20.1.06

Kehruu-uutisia :: News on spinning

There's an article on handspinning in The New York Times. Interesting reading. Here's an excerpt that I totally agree with:

Many people believe that rhythmic activities help reduce stress and soothe people. "Activities like spinning are meditative," explained Dr. James S.Gordon, a professor of psychiatry and family medicine at Georgetown University. "You get absorbed in the rhythm, and it is that rhythm and repetitiveness that is relaxing because all the thoughts that crowd the mind can be put aside and the mind is in a neutral state."

Eilisessä The New York Times -lehdessä on hyvä juttu kehruusta. Kannattaa lukea. Olen täysin samaa mieltä psykiatrin kanssa, joka edellä olevassa lainatussa kappaleessa toteaa, että kehruu on kuin meditaatiota. Kehruun rytmi ja toistuvat liikkeet rentouttavat, koska niiden avulla kehrääjä saa pantua syrjään mieltä askarruttavat asiat ja mieli asettuu neutraaliin tilaan.

Monet haastatelluista kehrääjistä kehräävät vain kehräämisen ilosta, eivätkä tee langoillaan mitään. Olen huomannut itsessäni aivan samaa. Kehruuinnostuksen leviäminen näkyy Valloissa rukkien ja villan menekin kasvuna, samoin kuin myös Interweave Press-kustantamon tuotteiden menekin lisääntymisenä. Interweave Press julkaisee mm. Spinn-Off -lehteä sekä kirjoja, joista minullakin sattuu olemaan kaksi.

7 kommenttia:

sara kirjoitti...

En tiedä meditaatiosta - voi hyvinkin olla, mutta isäntä kaatuu hyvin nopeasti vaaka-asentoon ja alkaa kuorsata heti kun alan kehrätä :)

Maatiaislampaat linkkisi ei vie enää oikeaan paikkaan.. uusi osoite: www.maatiaislampaat.net

Pirkko kirjoitti...

Mun vanha rukki kitisee niin (rasvauksesta huolimatta), ettei siinä kyllä muut saa unta. Tyynnyttävä vaikutus koskee vain kehrääjää =)

Kiitos tuosta linkkikorjauksesta. Päivitän linkin seuraavan postauksen yhteydessä.

AnneV kirjoitti...

Tyynnyttävä vaikutus? Hermolepo? Meditaatio? Mistä te oikein puhutte??? Täydellisenä aloittelijana tuohon on kovin vaikea uskoa - pikemminkin vaikutukset olivat lihassärky, päänsärky, silmien vetistäminen ja lopuksi itkuraivari, kun siitä ei tullut yhtään mitään.

Niin että kauanko pitää odottaa, että mieli seestyy?

Pirkko kirjoitti...

Hmmm...riippuu varmaan kehrääjästä. Ja myös kehruuaineksista. Jospa kokeilisit kehrätä ensin jotain helpompaa, vaikka hahtuvaa? Siitäkin tulee lankaa, ja ainakin Pirtin Kehräämön suomalaisesta hahtuvasta jopa pehmeää lankaa. Ja pääset siihen paljon puhuttuun rytmiin.

Minulta meni varmaan muutama tunti, ennen kuin kammatusta topsista alkoi syntyä siedettävää lankaa. Raakavillan kanssa temppuilu on vielä yhtä taistelua - en ole oikein päässyt sinuiksi käsikarstojen kanssa. Mutta kyllä se tästä, varmaan jo tänä keväänä saan siitäkin jotain aikaiseksi.

AnneV kirjoitti...

No just - osasit vetää oikeasta narusta (hahhaa). Mulla oliskin muuten jotain hahtuvahöttöä kotosalla, ja tulevana viikonloppuna on samassa paikassa uusi alkeiskurssi, jolla olis vielä yksi vapaa paikkakin.

Mutta kyllä mua naurattaa tämä oma matematiikkanikin: oma rukki olisi muka kallis hankinta, mutta onko se muka yhtään halvempaa maksaa sitten 50 euroa muutaman tunnin kurssista, jossa osa ajasta kuitenkin kuluu syömiseen, kahvitteluun ja kurssinvetäjän villavarastojen ihailuun? Omalla rukilla vois opetella silloin kun huvittaa eikä tarttis yhtään ujostella omia kökkötrasselilankoja.

Sitäpaitsi sitä vois satunnaisesti vuokrata viikonlopuksi neuleporukan jäsenille sanotaan nyt vaikka 10 euron hintaan. Hmm. Pitäisköhän?

Pirkko kirjoitti...

50 euroa! Pitäisköhän mun suostua opettamaan kehruuta, kun kerran jo pyydettiin?! Mutta ei ne opettelijat täällä kyllä maksais noin paljon...

Mutta oikein laskeskelet: minä maksoin käytetystä rukista 40 egee. Uusi hollantilainen Louët maksaa pari sataa, ja sitä rataa...

Jos nyt oikein hehkutan, niin on se vaan ihanaa tulla töistä kotiin ja kehrätä surauttaa rullallinen pehmeätä, itsevärjättyä villaa =)

AnneV kirjoitti...

Kyllä, kyllä sun pitäis suostua opettamaan kehruuta! Jee! (Mutta siitä hinnasta vielä sen verran, että okei, kuuluihan siihen myös yksi ateria ja kahvia oli tarjolla kolmeen eri otteeseen. Niin ja päästiin mellastamaan aika vapaasti hänen villavarastossaan (tosin eihän me nyt mitään suuria määriä ehditty kehräämään eikä kotio saanut viedä työstämättömiä villatuppoja).

En tiedä, ketkä olisivat tulossa sun oppiisi, mutta paljonkohan he sitten olisivat valmiita maksamaan? (Ihan vaan ajatuskuviona heitän ilmaan tämän kysymyksen.) Jos lupaisit pitää
seitsemän tunnin kurssin, mutta kurssilaiset istua jäpittää sun olohuoneessa vielä kahdeksankin tunnin kuluttua - siellä oli tosiaan mieskin värvättynä apujoukkoihin, mutta tosiaan välillä piti jonkun hoitaa pöytään aamukahvi, lounas+jälkiruokakahvi sekä iltapäiväkahvi. Myös materiaalit kuului hintaan, eli välillä kurssilaiset pelmahtaa talon yläkertaan nyhtämään ittelleen kourallisen silkkiä, merinoa tai muuten vaan kalleimmasta päästä olevia ihanuuksia - jotka sitten päätyy niin surkeiksi nyttyröiksi, että opettajaa varmasti surettaa.

Lähetä kommentti