneuleita

Kesäisiinkin neuleisiin hyödynsin vanhoja lankavarastoja. Tämä pusero on tehty ikivanhasta (oliskohan 80-luvun?) Safari-nimisestä puuvillaviskoosilangasta. Se on mielettömän mukava päällä. Malli on tuoreehkosta Moda-lehdestä (en muista numeroa, kun lainailen niitä paikallisesta kirjastosta enkä ole pitänyt neulepäiväkirjaa). Kaula-aukko onnistui noin kolmannella yrittämällä, aivan oman pään mukaan tehdyllä mallilla.

Cotton and viscose jumper (knitted this summer)
Pull en coton et viscose tricoté cet été

Samaa ohjetta mukaillen tein vielä toisenkin puseron. Se on Englannista tilattua silkkipellavalankaa ja myös erittäin kiva päällä. Virkkasin rintamukseen loppulangoista pari kukkasta.

Jumper in silk and linen
Pull en lin et soie

Kesällä tuli tehtyä myös elämäni ensimmäinen vapaalankahuovutuskokeilu. Se onnistui todella hyvin.
My first freeform felting experiment
Mon premier essai au feutrage "libre"

Mulla ei ollut tätä tehdessä mielessä mitään mallia, asettelin vain hahtuvia lakanan päälle siten kuin hyvältä tuntui. Luulin luovani jotakin todella omintakeista, mutta kun myöhemmin tutkin, mitä aiheesta löytyy netistä, niin törmäsin tähän. Eihän se nyt ihan samanlainen ole, mutta, totta tosiaan, olin surffaillut tuon linkin läpi joskus kuukausia aikaisemmin. Se siitä omintakeisuudesta. Olisin voinut vaikka vannoa, etten kopsannut ideaa mistään. Käsitöiden kanssa tekijänoikeudet ovat kyllä tosiaan kinkkinen juttu...

Talvineuleita

Esittelin harjoituksen vuoksi vanhempia töitäni ensin. Tässä tulee lisää viime talven tuotoksia.

Ensimmäiseksi tein joskus marraskuussa jämälangoista diagonaaliraitaisen villapuseron, joka näyttää päälläni paljon paremmalta kuin tässä kuvassa.



Pullover made of leftover yarn (last November)
Pull tricoté des restes de laine (novembre dernier)

Kaula-aukon virkkasin, kun en silloin vielä oikein hallinnut kaikkia neulomisen hienouksia. Enhän minä hallitse niitä vieläkään, mutta parempaankin jo pystyn.

Välillä tein nukitettuja lapasia


Thrum mittens
Mitaines avec "thrums" (petits bouts de fil)

kirjoneulelapasia


Coloured mittens
Mitaines colorées

lapasia koirankarvalangasta

Mittens made of dog hair
Mitaines faites du poil de chien

ja rannekkeita koirankarvalangasta


Wrist warmers made of dog hair
Mitaines(?) en poil de chien

sekä tietysti sukkia


Huovutustakin kokeilin, kuten tuolla englanniksi jo mainitsin.

Neuleita viime vuosituhannelta

Neulottiinpa sitä ennenkin. Joskus 80-luvun lopulla tai ehkä 90-luvulla, en muista tarkalleen, tein tällaisen reippaanvärisen mohairluomuksen. Oikeasti väri on koralli; digikamera valehtelee.
::EN:: I made this hooded mohair jacket some time in the eigthies, nineties. The colour a bit less intense coral, quite vivid, anyway.
::FR:: Veste avec capuchon en mohair, tricoté dans les années 80 ou au debut 90, je ne souviens plus. La couleur est en fait en peut moins vive.

Vielä vanhempi, virkattu luomus jostain 80-luvulta. Päätin upottaa yhteen työhön mahdollisimman monta keränloppua. Värit sattuivat sopimaan yhteen oikein hyvin. Ajattelin mielessäni sammaleista kiveä ja kanervikkoa, siitä väriskaala.
::EN:: This crochet cardigan is even more old. I used only leftover yarn and was thinking of moss-covered rocks and heather when deciding on the colourway. I love the colors but the fit is not perfect.
::FR:: Une veste encore plus ancienne, faite avec des restes de laine. J'aime bien les couleurs.

Virkattua pintaa
::EN:: Close-up of the crocheted front.
::FR:: Un détail du devant.

Qui file ici

L'idée du nom de mon blog vient de la jolie Vache qui rit. Je suis une vache qui tricote.

J'aime bien les vaches. Je pense que, dans une vie antérieure, je dois avoir été une vache quelque part en Afrique. J'aime bien les rhythmes et les tam-tams africains. Et comme la vache, je rumine. J'ai tellement ruminé ces derniers temps que je suis tombée malade. D'abord du burnout, puis de la dépression. Eh bien, vous connaissez bien l'histoire...

Je trouve que le tricot est une thérapie idéale. Les couleurs, chaleur et la douceur de la laine pure ainsi que son odeur me soignent l'âme. J'ai appris à tricoter et crocheter à l'àge de 6 ans. Maintenant j'aime travailler surtout avec la laine non filée du mouton finlandais que j'achète chez Pirtin Kehräämö. Il y a beacoup de jolies couleurs disponibles.


Je suis née à la campagne, dans une ferme où il y avait des vaches, des porcs, des moutons, des poules et un cheval. Ma grand-mère filait la laine et ma mère en tricotait des chaussettes et pulles et tissait des tapis. Plus je viellis, plus je pense à ce temps là. J'aimerais avoir un rouet. Le filage doit être en passe-temps au moins aussi calmant et méditatif (thérapeutique) que le tricot. Je voudrais filer mes propres fils, expérimenter avec différents fibres et couleurs. Mais il est très difficile de trouver un rouet à acheter en Finlande. Les anciens rouets ont éte détruits par des gens qui n'apprécient pas les traditions et, d'autre part, les gens qui tiennent aux traditions ne veulent pas vendre ses rouets, surtout pas aux étrangers.

Alors, personne ne file ici. Pas encore, car je n'ai pas trouvé un rouet. Mais je cherche toujours...

Who's spinning here

As an enthusiastic reader of craft-related blogs, I finally decided to start my own. I hope that this blog will give you joy and inspiration, such as other people's blogs have given me.

The idea for the name of the blog comes from the famous French cheese, "La vache qui rit". I'm a cow who knits.

The cow has always been one of my favourite animals. In a former life I've probably been a cow somewhere in Africa, since I like African rhythms and the sound of drums (a sound that a child in Finland very rarely can hear). And I like to ruminate (i.e. dwell on old things). I've done a lot of ruminating recently, since I've been on a long sick leave. First burnout, then depression, well, you know how the story goes. But now I feel I'm getting a little bit better.

I think the main reason for my recovery is that I took up knitting and crocheting again some time last autumn. I've known the techniques since the age of 6, but now I got interested in working with unspun wool which has a lovely touch and smells of real sheep. Pirtin Kehräämö has a wide selection of (mainly?) Finnish wool and yarns in beautiful colours.

The wool of the Finnish sheep (Finn sheep) felts very easily. Here are some slippers I made:



Suomenlampaan villasta tehtyjä huopatossuja (suurimmat tehty norjalaisesta Fritidsgarnista)
Slippers made of Finn wool (the big ones of Norwegian Fritidsgarn)
Pantoufles feutrées faites de la laine du mouton finlandais (et du Fritidsgarn norvégien)


My grandma, who tought me to knit, had a spinning wheel. I'd really like to learn to spin and make my own yarns, too. I hope that some day I'll find an old spinning wheel that I could buy. I know it's hard, because most people have burnt or otherwise destroyed their old spinning wheels or just use them as ornaments. On the other hand, those people who appreciate old traditions don't want to sell their precious wheels, especially not to strangers. But I keep on trying....

Intro

Vihdoinkin oma blogi! Minäkin haluan esitellä omia töitäni enkä vain katsella toisten luomuksia eli antaa ideoiden kiertää.

Blogin nimi tulee ranskalaisesta juustosta, siitä missä on nauravan lehmän kuva kannessa, "La vache qui rit". Minä olen lehmä, joka neuloo (tai kutoo, keskipohjalaisittain).

Lehmä on mun suosikkieläimeni, vaikka pidän kyllä kaikista elukoista. Entisessä elämässä olen varmaan ollut lehmä jossain Afrikassa, sillä tykkään rummuista. Ja tykkään märehtiä. Viimeksi mainittua olen viime aikoina tehnytkin runsaasti, sillä olen ollut pitkällä sairaslomalla töistä. Ensin tuli burnout eli purnutti, kuten Savossa kuulema sanotaan, ja sitten masennus. Eli alkoi pitkä märehtimisvaihe. Onneksi se on jo (kai) voiton puolella.

Sairaslomalla innostuin uudelleen neulomisesta, kun kävin Hiirolassa Pirtin Kehräämössä ostamassa hahtuvalankaa joskus viime syksynä. Lampaalta tuoksuva pehmeä hahtuva on aivan ihanaa! Hehkuvat sateenkaaren värit, villan tuoksu ja kosketus ovat terapoineet minua parhaiten. Lääkärikin sanoi, että käsitöiden tekeminen on hyvää aivojumppaa.

Villoja ja hahtuvia ihmettelevät perheessä mies ja kaksi teini-ikäistä lasta sekä kaksi islanninkoiraa.

Olen neulonut tai virkannut varmaan 6-vuotiaasta asti. Mummu opetti neulomaan, neuloi nurjat silmukat kivasti lankaa heittäen. Minäkin tein aluksi niin, mutta koulussa piti opetella toinen tyyli. Mummulla oli rukkikin. Kokeilin sitä joskus, mutta en koskaan niin paljon, että olisin oppinut tekemään tasaista lankaa. Nyt vuosien päästä (50 häämöttää parin vuoden päästä) on alkanut kiehtoa ajatus kehräyksestä. Voisi kokeilla tehdä omia lankasekoituksia. Ja kehruu olisi erinomainen meditaatiokeino, aivan kuten neulominenkin.

Välillä saatan kirjoitella kielilläkin, mutta en aio harrastaa mitään sanasta-sanaan -käännöksiä, sillä loppujen lopuksihan tämä blogi on omaksi huvikseni ;)