L'histoire du graffiti en tricot que notre groupe de tricoteuses a fabriqué pour le Musée finlandais de l'artisanat. Pas la peine de la traduire. Notre chef-d'oeuvre sera là pendant au moins six ans, allez le voir vous-mêmes si jamais vous visitez la ville de Jyväskylä !
Jyväskylän seudun neulojien ryhmän, Kipakoiden (tai Kipakkojen, kuten haluatte) neulegraffiti Suomen käsityön museoon on ollut niin kiva tai ainakin mielenkiintoinen projekti, että kirjaan siihen liittyvät tapahtumat blogiini. Tämä on minun näkökulmani, muut osanottajat kokivat projektin omalla tavallaan. Muistikin tekee jo tepposia. Olisi pitänyt pitää päiväkirjaa keväällä, mutta silloin suoraan sanoen otti joskus aika pahasti päähän koko yhteisötaideprojekti. Lisää kuvia neulegraffitista löytyy Langanpätkiä-blogista ja museon Ajankohtaista-sivulta ja tiedotteesta.
9.4.
Käsityön museosta sähköposti:
Voisitteko te ryhmänä neuloa Suomen käsityön museon perusnäyttelytilassa olevan pylvään ympärille neulegraffitin? Niin saataisiin neulojien ’maananalaista' toimintaa suuren yleisön tietoisuuteen. Ja museo saisi komean pylvään.
Vastasin heti että joo. Huutomerkkien kanssa. Sitten vasta kyselin muilta kipakoilta. Onneksi hekin innostuivat. Olimme Tiinan ja Jaanan kanssa kerran jo suunnitelleet neulovamme graffitteja Jyväsjärveä kiertävän kävelytien varrella oleviin valaisinpylväisiin, mutta se jäi tekemättä. Nyt saisimme koristella pylväitä ihan luvan perästä. Lähetin Kipakoiden postituslistalle linkkejä kuviin graffiteista, joita olivat tehneet maailmalla Knitta-ryhmä ja muut.
11.4. Kävimme Jaanan kanssa mittaamassa pylvään museolla. Muuten hyvä, mutta mittasimme väärän pylvään! Museolta tuli viesti, että voimme käyttää graffitiin museon lankoja, valkoista ja luonnonväreillä värjättyä. Kysyin että kai voimme käyttää omia lankojamme. Itse ajattelin käyttää vasta saamiani lahjoituslankoja ja arvelin, että kaikilla on varmaan lankoja, joista olisi hyvä päästä eroon. Kipakoissa on lisäksi mukana kaksi lankakauppiasta. Museolta tuli lupa tehdä aivan sellaista kuin haluamme.
12.4. Suunnittelukokous Mäki-Matin mökissä. Aivan mahtavan inspiroiva meininki. Mukana oli 12 osallistujaa, kaukaisin Korpilahdelta. Ajattelin, että olisi hyvä pitää 10 minuutin aivoriihi, jossa heiteltäisiin ajatuksia siitä, mitä kullekin tulee mieleen sanasta neulegraffiti ja millaisena näkisit meidän ryhmän graffitin.
Ideoita kertyi valtava määrä. Jotkut kannattivat harmoniaa ja väriteemaa, esimerkiksi punaista. Pragmaattisemmat tyypit, kuten minä, kannattivat laajamittaista lankavarastojen tyhjennystä eli vapaata värien käyttöä. Yhteistä kannatusta sai ajatus, että graffitissa otettaisiin huomioon myös lapset, sinne tulisi erilaisia ulokkeita ja kurkittavia juttuja, siinä käytettäisiin erilaisia materiaaleja ja tekniikoita ja sitä pitäisi ehdottamasti voida koskea. Neuleblogien ja erilaisten nettiyhteisöjen pitäisi ehdottamasti näkyä graffitissa. Pylvään viereen voisi tulla jatkuvasti pyörivä esitys suomalaisista neuleblogeista.
Päätimme pitää projektin salassa grande finaleen asti. Koodinimeksi tuli PLS (= pylväs). Kirjasin ideat ja ohjeet ylös ja laitoin Kipakoiden postituslistalle, jotta palaverista poissaolleetkin pysyisivät kärryillä.
Huhtikuu. Kokoontumisia Mäki-Matissa. Väki väheni koko ajan. Kävimme mittaamassa oikean pylvään museon alakerrassa, joka oli remontissa.Toukokuu. Hiljaista, epäselvää,mitä kukakin oli neulonut. Olin ehdottanut, että postituslistalle laitettaisiin kuvia sitä mukaa kun osia valmistuu. Suurin osa tuntui neulovan kaikkea muuta kuin graffitia. Saimme kokoontua museon työpajassa, mikä oli aivan mahtavaa. Alunperin meiltä oli jäänyt sopimatta deadline. Museolla käydessämme huomasimme, että uudistunut perusnäyttely avataan 27.6. Silloin neulegraffitin olisi oltava valmis ja paikallaan! Tunsin itseni diktaattoriksi kun päätin, että KIP-päivänä 14.6. pitää olla kaikki graffitin osaset valmiina, jotta ehdimme ommella työn kasaan ajoissa.
Kesäkuun alku. Hieman huolestutti se, että työpajaan tuli paikalle usein vain Milliini ja minä, joskus lisäksi Jaana. Palasten värit eivät sopineet yhtään yhteen, Milliini nimitti työtä aivopieruksi. Kokeilin värkätä kaikenlaista, joskus onnistui joskus ei. Sormia särki välillä. Positiivisena uutisena Päivi, mediataiteilija joka taisi olla koko idean äiti, lupasi tehdä neulegraffitin teosta flash-esityksen joskus myöhemmin kesällä/syksyllä.14.6. KIP-päivä. Kokoontuminen museolla, sitten Kirkkopuistoon kokoamaan graffitia. Palasia olikin paljon, jopa liikaa. Kipakoiden Kuopion haarakonttorista oli tullut kolme palasta graffitiin, kirjekuoressa museon neuvontaan toimitettuina. Siinä oli jo todellista sitoutumisen makua. Sommittelua, otsan rypistyksiä, huolestuneita katseita, tuleeko tästä mitään. Milliini toimi taiteellisena johtajana, hän kun on opiskellut taidekasvatusta ja tekee gradua yhteisötaiteesta. Neulegraffitia ei saatu kokonaan kasaan Kirkkopuistossa.
Juhannusviikko. Lomalla. Ahkeria kokoontumisia museon pajassa, ompelemista, virkkaamista. Graffiti alkoi näyttää hyvältä, varsinkin kun sen nosti pystyasentoon. Neulegraffiti istui sovituksessa pylvään ympärille kuin hansikas. Lähdin juhannukseksi matkoille, mutta onneksi muutama ahkera Kipakka (ja yksi pieni KIP-ukko) jäi viimeistelemään graffitin. Harmitti, kun kaikki neulegraffitia varten tehdyt palaset eivät mahtuneetkaan mukaan. Loppuvaiheessa tuli niin kiire, ettei yhtään ehtinyt ajatella, kuka oli tehnyt mitäkin ja tulivatko kaikkien tekeleet edustavasti esille.
24.6. Museolta tuli viesti, että PLS on paikoillaan! Lomareissulta palattuamme jopa Mies vaivautui museoon katsastamaan neulegraffitin. Piti sitä hienona ja taivasteli miten paljon siihen on täytynyt mennä työtunteja. No, mitäs armas puoliso olikaan tuhertanut koko kevään ja missä ravannut harva se viikonloppu? Museon opas kaipaili tarinoita, jotka liittyivät neulegraffitin tekoon ja sisältöön, minä kyselin ryhmän jäseniltä ja toimittelin museolle.10.7. Virallinen ripustustilaisuus museolla. Kuvaaja, kuohuviiniä. Kuusi Kipakkaa ja museon väkeä paikalla. Yhteensä graffitin tekoon osallistui laskujeni mukaan 14 naista. Tuntui hämmentävältä kuulla, että graffiti olisi esillä museossa kuudesta seitsemään vuotta ennen kuin se siirrettäisiin museon varastoon. Se on aika monta Internet-vuotta. Siinä ajassa ehtii moni asia muuttua ja graffitiin kootut viimehetken neuleblogimaailman jipot unohtua. Toisaalta onkin mielenkiintoista nähdä, miten aika vaikuttaa meidän ryhmätyöhön. Kuulimme, että neulegraffiti oli tehnyt suuren vaikutuksen Norjan suurlähettilään puolisoon, joka oli luvannut ensi tilassa tutustua neuleblogien maailmaan.
5.8. Paikallinen sanomalehti pyysi Kipakoilta haastattelua. Haastattelu tehdään seuraavan neuletapaamisen yhteydessä 16.8.
2.9. Juttu Keskisuomalaisessa.
17.9. Tv:n ajankohtaisohjelma oli kiinnostunut tekemään Kipakoista ohjelmaa. Mutta olemmeko me kiinnostuneita?! Emme olleet. Vinkkasin toimittajalle Tampereen neulegraffiteista. Seuraavana tiistaina eli 23.9. Ajankohtaisella kakkosella olikin ihan muuta uutisoitavaa, kaupunkitilojen valtausten sijasta koulutilojen valtausta ja huomattavasti järeämmillä aseilla :(
14.10. Ajankohtaisen kakkosen juttu Tampereen tai paremminkin Elinan neulegraffiteista tuli vihdoin ulos. Nähtävänä Ylen Areenalla ainakin jonkin aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti