1.5.11
Konstellation ;)
Jyväskylän taidemuseo / teema: Teknologia / yleisnäkymä/ The Jyväskylä Art Museum / theme: Technology / General view, a photo by live_herring on Flickr.
Laiskan miehen bloggausta suoraan Flickristä tyyliin "Share this on Blogger". Hauskaa vappua vaan!
14.3.11
Se toimii! :: It works!
Tänään oli Jyväskylän taidemuseolla ripustamassa (lue: seisoin tumput suorina ja katsoin kun muut ripustivat) videonauhasta virkkaamiani filmitähtiä tämän viikon Informaatio-aiheiseen LiveHerring'11-näyttelyyn. Sinne on koottu teknologiasta inspiroitunutta taidetta. Vaikea kuvata, se pitää nähdä. Eli hushus, sinne! Siellä saa neuloakin, ainakin sunnuntaina, kun Kipakat on siellä :)
Videonauha on jäykkää virkattavaa. Olen nyt kokeillut parin kolmen nauhan verran, ja voin jo sanoa, että nauhoissa on eroa. Kotinauhoitukseen tarkoitetut pitkät kelat ovat olleet helpointa virkattavaa, elokuvat ei. (Meillä ei ole enää videonauhuria, joten videonauhat joutavat kierrätykseen.) Mutta siis yleensä ottaen nauha on jäykkää eikä virkkausjäljestä tule kovin kaunista. Neuloa en viitsinyt edes yrittää. Siitä sainkin idean: jos kehräisi nauhan päälle hieman lankaa, niin saisiko siitä helpommin neulottavaa. Kyllä saa, tässä tämäniltaisen kokeilun tulos, puikot 3 mm.
Testing a recycling idea to make stiff videotape more manageable for knitting and crocheting. This is a cabled yarn I spun on my spinning wheel. First I plied the videotape with a strand of thin wool yarn and re-plied it with still another thin strand. Knitting it with 3 mm needles was a piece of cake (if you've ever tried to knit videotape you should know how hard it is!) Picture this all black; it would be awesome with the shiny black tape showing through the thinner yarn.
Videonauha on jäykkää virkattavaa. Olen nyt kokeillut parin kolmen nauhan verran, ja voin jo sanoa, että nauhoissa on eroa. Kotinauhoitukseen tarkoitetut pitkät kelat ovat olleet helpointa virkattavaa, elokuvat ei. (Meillä ei ole enää videonauhuria, joten videonauhat joutavat kierrätykseen.) Mutta siis yleensä ottaen nauha on jäykkää eikä virkkausjäljestä tule kovin kaunista. Neuloa en viitsinyt edes yrittää. Siitä sainkin idean: jos kehräisi nauhan päälle hieman lankaa, niin saisiko siitä helpommin neulottavaa. Kyllä saa, tässä tämäniltaisen kokeilun tulos, puikot 3 mm.
Tein eräänlaista kaapelikierteistä lankaa, kertasin ensin videonauhan ja ohuen villalangan myötäpäivään ja sen kanssa vielä toisen ohuen langan vastapäivään. Tasaisempaa toki saisi harjoittelemalla, mutta pienet lankasykkyrät tekevät lopputuloksesta ihan hauskan. Matta musta lanka valkoisen tilalla kiiltävän nauhan kanssa olisi tehokas yhdistelmä. Ja mihinkäs tätä lankaa voi käyttää? Kovin muovisen oloistahan tuo lanka vieläkin on, mutta kyllä siitä kasseja ja pussukoita neuloo, koreja ja lattiatyynyn päällisiä ainakin. Olihan Linnan juhlissa videonauhasta tehty iltapukukin. Tällä tavalla käsiteltynä neulos ei ehkä rapisi niin kovasti :D
Testing a recycling idea to make stiff videotape more manageable for knitting and crocheting. This is a cabled yarn I spun on my spinning wheel. First I plied the videotape with a strand of thin wool yarn and re-plied it with still another thin strand. Knitting it with 3 mm needles was a piece of cake (if you've ever tried to knit videotape you should know how hard it is!) Picture this all black; it would be awesome with the shiny black tape showing through the thinner yarn.
11.3.11
Le Tailleur sincère
Ranskan kansalliskirjaston nettisivuilla on kaikenlaista kivaa. Jos joku kaipaa vaikka 1600-luvun pukujen kaavoja, niin niitähän löytyy. Tässä digitoitu kirjanen, Benoît Boullay: Le tailleur sincère vuodelta 1671 (Rehti räätäli voisi olla käypä käännös?).
Halusin vain kokeilla, miten omalle blogisivulleen saa liitettyä hienon lukijan. Kuvan alta keskeltä klikkaamalla kirjan saa koko ruudulle.
J'ai voulu tester le lecteur exportable de la Bibliothèque Nationale de France sur mon blog. Donc voilà pour les couturiers: Le tailleur sincère de Benoît Boyllay, datant de 1671.
Halusin vain kokeilla, miten omalle blogisivulleen saa liitettyä hienon lukijan. Kuvan alta keskeltä klikkaamalla kirjan saa koko ruudulle.
J'ai voulu tester le lecteur exportable de la Bibliothèque Nationale de France sur mon blog. Donc voilà pour les couturiers: Le tailleur sincère de Benoît Boyllay, datant de 1671.
10.3.11
Eeppistä lankaa :: Epic Yarn
Nyt menee mainostuksen puolelle, mutta menköön. Pelintekijätkin ovat vihdoin noteeranneet meidät käsityöharrastajat. Sisältää lievää sarjakuvaväkivaltaa, kuten ennakkovaroituksissa pruukataan sanoa.
A nice find, this craft-inspired game. Mild cartoon violence.
A nice find, this craft-inspired game. Mild cartoon violence.
Kirby's Epic Yarn for Nintendo Wii
28.2.11
On se kiva :: Pretty cool Mac sleeve
On the bus, my MacBook and its new sleeve. Acrylics and videotape.
26.2.11
Angry Birds
Kaikkea sitä netin syövereistä löytyykin. Joku oli oikein luokittanut Angry Birds -pelin linnut tykkäämisjärjestykseen. Tästä saankin mallit virkkaukseen. Kiitos vain, Oatmeal.
Amazing what you can find on the Internet. Someone has made a nice infographic on the likability of the bird figures of Angry Birds game by Rovio. I need these to crochet more birds. Thanks a lot, Oatmeal.
Amazing what you can find on the Internet. Someone has made a nice infographic on the likability of the bird figures of Angry Birds game by Rovio. I need these to crochet more birds. Thanks a lot, Oatmeal.
1.2.11
Mohairia, häjyjä lintuja :: Of mohair and angry birds
Kevät tulee kohisten. Se on ihanaa, mutta samalla hyvin stressaavaa, kun tekemistä olisi seuraavan puolentoista kuukauden aikana vaikka kuinka. Eipä siihen ole muita selviämiskonsteja kuin tarkka aikataulutus. Eli meikäläisen harvapään kohdalla se tarkoittaa paljon Post-it -lappuja läntättyinä sinne tänne.
Tammikuun langankulutus pitää käydä postaamassa tänne blogiin. Mies kyllä sanoi, että stressiä vähentäisi, jos lakkaisin toistamasta "pitää"-sanaa. Varmaan niin. Yritän olla sanomatta. Mutta positiivista: tammikuussa lankaa kului himpun verran yli kilo. Hyvä minä!
Tein ensinnäkin villatakin viimesyksyisellä kehräämökierroksella ostamistani langoista. Tai paremminkin osasta niistä. Tämä on Salo-Angorasta ostettua 100-prosenttista mohairia (ymmärtääkseni ihan kotimaisen tuottajan mohairvuohista) ja Virtain Villan kolmisäikeistä villalankaa, jotka värjäsin iloisen punaisiksi. Lankaa kului 425 grammaa, noin 175 grammaa ohuempaa mohairlankaa ja loput villaa. Takista puuttuu vielä napit. Ja takin alta röyhelöpaita, jota ei olekaan niin helppo löytää, joten takkia ei ole vielä käytetty. Tämä taitaa olla ensimmäinen ylhäältä alas neulomani villatakki. Tavallaan kiva, kun takkia voi sovittaa samalla kun neuloo, mutta aika raskaaksi ja hankalaksi neulominen käy loppuvaiheessa. Taidan pitää enemmän palasista koottavista neuleista. Kun langassa oli mohairia, niin harjasin pinnan karstoilla pehmeän pörröiseksi. Langan mehevä värikin houkutteli siihen.
Suuren työn jälkeen teki mieli hullutella. Maaliskuista taidemuseohäppeningiä ajatellen iPhonen näytöltä näppeihin hypähti häjy pelihahmo eli virkattu Angry Bird. Tähän löytyi jopa ilmainen ohje Ravelrystä, joten ei tarvinnut pähkäillä muotojen ja silmukkamäärien kanssa. Näitä teen kyllä lisää, oli sen verran hauskaa hommaa. Ja hahmoihin saa upotettua epämääräisiä akryylilankanöttösiä, joista ei muuten pääsisi eroon. Mietin vielä, että tekisinköhän tipulle pyrstön.
To cut a long story short: spring is in the air (hooray for that!), the next weeks will be extremely busy for me, but I have managed to reduce my stash in January by one kilo. I knitted a top-down cardigan of some Finnish mohair and wool yarns that I bought from two spinning mills in September. The cardigan is lacking buttons and a ruffled shirt underneath because I haven't been able to find one yet. Therefore it has not been used. Finnish mohair is hard to find, btw, as far as I know there are only two breeders in Finland. I brushed the cardigan with hand carders to make it look even warmer and fuzzier.
January ended with this little amigurumi project. Like quite a few people on the globe, I like the Angry Birds game on my iPhone and thought it would be a good idea to make soft versions of these digital thingies. I found the pattern on Ravelry. I am definitely going to make more of these birdies later. They are perfect for stashbusting.
Tammikuun langankulutus pitää käydä postaamassa tänne blogiin. Mies kyllä sanoi, että stressiä vähentäisi, jos lakkaisin toistamasta "pitää"-sanaa. Varmaan niin. Yritän olla sanomatta. Mutta positiivista: tammikuussa lankaa kului himpun verran yli kilo. Hyvä minä!
Tein ensinnäkin villatakin viimesyksyisellä kehräämökierroksella ostamistani langoista. Tai paremminkin osasta niistä. Tämä on Salo-Angorasta ostettua 100-prosenttista mohairia (ymmärtääkseni ihan kotimaisen tuottajan mohairvuohista) ja Virtain Villan kolmisäikeistä villalankaa, jotka värjäsin iloisen punaisiksi. Lankaa kului 425 grammaa, noin 175 grammaa ohuempaa mohairlankaa ja loput villaa. Takista puuttuu vielä napit. Ja takin alta röyhelöpaita, jota ei olekaan niin helppo löytää, joten takkia ei ole vielä käytetty. Tämä taitaa olla ensimmäinen ylhäältä alas neulomani villatakki. Tavallaan kiva, kun takkia voi sovittaa samalla kun neuloo, mutta aika raskaaksi ja hankalaksi neulominen käy loppuvaiheessa. Taidan pitää enemmän palasista koottavista neuleista. Kun langassa oli mohairia, niin harjasin pinnan karstoilla pehmeän pörröiseksi. Langan mehevä värikin houkutteli siihen.
Suuren työn jälkeen teki mieli hullutella. Maaliskuista taidemuseohäppeningiä ajatellen iPhonen näytöltä näppeihin hypähti häjy pelihahmo eli virkattu Angry Bird. Tähän löytyi jopa ilmainen ohje Ravelrystä, joten ei tarvinnut pähkäillä muotojen ja silmukkamäärien kanssa. Näitä teen kyllä lisää, oli sen verran hauskaa hommaa. Ja hahmoihin saa upotettua epämääräisiä akryylilankanöttösiä, joista ei muuten pääsisi eroon. Mietin vielä, että tekisinköhän tipulle pyrstön.
To cut a long story short: spring is in the air (hooray for that!), the next weeks will be extremely busy for me, but I have managed to reduce my stash in January by one kilo. I knitted a top-down cardigan of some Finnish mohair and wool yarns that I bought from two spinning mills in September. The cardigan is lacking buttons and a ruffled shirt underneath because I haven't been able to find one yet. Therefore it has not been used. Finnish mohair is hard to find, btw, as far as I know there are only two breeders in Finland. I brushed the cardigan with hand carders to make it look even warmer and fuzzier.
January ended with this little amigurumi project. Like quite a few people on the globe, I like the Angry Birds game on my iPhone and thought it would be a good idea to make soft versions of these digital thingies. I found the pattern on Ravelry. I am definitely going to make more of these birdies later. They are perfect for stashbusting.
25.1.11
Tweed
Näin kaupungilla baskerin, joka oli valehtelematta läpimitaltaan lähes yhtä suuri kuin edellisessä postauksessa esittelemäni nahkapallin päällinen :o Raidallinen, kaikissa sateenkaaren väreissä. Ja tyttö, jonka päässä (ja selässä!) baskeri keikkui oli minua parikymmentä senttiä lyhyempi. Siinäpä taas vinkki lankavarastojen tuhoamiseen.
Tänään esittelen vain pienet sukat, langankulutus vaatimattomat 88 grammaa. Tweed-pinta on saatu aikaan karstaamalla yhteen villatopsien jämiä: oranssia shetlanninlammasta, ruskeaa corriedalea, punaista silkkiä, mitä lie. Valkoiset pilkut ovat sillaa, jonka sain näköjään jo kolme vuotta sitten Sirkalta. Aika tavaran kaupitsee, kuten ex-avopilla oli tapana toistella. Näissä sukissa eivät jalat hikoile, mutta pysyvät takuulla lämpiminä.
Hauska yhteensattuma muuten, että sillan valmistaja, Säteri Oy, aloitti tässä kuussa jälleen toimintansa Valkeakoskella. Valmistavat tekstiili- ja palonsuojakuituja.
23.1.11
Inventaario
Kah, päevee. Tein viime sunnuntaina lankainventaarion. En ottanut aikaa, mutta tunteja siihen paloi. Tulos: rapiat 46 kiloa. Viime vuonna kulutin neulomalla tai virkkaamalla vähän päälle kuusi kiloa lankaa, joten sillä tahdilla pääsisin varastoista eroon vajaassa kahdeksassa vuodessa. Jos en ostaisi yhtään lisää. Enkä kehräisi, mutta sitä en varmasti lopeta, jo mielenterveyden kannalta.
Nyt pitäisi keksiä hyviä langankulutusprojekteja. Jotain sentapaista kuin tämä walesilaisten neulojien kasaama valtava neuletakki Cardiganin kaupungin 900-vuotisjuhlan kunniaksi.
BBC:n sivuilla on video sekä artikkeli ja kuvakooste projektista.
I finally did something I have been meaning to do for years, made an inventory of my yarns. Over 46 kilograms of yarn! That is a lot, considering I started building my stash only a five years ago. Before that, I moved so often that I managed to get rid of all the odd balls of yarn. Now we have a big house and plenty of space for yarn. Last year, I weighed every knitted or crocheted item and found out that I consumed some six kilos of yarn. At that pace it would take me eight years to get rid of my stash. Assuming I would not buy any new yarns. And would not spin any more yarn. But I will definitely not quit spinning. So, I need to find ways to use up my stash. Big projects, like the giant cardigan that the Welsh ladies knitted to celebrate Cardigan's 900th birthday (in the picture above taken from a BBC video clip) would be excellent in that sense. In fact, our knitting group has been invited to participate in an exhibition at the local art museum in March. I am looking forward to that. It will have something to do with technology and pixel art, which makes me think of mobile phone logos and icons that we used to make at the turn of the millennium.
Kipakoille ehdotettiin kyllä osallistumista Live Herring'11 -tapahtumaan maaliskuun lopulla, mikä kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta ja sitä paitsi oivalliselta langankulutusmahdollisuudelta. Ja mehän mennään sinne. Mihinkäpä me ei mentäisi, jos meitä pyydetään. En vielä tiedä, mitä siellä neuloisin. Se varmaan selviää lähiviikkoina. Jotain uusmediaan, tekniikkaan ja pikseleihin liittyvää. Tulee mieleen kultaiset ajat uusmediafirmassa vuosituhannen vaihteessa, kun kehiteltiin kännyköihin yksinkertaisten ikonien piirrosohjelmia. Monesti ikonit olivat kuin kirjoneulemalleja ikään. Löysin netin syövereistä Vesa-Matti Paanasen esityksen, jossa on kuva Radiolinjan Jukeboksista. Kaikilla oli siihen aikaan personoidut logot kännykässään. DJ Esko - kuka vielä muistaa? Tavallaan harmi, kun en ole säilyttänyt omia tai muksujen luomuksia. Seuratkaahan Live Herring'11 blogia ja tulkaa mukaan neulomaan taidemuseoon sunnuntaina 20.3.!
Tämän vuoden langankulutus on lähtenyt reippaasti käyntiin. Esimerkkinä tämä vitosella kirpparilta ostettu nahkapalli, jonka päällystin neulomalla. Lankana karkeita mattolankoja menneiltä vuosikymmeniltä, kulutus 420 grammaa. Aika ikävää neulottavaa, kun lanka melkein hiersi sormet verille. Neuloin päälle ensin pyöreän läpyskän kolminkertaisella langalla ja seiskamillisillä puikoilla, poimin pyörylän reunasta silmukat ja posottelin menemään sileää oikeaa niin kauan kuin lankoja riitti. Alareunaan virkkasin pylväitä ja ketjusilmukoita ja lisäsin kuminauhan pitämään päällyksen paikoillaan. Toimii omasta mielestäni hyvin.
Nyt pitäisi keksiä hyviä langankulutusprojekteja. Jotain sentapaista kuin tämä walesilaisten neulojien kasaama valtava neuletakki Cardiganin kaupungin 900-vuotisjuhlan kunniaksi.
BBC:n sivuilla on video sekä artikkeli ja kuvakooste projektista.
I finally did something I have been meaning to do for years, made an inventory of my yarns. Over 46 kilograms of yarn! That is a lot, considering I started building my stash only a five years ago. Before that, I moved so often that I managed to get rid of all the odd balls of yarn. Now we have a big house and plenty of space for yarn. Last year, I weighed every knitted or crocheted item and found out that I consumed some six kilos of yarn. At that pace it would take me eight years to get rid of my stash. Assuming I would not buy any new yarns. And would not spin any more yarn. But I will definitely not quit spinning. So, I need to find ways to use up my stash. Big projects, like the giant cardigan that the Welsh ladies knitted to celebrate Cardigan's 900th birthday (in the picture above taken from a BBC video clip) would be excellent in that sense. In fact, our knitting group has been invited to participate in an exhibition at the local art museum in March. I am looking forward to that. It will have something to do with technology and pixel art, which makes me think of mobile phone logos and icons that we used to make at the turn of the millennium.
Kipakoille ehdotettiin kyllä osallistumista Live Herring'11 -tapahtumaan maaliskuun lopulla, mikä kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta ja sitä paitsi oivalliselta langankulutusmahdollisuudelta. Ja mehän mennään sinne. Mihinkäpä me ei mentäisi, jos meitä pyydetään. En vielä tiedä, mitä siellä neuloisin. Se varmaan selviää lähiviikkoina. Jotain uusmediaan, tekniikkaan ja pikseleihin liittyvää. Tulee mieleen kultaiset ajat uusmediafirmassa vuosituhannen vaihteessa, kun kehiteltiin kännyköihin yksinkertaisten ikonien piirrosohjelmia. Monesti ikonit olivat kuin kirjoneulemalleja ikään. Löysin netin syövereistä Vesa-Matti Paanasen esityksen, jossa on kuva Radiolinjan Jukeboksista. Kaikilla oli siihen aikaan personoidut logot kännykässään. DJ Esko - kuka vielä muistaa? Tavallaan harmi, kun en ole säilyttänyt omia tai muksujen luomuksia. Seuratkaahan Live Herring'11 blogia ja tulkaa mukaan neulomaan taidemuseoon sunnuntaina 20.3.!
Tämän vuoden langankulutus on lähtenyt reippaasti käyntiin. Esimerkkinä tämä vitosella kirpparilta ostettu nahkapalli, jonka päällystin neulomalla. Lankana karkeita mattolankoja menneiltä vuosikymmeniltä, kulutus 420 grammaa. Aika ikävää neulottavaa, kun lanka melkein hiersi sormet verille. Neuloin päälle ensin pyöreän läpyskän kolminkertaisella langalla ja seiskamillisillä puikoilla, poimin pyörylän reunasta silmukat ja posottelin menemään sileää oikeaa niin kauan kuin lankoja riitti. Alareunaan virkkasin pylväitä ja ketjusilmukoita ja lisäsin kuminauhan pitämään päällyksen paikoillaan. Toimii omasta mielestäni hyvin.
One of the first stash busting projects this year was this knitted cover for a cheap leather puff chair that I bought at the flea market. It is made of old carpet yarns that I got as a donation some years ago. Knitting these yarns was pretty hard on the hands but I am quite pleased with the results.
19.1.11
Päivä maalla :: A day in the countryside
Tuli sen verran kipakkaa palautetta blogin harvoista päivityksistä, että päivitetään nyt sitten. "Hyvääjoulua, hyvääjoulua, koko vuodenko tuota hyvääjoulua pitää vielä katella". Olen pahoillani.
Tänään on kirjoitettavaakin, kun vietin hauskan päivän maalla. Kiitoksia vain kestityksestä, Anu! Meillä oli treffit kehruun merkeissä Pajukannan tilalla Tottijärvellä. Anu taisi päästä kiinni jutun jujusta, kun kokeiltiin kehrätä hahtuvaa. Lomittaja-Leilakin toi paikalle perinnerukkinsa ja havaittiin, että meillä taitaa olla kiikkalaiset rukit kaikilla, jos ei ihan siskokset, niin lähisukulaiset ainakin.
Anun lampaitakin kävin vilkaisemassa, etenkin suomenlampaan ja gotlanninlampaan risteytyksillä on aivan upeat turkit, erilaisia harmaan sävyjä. Boris-koiran kanssa käytiin lenkillä ja tilalle oli tullut kaksi somaa tyttökissaa, Missi ja Sissi. Jälkimmäinen pakoili meikäläistä kauhuissaan, mutta Missin kanssa onnistuin tekemään lähempää tuttavuutta. Se on aika erikoisenvärinen kissa. Minun alkoi heti tehdä mieli kissaa.
Missi kehräsi ja me naiset kehrättiin. (Haluanpa nähdä, miten käännösrobotit kääntävät edellisen lauseen, hih.) Kokeilin jo syksymmällä kehrätä gotlanninlammasristeytyksen harmaita villoja. Hieman kovaa lankaa tuli minun makuuni, mutta langassa on todella kauniit ja elävät teräksenharmaan sävyt. Kuvassa olevaa lankaa varten kampasin kikkarat villakammoilla, mutta olen kehrännyt tuota villaa myös karstattuna ja ihan sellaisenaan, suoraan pussista. Voisin kuvitella, että neulottuna tästä langasta tulee elävää pintaa, kiiltävää ja kestävää. Kangaspuilla kudottavaksi tuo lanka sopisi myös hyvin.
Hahtuvakiekosta kehrääminen on oikeaahermolepoa. Ei tarvitse kuin pitää ja päästellä menemään. Luonnonvärejä yhdistämällä saa uusia sävyjä.
Leena, kysyit Woolfestin matkajärjestelyistä. Laitoin alkuperäiseen Woolfest-postaukseeni ylös sen, minkä muistin, käy lukemassa sieltä.
Tänään on kirjoitettavaakin, kun vietin hauskan päivän maalla. Kiitoksia vain kestityksestä, Anu! Meillä oli treffit kehruun merkeissä Pajukannan tilalla Tottijärvellä. Anu taisi päästä kiinni jutun jujusta, kun kokeiltiin kehrätä hahtuvaa. Lomittaja-Leilakin toi paikalle perinnerukkinsa ja havaittiin, että meillä taitaa olla kiikkalaiset rukit kaikilla, jos ei ihan siskokset, niin lähisukulaiset ainakin.
Anun lampaitakin kävin vilkaisemassa, etenkin suomenlampaan ja gotlanninlampaan risteytyksillä on aivan upeat turkit, erilaisia harmaan sävyjä. Boris-koiran kanssa käytiin lenkillä ja tilalle oli tullut kaksi somaa tyttökissaa, Missi ja Sissi. Jälkimmäinen pakoili meikäläistä kauhuissaan, mutta Missin kanssa onnistuin tekemään lähempää tuttavuutta. Se on aika erikoisenvärinen kissa. Minun alkoi heti tehdä mieli kissaa.
Missi
Missi kehräsi ja me naiset kehrättiin. (Haluanpa nähdä, miten käännösrobotit kääntävät edellisen lauseen, hih.) Kokeilin jo syksymmällä kehrätä gotlanninlammasristeytyksen harmaita villoja. Hieman kovaa lankaa tuli minun makuuni, mutta langassa on todella kauniit ja elävät teräksenharmaan sävyt. Kuvassa olevaa lankaa varten kampasin kikkarat villakammoilla, mutta olen kehrännyt tuota villaa myös karstattuna ja ihan sellaisenaan, suoraan pussista. Voisin kuvitella, että neulottuna tästä langasta tulee elävää pintaa, kiiltävää ja kestävää. Kangaspuilla kudottavaksi tuo lanka sopisi myös hyvin.
Finnsheep x Gotland, worsted spun
Hahtuvakiekosta kehrääminen on oikeaahermolepoa. Ei tarvitse kuin pitää ja päästellä menemään. Luonnonvärejä yhdistämällä saa uusia sävyjä.
Finnsheep pencil roving - easy spinning
Leena, kysyit Woolfestin matkajärjestelyistä. Laitoin alkuperäiseen Woolfest-postaukseeni ylös sen, minkä muistin, käy lukemassa sieltä.
8.12.10
Ardelaine
Ardelaine on ranskalainen osuuskunta, joka on ollut toiminnassa 1980-luvulta lähtien. Ostivat vanhan, hylätyn kehräämön ja alkoivat pyörittää sitä siinä uskossa, että luonnonmukaisilla, myrkyttömillä lähivilloilla ja villanjalostusmenetelmillä on vielä tilaa nykymaailmassa. Kehräämön ohessa on myös museo, jotta vanhat opit ja konstit eivät unohtuisi. Tässä ranskankielinen video: lampaita, värttinöitä, historiallisia rukkeja ja villankäsittelyä. Animoitu miniatyyrikylä kehrääjineen ja neulojineen on viehättävän vanhanaikainen.
Voi pahus, niillä on verkkokauppakin: morsingolla värjättyjä trikoopaitoja, villatäytteisiä täkkejä ja patjoja sekä ihananvärisiä villalankoja. Vain ranskaksi tosin, mutta äkkiäkös Google kääntää.
Voi pahus, niillä on verkkokauppakin: morsingolla värjättyjä trikoopaitoja, villatäytteisiä täkkejä ja patjoja sekä ihananvärisiä villalankoja. Vain ranskaksi tosin, mutta äkkiäkös Google kääntää.
24.11.10
Wools of Europe
Näin Tampereen lammasmarkkinoilla Anulla Wools of Europe -nimisen kirjan, jota en malttanut olla tilaamatta itselleni Jill Christiansenilta Stentorpin lammastilalta. Hinta oli 35 euroa ja postikulut päälle.
Kirja on itse asiassa samannimisen näyttelyn luettelo. Näyttely järjestettiin Rambouillet'ssa lähellä Pariisia toukokuussa ja se on kiertänyt Euroopassa siitä lähtien. Blogeja vakoilemalla sain selville, että se on käynyt ainakin Biellassa Italiassa ja lokakuussa "villaviikolla" (Wool Week) Lontoossa. Stentorp suomenlampaineen edustaa Suomea, monesta muusta maasta on useampi edustaja. Kirjassa esitellään melkein sata eurooppalaista lammasrotua 27 maasta sekä noiden lampaiden villasta tehtyjä tuotteita. Selailen sitä aina viikonloppuisin. Ei ole rahaa matkustaa, mutta nojatuolimatkoja voi tehdä milloin vain. Kokosin muutamia linkkejä näyttelyn osallistujien sivuille lukijoiden(kin) iloksi.
On muuten hauskaa, kun rodut on esitelty kirjassa englanniksi ja kunkin maan kielellä. Kirjaa lukiessa vasta oikein tajuaa, kuinka monia kieliä tällä mantereella puhutaankaan (vaikka eihän siinä edes ole kaikkia Euroopan maita).
Mutta hei, matkaan! Toinen näyttelyn pääjärjestäjistä, italialainen Biella the Wool Company on laittanut sivuilleen videon näyttelystä. Videolla poseeraa hyvin suomalaisennäköinen pariskunta, rouvan villapuserosta päätellen pariskunta Christiansen.
Ruotsissa osataan tehdä kivoja juttuja taljoista, varsinkin gotlanninlampaasta ja turkislampaasta. Ateljé Guldtackan on näiden ihanuuksien takana:
Norjalainen Karin Flatøy Svarstadin huovutukset ovat mielenkiintoisia, kuten nämä valaisimet.
Bure Bure Feltin vilttitossuja Liettuasta, Etsy-kaupan nimi on ing00te, Ingalla on myös blogi.
Islantilainen Hélène Magnússon saa inspiraationsa perinteisistä raikkaasti kuvioiduista kengänpohjallisista. Enpä oli joskus jonkin toisen maan kengänpohjalliset voisivat tehdä minut näin kateelliseksi! Hélènellä on muuten ranskalaiset juuret ja hän on onnistunut tekemään siellä Islannin neulemaailmaa tunnetuksi. Neulojien kannattaa tutustua Hélènen neulevinkkeihin.
Bellacouche Dartmoorista on kehittänyt ekologisen huovutetun arkun tai oikeastaan käärinliinan:
Suomessakin muutamat lampurit ovat kertoneet minulle haaveilevansa pienoiskehräämöstä, jossa lampurit tai alpakan/mohairinkasvattajat voisivat pesettää ja jatkojalostaa pieniäkin villaeriä jälleenmyytäviksi tuotteiksi: karstavillaksi, kammatuiksi topseiksi ja langoiksi. Kirjassa on linkkejä eurooppalaisiin villanpesulaitoksiin ja pienkehräämöihin. Näyttelyyn osallistui ainakin kaksi yritystä tai organisaatiota, jolla on käytössään kanadalaiset MiniMill-koneet: belgialainen Filature du Hibou ja ruotsalainen villantuottajien yhdistys UllForum.
Saattaa hyvinkin olla, että tässä blogissa palataan tähän kirjaan vielä...
20.11.10
Kädentaidot 2010
Vietin koko eilisen päivän Kädentaidot-messuilla Tampereella, yhdestätoista kuuteen. Oli kivaa. Hengailin tuttujen ständeillä, väistelin merinovillan kauppiaita ja imin itseeni ideoita. Muutaman kehruupiireistä tutunkin tapasin yllättäen. Ja Backmanin Minna antoi minun kokeilla näytöslavalla Ashfordin sähkörukkia, joka oli kyllä aika vinkeä vekotin.
Budjetti piti: ostin itselleni nostalgisen läppärilaukun, yksiväristä Kirjo-Pirkka-lankaa joululahjoihin, Piikun värikästä suomenlammasvillaa piristykseksi ja ainoana heräteostona Honkarinteen tilan ihanaista käsinvärjättyä karitsanvillalankaa sekä lampaanrasvasta tehdyn tervasaippuan (tai Tiltun tervasaipio siinä tarkkaan ottaen lukee). Myyntipöytien välissä kierrellessä tuli monesti mieleen, että kaikkea sitä keksitäänkin. Jotkin asiat olisivat kyllä saaneet jäädä keksimättäkin, kuten Disco-Putkis (!) -lanka ja metalli/muoviputkista värkätyt himmelintapaiset hässäkät. Onneksi esillä oli aitojakin himmeleitä - olki on upea materiaali.
Kuulin muuten, että Tampereen kädentaitomessut olisivat Euroopan suurin käsityötapahtuma - pitäneeköhän paikkansa?
Muutama kännykkäkuva ostoksista:
Budjetti piti: ostin itselleni nostalgisen läppärilaukun, yksiväristä Kirjo-Pirkka-lankaa joululahjoihin, Piikun värikästä suomenlammasvillaa piristykseksi ja ainoana heräteostona Honkarinteen tilan ihanaista käsinvärjättyä karitsanvillalankaa sekä lampaanrasvasta tehdyn tervasaippuan (tai Tiltun tervasaipio siinä tarkkaan ottaen lukee). Myyntipöytien välissä kierrellessä tuli monesti mieleen, että kaikkea sitä keksitäänkin. Jotkin asiat olisivat kyllä saaneet jäädä keksimättäkin, kuten Disco-Putkis (!) -lanka ja metalli/muoviputkista värkätyt himmelintapaiset hässäkät. Onneksi esillä oli aitojakin himmeleitä - olki on upea materiaali.
Kuulin muuten, että Tampereen kädentaitomessut olisivat Euroopan suurin käsityötapahtuma - pitäneeköhän paikkansa?
Muutama kännykkäkuva ostoksista:
Honkarinteen käsinvärjätty karitsanvillalanka
Piikun huovutusvillasta osan ehdin jo illalla kehrätä
Nostalginen läppärilaukku by Huhtadesign :)
7.11.10
Piposota :: Battle of the Two Beanies
Hui, aika rientää sukkelaan. Olen neulonut tässä välissä vaikka mitä, mutta en ole ehtinyt kuvata. Yksi juttu pitää ainakin dokumentoida, nimittäin meillä on ihan tapeltu käsitöistä.
Tämän kuvan ei ole tarkoitus esitellä meidän sipulipurkkia, vaikka esittäähän se toki sitäkin. Pääosassa on tällä kertaa alpakkamyssy ja lapaset.
Mutta että piposota?! Kaikki alkoi siitä, kun tein alpakkalangasta (Novitan Luxus Alpakka) itselleni unisukiksi kivan Karibia-henkiset reggaesukat. Minähän fanitan Jukka Poikaa. Isäntä bongasi ne ja totesi heti että hei, mulle samanlaiset. Sukat ovat vielä tekemättä, kun isännällä on unisukkia jo useampi pari.
Mutta tekaisin itsekehrätystä, kesällä kovalla vaivalla työstetystä alpakkalangasta pipon, sellaisen reilusti takaraivolla lököttävän myssyn, aikaisemmin tekemieni lapasten kaveriksi. No, isäntähän totesi, että hyvä pipo, tämän minä haluan, kiitos vaan kovasti. Minä että et varmaan ota, se on niin naisellinen malli, tätimyssy, etten paremmin sano. Mutta kauppareissulla isännällä oli jo minun pipo päässään. Ryntäsin lankakauppaan hakemaan miehekkäämpää lankaa Istuvalle Härälle sopivaan päähineeseen. Lankaideasta löytyikin kivanväristä, harmahtavanruskeaa Tynn Alpakkaa. Aloin neuloa siitä yksinkertaista ruutumallia, mutta eihän se ollut läheskään niin kivannäköistä ja -tuntuista kuin käsinkehrätty lanka. Karstasin tuon alpakan käsin ja kehräsin pitkällä vedolla, millä tekniikalla sain erityisen kuohkeaa ja suloisen pörröistä lankaa. Alpakka on sitä paitsi vauva-alpakkaa, Ranskasta asti minulle kulkeutunutta. Löysin varastoistani vielä yhden kerän ohuehkoa käsinkehrättyä alpakkaa, samaa josta oma myssynikin oli tehty. Yhdistämällä yksi säie kaupan lankaa ja toinen käsinkehrättyä tulikin mielestäni aika kivannäköistä pintaa. Meleeratut neuleethan ovat nyt muodissa.
Molemmat pipot ovat käännettäviä eli ei väliä, miten päin myssyn päähänsä lykkää. Alla pipot oikein- ja nurinpäin. En itse erityisemmin pidä tuosta oman pipon kuviomallista. Se on muunnos alpakkalapasten kuviosta. Koska lankaa oli vain sata grammaa ja neuloin sen kaksinkertaisena, täytyi mallia yksinkertaistaa, jotta lanka olisi riittänyt. Lankaa jäikin yli vain noin metri. Koen muuten aina tyytyväisyyttä, joka lähentelee perverssiyttä, kun onnistun mitoittamaan metrimäärän kohdilleen niin että ylimääräisiä lankanöttösiä ei jää pyörimään nurkkiin. Aika usein onnistun, mikä varmaan johtuu siitä, että on tullut viime vuosina neulottua aika paljon tällaisia pikkuneuleita.
Joka tapauksessa loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt on molemmilla omat, todella lämpimät talvipipot eikä tarvitse enää palella. Ja nämä pipot eivät kiristä :)
For some reason, Sitting Bull has begun to show an increasing interest in my handicraft. First, he saw my lively-coloured reggae bed socks that I knitted of softest alpaca yarn. It was a test dye job for a friend who breeds alpacas here in Finland. A bit too loud colours to my liking, but I got to keep the yarn and made these socks - to have colourful dreams. He said, Wow, I want a pair of those, too! Well, I never got that far, he's got so many pairs of bed socks already.
But then I knitted a slouchy alpaca hat for myself, to match the alpaca mittens I had made earlier. He tried the hat on and said thanks, I'll take this, thank you very much. I tried to convince him that it was not a manly model at all, but no luck, he insisted. Since I didn't have enough of the handspun yarn at home to make another hat, I had to buy some more yarn to make him another beanie, a more manly design. I chose some Tynn Alpaca from Lankaidea. I was not happy with the way it looked when knitted double, so I ended up combining one strand of commercial yarn with one strand of my handspun alpaca yarn and think it looks pretty good and feels about the same as my original hat. Both hats are reversible. All's well that ends well. Peace, man :)
Tämän kuvan ei ole tarkoitus esitellä meidän sipulipurkkia, vaikka esittäähän se toki sitäkin. Pääosassa on tällä kertaa alpakkamyssy ja lapaset.
Mutta että piposota?! Kaikki alkoi siitä, kun tein alpakkalangasta (Novitan Luxus Alpakka) itselleni unisukiksi kivan Karibia-henkiset reggaesukat. Minähän fanitan Jukka Poikaa. Isäntä bongasi ne ja totesi heti että hei, mulle samanlaiset. Sukat ovat vielä tekemättä, kun isännällä on unisukkia jo useampi pari.
Mutta tekaisin itsekehrätystä, kesällä kovalla vaivalla työstetystä alpakkalangasta pipon, sellaisen reilusti takaraivolla lököttävän myssyn, aikaisemmin tekemieni lapasten kaveriksi. No, isäntähän totesi, että hyvä pipo, tämän minä haluan, kiitos vaan kovasti. Minä että et varmaan ota, se on niin naisellinen malli, tätimyssy, etten paremmin sano. Mutta kauppareissulla isännällä oli jo minun pipo päässään. Ryntäsin lankakauppaan hakemaan miehekkäämpää lankaa Istuvalle Härälle sopivaan päähineeseen. Lankaideasta löytyikin kivanväristä, harmahtavanruskeaa Tynn Alpakkaa. Aloin neuloa siitä yksinkertaista ruutumallia, mutta eihän se ollut läheskään niin kivannäköistä ja -tuntuista kuin käsinkehrätty lanka. Karstasin tuon alpakan käsin ja kehräsin pitkällä vedolla, millä tekniikalla sain erityisen kuohkeaa ja suloisen pörröistä lankaa. Alpakka on sitä paitsi vauva-alpakkaa, Ranskasta asti minulle kulkeutunutta. Löysin varastoistani vielä yhden kerän ohuehkoa käsinkehrättyä alpakkaa, samaa josta oma myssynikin oli tehty. Yhdistämällä yksi säie kaupan lankaa ja toinen käsinkehrättyä tulikin mielestäni aika kivannäköistä pintaa. Meleeratut neuleethan ovat nyt muodissa.
Molemmat pipot ovat käännettäviä eli ei väliä, miten päin myssyn päähänsä lykkää. Alla pipot oikein- ja nurinpäin. En itse erityisemmin pidä tuosta oman pipon kuviomallista. Se on muunnos alpakkalapasten kuviosta. Koska lankaa oli vain sata grammaa ja neuloin sen kaksinkertaisena, täytyi mallia yksinkertaistaa, jotta lanka olisi riittänyt. Lankaa jäikin yli vain noin metri. Koen muuten aina tyytyväisyyttä, joka lähentelee perverssiyttä, kun onnistun mitoittamaan metrimäärän kohdilleen niin että ylimääräisiä lankanöttösiä ei jää pyörimään nurkkiin. Aika usein onnistun, mikä varmaan johtuu siitä, että on tullut viime vuosina neulottua aika paljon tällaisia pikkuneuleita.
Joka tapauksessa loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt on molemmilla omat, todella lämpimät talvipipot eikä tarvitse enää palella. Ja nämä pipot eivät kiristä :)
For some reason, Sitting Bull has begun to show an increasing interest in my handicraft. First, he saw my lively-coloured reggae bed socks that I knitted of softest alpaca yarn. It was a test dye job for a friend who breeds alpacas here in Finland. A bit too loud colours to my liking, but I got to keep the yarn and made these socks - to have colourful dreams. He said, Wow, I want a pair of those, too! Well, I never got that far, he's got so many pairs of bed socks already.
But then I knitted a slouchy alpaca hat for myself, to match the alpaca mittens I had made earlier. He tried the hat on and said thanks, I'll take this, thank you very much. I tried to convince him that it was not a manly model at all, but no luck, he insisted. Since I didn't have enough of the handspun yarn at home to make another hat, I had to buy some more yarn to make him another beanie, a more manly design. I chose some Tynn Alpaca from Lankaidea. I was not happy with the way it looked when knitted double, so I ended up combining one strand of commercial yarn with one strand of my handspun alpaca yarn and think it looks pretty good and feels about the same as my original hat. Both hats are reversible. All's well that ends well. Peace, man :)
11.10.10
Tallipihan kuvia
Kuva: Maikki Karisto
Vielä kuvia eilisistä karstauksista ja kehruusta lammasmarkkinoilta. Maikki antoi luvan laittaa nämä ottamansa kuvat tänne blogiin.
Kuva: Maikki Karisto
Kuva: Maikki Karisto
Kuva: Maikki Karisto
Kerroshahtuva kehrättynä oikealla. Kyllä texelin villakin näyttää houkuttelevalta, kun sen värjää suloiseksi pinkiksi. Pehmeyttä antamassa silkkikuitua ja kertaamiseen käytetty kiiltävää viskoosilankaa. Nämä ihanuudet siis Maikin kehräämiä.
Alla vielä iltapäivän viimeisiä ahkeria kehrääjiä työssään. Retusoin kaikkien kasvot tasapuolisesti.
Kuva: Maikki Karisto
10.10.10
Tallipihan terveisiä
Lammasmarkkinoilla oli taas kivaa. Paljon tuttuja nickejä ja kasvoja netistä ja muualtakin pyörähti tallissa. En uskalla laittaa nimiä, kun kuitenkin muistan väärin enkä toisaalta muista kaikkia. Kehruuta ja lampaita käytiin ihmettelemässä sankoin joukoin, olipa paikalla toimittaja ja valokuvaajakin. Onneksi minua ei haastateltu :DTänään sunnuntaina oli erityisen tunnelmallista, kun tallissa kehrääjien seurana oli musikantteja pitkin päivää. Olisi pitänyt olla jokin aparaatti äänimaailman tallentamiseen. Kehrääjät toivotettiin Tallipihan talliin useamminkin kehräämään, vaikka joka viikonloppu näin syksyllä tai keväällä. Joten tamperelaiset, ottakaa tilaisuudesta vaarin!
Meillä oli tallissa käytössä kaksi karstamyllyä, joilla erityisesti Kariston Maikki ja minä innostuimme tekemään taidelankasekoituksia. Maikki kuivaharjoitteli samalla Espoossa järjestettävää Kierrätä kehräten -kurssiaan varten. Oikea kamera ei ollut valitettavasti mukana, mutta nappasin pari kännykkäkuvaa lammasmarkkinoilla tehdyistä luomuksista. Ensimmäisessä kuvassa (klikkaamalla saa isommaksi) ylhäällä ja vasemmalla on Maikin ihanuuksia, oikealla pari omaa tuotostani. Järkevänä ihmisenä Maikilla oli jo suunnitelma kehräämilleen langoille, meikäläisen langat odottavat inspiraatiota, kuten niin moni muukin jo kehrätty vyyhti. MUTTA: yksi lankani, jota en ehtinyt kuvata, löysi ottajansa. Tutun lampurin tyttärentytär saa takuulla uniikin pipon.Materiaaleina noissa on vähän kaikkea: suomenlampaan ja texelin ja muutaman muun lammasrodun villaa, alpakkaa, silkkiä, villalangan pätkiä, kiiltävää polyamidia, pellavaa ja en muista mitä muuta jännää. Vieressä lähikuva langoista, joihin Maikki ujutti poppananpätkiä ja paperisilppua (!) Menevät todennäköisesti kudontaan tehostelangoiksi.
Maikkihan on nyt julkkis, kun hänen tekemänsä lautanauhakirja ilmestyi vastikään. Minäkin menin ja ostin kirjan, kun ajattelin, että se sopii hyvin joululahjaksi ja saan samalla signeerauksen tekijältä. Lueskelin kirjaa illalla ja pahoin pelkään, että kohta minulla on uusi addiktio. Kirjassa on niin hyvät kuvat ja yksityiskohtaiset ohjeet lautanauhojen tekoon ja myös niin paljon inspiroivia nauhamalleja, että sormet syyhyävät uuteen puuhaan. Lankojahan minulta ei puutu ja jotkin niistä sopinevat lautanauhalangoiksi. Tai sitten on hyvä syy kehrätä uusia, tiukkakierteisiä ja tasaisia lankoja. Täytyykin alkaa kerätä hedelmäjuomatölkkejä lautatarpeiksi. Maikilla oli pussillinen malli- ja harjoitusnauhanpätkiä mukanaan ja ostin kirjan seuraksi kirjanmerkin ja itselleni avaimenperän. Tampereen kädentaitomessuille menijöille tiedoksi, että Maikilla on siellä työnäytös ja näytelankapussin aarteet sekä tietysti myös kirja kaupan.
3.10.10
Taas lapaset
Kokeilin kehrätä noita Laurilan tilan villoja. Satsissa oli kahdenlaista tummaa villaa, toisessa enemmän harmaita karvoja, toisessa vähemmän. Nämä lapaset tein tummimmasta villasta. Sama malli kuin taannoisissa alpakkalapasissa. Samalla päivitin laskureita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
