26.8.07

Lehmän tossut :: Cow socks :: Chaussons à la Vache

Hih, sain päähäni tehdä jättikokoiset vauvantossut itselleni (koko 39). Ja niistä tulikin kivat! Nämä muklukit (tai siis tämä, piti rynnätä bloggaamaan välillä) on tehty koirankarvalangasta. Suurin piirtein samoilla silmukkamäärillä kuin aikaisemman postauksen vauvantossut, mutta isommilla, 4 mm:n pyöröpuikoilla, kun beibitossut kudoin 2 mm:n sukkapuikoilla. Muotoilin kärkeä hieman paremmin istuvaksi ja tein sivun suoran osan lyhyemmäksi. Tossu syntyi MM-kisoja katsellessa kuin itsestään, todella nopeasti. Pohjaan täytyy tehdä jonkinlainen systeemi, koska pehmeä lanka kuluu varmaan nopeasti puhki. Voisin vaikka leikata vanhoista nahkasaappaan varsista palat pohjaan ja ommella ne kiinni nahkaneuloilla, jotka tuli ostettua kesäkuun kurssilta. Tai sitten voisin virkata pohjalliset jostakin tekokuituvahvisteisesta langasta ja ommella ne kiinni villalangalla. En ole nähnyt missään tällä tekniikalla tehtyjä aikuisten tossuja (mikä ei tarkoita etteikö tätä olisi jossakin päin maailmaa käytetty). Vähänkö olen ylpeä itsestäni. Ja on totta, että koirankarvalanka tosiaa pöllyää, sen huomasin tänään.

The baby sock pattern was so intriguing that I decided to try it on a little bigger feet, my own (size 39). And it worked! I knitted these mukluks (actually only this, so far, I had to blog about this right away) using my handspun dog yarn, cast on the same amount of stitches as for the baby socks but knitted these on a 4 mm circular needle (vs. 2 mm double-point needles). I made some light modifications to the pattern, such as rounded toes and fewer rows on the sides. The yarn is soft and not very durable, so I'm thinking of adding leather soles (cut from old boots) or crocheting the soles of some strong yarn. I am pretty proud. These are very easy and quick to make. And the dog yarn really does shed, I noticed it today.

Egoiste comme je suis, j'ai voulu tricoter des chaussons pour moi-même aussi. J'ai utilisé le même modèle que pour les chaussons de bébé, le même nombre de mailles mais le fil en chiengora filé main et une aiguille circulaire plus grosse (4 mm contre 2 mm). J'ai un peu modifié le modèle original en rondissant la partie orteilles et diminuant et augmentant le nombre de rangs ça et là. Je suis fière, mes mouklouks (ou plutôt, le seul qui est prêt, j'ai dû courir à l'ordi pour documenter ça tout de suite) ont bien réussi ! Parce que le fil n'est pas très durable, je devrai encore renforcer la semelle soit avec du cuir (recupéré de vieilles bottes) ou bien crocheter des semelles dans un fil plus durable. Mais en somme, c'est un projet très facile et très rapide à faire. Et je dois admettre que le fil en poils de chien est vraiment volatile.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti