Toisin kuin joulun aikaan. Silloin huomasin, miten väsynyt taas olin. Kiertänyt ruuvia taas äärimmilleen. En näköjään osaa tulkita omia tuntemuksiani ollenkaan. Olin kuvitellut, että olin jo oppinut relaamaan ja tankkaamaan itseeni energiaa pienistä positiivisista asioista: lumisesta maisemasta, kaupungin valoista, koirien leikeistä, ja tietysti villasta ja väreistä. Mutta ei. Vaikka en stressannut joulun takia mitenkään, olin valtavan väsynyt. Kolme lahjaa ostin, siinä kaikki. Ei tarvinnut siivotakaan tai leipoa tai tehdä valtavaa määrää jouluruokia, kun oleilimme anopin vieraana.
Bloggaaminen tai edes toisten blogien lukeminenkaan ei ole huvittanut. Käsitöitä olen kyllä tehnyt. Kävin taas Pirtillä ja kotiin kantautui muutama kilo lisää villaa, osa lankana, osa topsina ja hahtuvana. Tässä on kolmenlaista villatopsia. Vasemmalla kaksi suomalaista villatopsia (ei suomenlampaan villaa, vaan muita Suomessa kasvatettavia rotuja), oikealla aiemmin tilaamaani brasialaista villaa. Ulkomaalainen on kiiltävämpää, liukkaampaa, pitkäkuituisempaa ja hivenen keltaisempaa kuin tuo kotimainen villa. Pehmeätä kampalankaa tulee kaikista.
Kehruuateljeessani on nyt täydellinen varustus, kun sain anopilta vanhan vyydinpuun ja laatikollisen vanhoja rukinrullia ja muuta kehruurompetta.Hey, it's so easy to be happy
I'm listening to a Finnish song titled like that and feel pretty happy now that the sun has been shining for hours today. I've been a bit down lately, since Christmas actually. Even blogging or reading other people's blogs have not interested me. I was suprised how tired I was when the holidays began. I had thought that I was finally able to relax and charge myself with energy from little things: the beauty of the snow on the trees, city lights, dogs' play, and of course, spinning and dyeing. But no. At Christmas eve I found myself as highstrung as ever. It was not the holiday preparations that tired me out (since I didn't really do any) but the bad old work. Not the amount of work but how we have to do it and the atmosphere (sigh).But to get back to more cheerful things, I visited the Pirtin Kehräämö mill during the holidays. I bought some cheap wool yarn there, and black and white Finnish wool tops. The wool is not from the Finnsheep but from other sheep breeds in Finland. In the picture above, the Finnish wool is on the left, and the Brazilian wool on the right. Both make a very soft yarn, but the foreign wool has longer, finer fibres, a little more lustre, and the colour is a bit yellowish.
My spinning atelier is finally fully equipped, now that I got an umbrella swift and spare bobbins from my mother-in-law as well as some more used spinning stuff.
Puikoilla nyt / On the needles
Olen kerinyt muutaman kilometrin lankoja vyyhdeiltä ja neulonut monta paria tossuja Pirtin oranssisesta, liukuvärjätystä villalangasta. Ostin 200 gramman vyyhdin sateenkaarivärjättyä tarjousvillalankaa ja tein siitä itselleni sukat. Aloitin varpaista ja päätin tehdä vartta niin kauan kuin lanka muuttuu samanväriseksi kuin alussa. Tuli yli polven menevät sukat!Lisäksi olen tekemässä anopin seitikillä värjäämästä langasta Marilyn-tyylistä puseroa. Tilasin langan viime kesänä Texere Yarns-nimisestä firmasta. Kuvassa on toista, itse värjäämääni lankaa, joka on myös värjätty seitikillä (oikeasti kesymmän värinen kuin kuvassa).
I guess I'm going through an orange phase now. A few posts ago, some commented on my socks as being "Orange juice specials". I wear them to work every day now. Also, I knitted a pair of over-the-knee socks of rainbow-coloured wool I bought from the mill. Besides that, I'm making a pullover of wool yarn that I ordered from Texere Yarns in the summer. My mother-in-law had dyed it with mushrooms to a pale abricot colour that suits my complexion and hair pretty well. I may have to use some of my own yarn as well, as shown in the picture.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti