Kenkäveroon

Täytyy saman tien "upottaa" tuo lankahirvitys uudelle postauksella.

Mikkelin Kenkäverossa on käsityömarkkinat to-pe 2. ja 3. heinäkuuta klo 10-18. Anoppi oli ilmoittautunut ja ilmoittanut minutkin mukaan kehräämään. Siellä siis voi tavata sekä Eilan, minut että Majacraft Suzie Pro -rukkini, josta en ole ollenkaan mustasukkainen, vaan annan kaikkien halukkaiden koepolkea sitä mielin määrin. Suomessa kun on aika harvoin tilaisuus päästä kokeilemaan erimerkkisiä rukkeja. Mistä tulikin mieleeni Tampereen lammasmarkkinat ja Teijan uhkaus (vai lupaus?) kutsua suomalaiset kehrääjät Särkänniemeen kimppakehräämään. Milloin, Teija?

Anoppini on innokas käsityöihminen, taitava neuloja ja ahkera kutoja. Täällä blogissakin on vilahtanut ainakin Eilan tekemä rekipeitto. Lisää Eilan töitä voi nähdä hänen paikallisen tuki- ja inspiraatioryhmänsä, Kudontapiiri Ukkolan Akkojen, nettisivuilta. Vieressä pikaisesti juhannuksena nappaamani kuva shaalipinosta, joka odotti matkaa markkinoille. Meillä sukulaisilla lämpöisiä torkkupeittoja on jo varmaan joka huoneeseen omansa. Osa langoista on anopin värjäämiäkin, joko luonnonväreillä tai Emo-tuotannon väreillä. Ja tämä on vain yksi pieni osa Eilan ylijäämätuotannosta, muitakin hänen kudonnaisiaan ja kirjontatöitään on myynnissä. Ja niitä perinteisiä saapassukkia.

On mukavaa, kun meillä on anopin kanssa samat harrastukset. Visiitti Mikkelissä alkaa yleensä pienellä käsityönäyttelyllä, jossa katsastetaan Eilan viimeisimmät aikaansaannokset. Helposti siinä tuntee itsensä tumpeloksi ja täysin patalaiskaksi vätykseksi, jos alkaa tuotoksia vertailla. Parempi kun ei ala. Ajattelin viedä Mikkeliin muutamat villatöppöset ja muutamat käsinkehrätyt lankavyyhteni ja yritän mahduttaa ne jonnekin myyntipöydän nurkalle. Ja sitten kehrään rukilla ja värttinällä näytösluontoisesti, kuten luvattu on.

Tällaisen upean luonnonväreillä (muistaakseni lupiinilla ja kokenillilla) värjätyn intarsianeuleenkin Eila sanoi haluavansa myydä, koskapa ei kuulemma pidäkään takista. Jos ikinä olisin saanut jotain tuollaista aikaan, olisin varmaan kehystyttänyt sen ja pannut vitriiniin! Mutta kun uutta pukkaa puikoilta ja kangaspuilta koko ajan, niin ne uudet varmaankin syrjäyttävät mielenkiinnossa aikaisemmat luomukset.

Tervetuloa siis markkinoille katselemaan ja ostamaan! (Ja pelastakaa samalla meidät ylituotannolta, krhm)

This post is about my mother-in-law Eila. She's a terrific person and a very talented knitter and weaver. I've shown here some of her work before, like the beautiful piece of Finnish wool embroidery. The woven blankets and the gorgeous knitted cardigan, dyed with natural dyes, are some of her more recent products.

As we share the same hobbies, we never have a dull moment together. Now she's signed us up for the crafts fair in Kenkävero, Mikkeli, for 2nd and 3rd July (Thursday and Friday). If you happen to be around, you're most welcome to meet us there. I'll be demonstrating spinning on my Majacraft wheel and a spindle and Eila will bring along her woven articles, wool embroidery and knitwear for sale. Authentic Finnish handcrafts at affordable prices. (And please save me from overproduction; we already have warm woollen blankets in every room and our walls are covered with handmade rugs, wallhangings and embroidery - there's no stopping her ;D)

Doh!

Teinpä tällaista lankaa rukilla. Työläs kaapelikierre, käsin nypittyä, pestyä, karstattua, värjättyä suomalaista villaa turkoosina ja harmaana, mukana ohutta tummansinistä italialaista nailonvillaa (kirpparilöytö). Olin oikein tyytyväinen aikaansaannokseeni, sen hienostuneeseen väriin erityisesti. Kunnes näytin lankaa eilen meidän takapihalla kokoontuneille Kipakoille. Katja, tämä lankakauppias, totesi että hänelle langasta tulee mieleen 70-luvun miesten pitkät kalsarit. Ja totta tosiaan, sama vähemmän viehättävä väriyhdistelmähän se siinä. Nyt se ajatus ei lähde päästä millään. Ja inhoan tuota lankaa. Tiedän että Katja ei tarkoittanut sitä millään pahalla, mistäs toinen voi arvata minkälaiset antipatiat toisella voi 70-luvun pitkiin alushousuihin liittyä ;) "Hyvon yllä hyv' on olla." Tai en minä muista, oliko ne siihen aikaan jo nansot vai blackhorset. Yäk kumminkin.

Onneksi - onneksi! - tapaaminen oli muuten oikein onnistunut ja virkistävä. Meillä Kipakoilla on taas kaikkea kivaa tulossa syksyllä *hykertelee*

It's funny how one word can change everything. I spun this cable yarn last week and spent quite some time on it, starting from raw wool and dyeing the turquoise fibres myself. Our knitters' group Kipakat was meeting at our house yesterday, and I showed the yarn to them. Quite proud, since I was particularly happy with the subtle colour which I thought was very chic. And then Katja remarked that the colour reminded her of men's long underwear of the seventies. And she was right! Those horrible, ugly things that my dad and elder brothers used to wear, totally disgusting! Now I can't think of anything else when I look at the yarn. Yack. BUT. Meeting the Kipakat knitters is always most fun. We're cooking up some really cool projects for the autumn.

Muodin huipulla :: Project Runway

-ko? Uusi aluevaltaus: ihan itse suunniteltu huivi! Neiti N esittää Twiggyä. Tarkka havainnoitsija voi erottaa villalangan seassa oranssin puuvillalangan. Se on niin sanottu elämänlanka. Laitoin sen sitä varten, että reunaosuuteen voi tulla joku virhe. Ja tulihan siihen. Neuloin sen nimittäin väärin päin. Mutta ei se mitään, kyseessä on vasta testiversio. Kerron myöhemmin lisää, kunhan saan reunuksen purettua ja neulottua uudelleen ja huivin speksit muutenkin kohdalleen. Olen ihan innoissani, jeee!

Miss N. posing with a new lace shawl. It's my own creation. Can you believe it, I actually designed a lace shawl! If you look carefully, you may detect a thin orange thread amidst the wool yarn. It's the lifeline which I left there in case I make a mistake with the border. And I did - I knitted the border the wrong side up. But this was only a test version, it's easy to frog and redo. I will write more about this project as soon as I get the border redone and the specs for the shawl ready. I'm so excited!!!

La nuit, tous les chats sont gris

Yöllä kaikki kissat ovat harmaita, sanovat ranskalaiset. Se tarkoittaa että huonossa valossa (järjen tai luonnon-) on vaikea erottaa asioita toisistaan. Ja sillähän ei ole mitään tekemistä tämän bloggauksen kanssa. Tuli vain mieleen kissoista. Sillä Marjut on nyt saanut kissankarvalankansa ja blogannut siitä oikein kauniiden kuvien kanssa. Tai liittyy tuo ranskalainen sanonta tähän lankaan sen verran, että hämärässä lanka näytti minusta harmaalta. Ihan hiireltä tai myyrältä, hih. (Anteeksi, Takku).

Laitoin kehruukokemuksistani pitkät muistiinpanot Wool Notes-blogiini, joka on ollut päivittämättä tosi pitkään.

By night, all cats are grey, say the Frenchmen. Meaning that if viewed unilluminated (either by light or intelligence), it is hard to see the differences. The saying has nothing what so ever to do with this posting, I just remembered it when thinking of cats and fur yarn. For Marjut has received the yarn I spun for her and blogged about it with very nice pics. Or, actually, the saying got me thinking that, in poor light, the yarn did look grey - like mice or moles, hehee.

What I really came here to tell you is that I have blogged about my spinning experience with cat fur in my other blog, dedicated to my spinning notes.

Kattia kanssa

Hei Marjut,
Näitä kuvia sinä olet varmaan odottanut. Takkua eli "ehtaa kymiläistä jokikissaa eli jaloa ummeljokelaista puolipitkäkarvaista maatiaista" on muokkautumassa ohueksi huivilangaksi. Hidasta touhua, ehkä puolet, reilut 30 grammaa, kehrätty tähän mennessä. Ei ehdi tällä viikolla postiin.

Today I've been mostly spinning cat hair. You may know him already, it's Marjut's Takku. Spinning cat hair is slow, especially if you try to spin laceweight yarn.

Neulontaretriitti

Raporttia Kipakoiden neulontaretriitistä. Paikka Röykkälän tila sekä ympäröivä Leivonmäen kansallispuisto, osallistujat Tiina E, Tiina O, Marja, Mervi, Mette ja minä sekä Villasukka-Heli sunnuntain huovutuskurssilla.

Mervi, Mette ja Villasukka ehtivät jo julkaisemaan oman raporttinsa. Itse nousin tänään ylös vasta kahdelta iltapäivällä ja olen hengaillut pyjama päällä ever since. Mutta olenkin sairaslomalla. Pitää antaa itselleen aikaa toipua näinkin ihanasta kokemuksesta.

Yhteenvetona niitä varten, jotka eivät jaksa lukea loppuun asti: hyvä idea kokoontua neulomaan tutussa porukassa pitemmäksi ajaksi, loistava paikka, erinomainen ajoitus, tarpeeksi ohjelmaa, joustava ja vieraanvarainen isäntäperhe. Jos jotain haluaisin muuttaa, niin ruoan voisi nauttia ravintolassa tai tilalla tai ostaa valmiina, niin ei tarvitsisi huolehtia ruokalistan laadinnasta, ruoanlaitosta ja tiskauksesta. Reissussa tuli taas uusia ideoita, jopa liikesellaisia, joita voikin sitten kehitellä eteenpäin loppuvuoden. Ja ehdottomasti tästä pitää tehdä perinne! Kiitos, Viola! Kiitos, kipakat kaverit!

Yövyimme Kielo-mökissä, joka on ihan Röykkälän tilan läheisyydessä. Siitä on hyviä kuvia toisten blogeissa ja huvila.netin sivuilla. Markkinointikuvat eivät valehtele yhtään, mökki on viihtyisä, kauniisti sisustettu ja erittäin hyvin varusteltu.

Olo- ja makuuhuoneen ikkunoista näkyy lampaita ja tilan päärakennus.

Pässipojat kevätlaitumella aamuseitsemältä.

Mökki oli kovin siisti. Mutta Kipakoiden kotiuduttua lauantaina puoliltapäivin, karjalanpiirakoiden paistumista odotellessa siellä näytti jo tältä.

Lounaan jälkeen ja sitten kun puikoista malttoi irtautua, kohti kansallispuistoa ja pitkospuille!


Jotkut vähän innostuivat ottamaan jalkahoitoja turvesuolla.

Apua, karhu! Huomatkaa, että pitkospuillakin voi neuloa. Yksi pariskunta meni ohi. Mahtoi heitä ihmetyttää meidän touhut.

Tulentekopaikka löytyi järven rannasta.

Kasvissyöjä-Mervi kuljetti tunnollisesti grillimakkaroita pitkin pitkospuita. Joku vaan oli unohtanut tulitikut.
Tulessa ei ollut tuijoteltavaa, mutta neuloahan voi missä vain (Tiinalta taisi unohtua neule mökille)

Järvimaisemat olivat myös aika hulppeat.

Yhdenlaista ajanvietettä tämäkin.

Illalla saunan ja herkullisen chilisuklaakakun jälkeen päästiin asiaan. Euroviisut katsottiin siinä sivussa. Huonot minusta. Oh well, kaikkea ei voi saada.

Sunnuntaina Viola kertoi Röykkälän tilan historiasta ja maaseutuyrittäjän arjesta. Mielenkiintoista. Sitten katseltiin lampaita ja kamerat surisivat.

Suomenlammasemo ja risteytyskaritsa. Muut lampaat ovat pääosin rodultaan rygjia.

Mervin pannumyssy työn alla.

Marjan pannumyssy
Komeat myssyt kuivumassa.

Oma istuinalusta työn alla. Tuuli-tyttönen avusti sekä kuvioinnissa että käärimisessä. Viola neuvoi huovuttamaan aluksi pienillä kädenliikkeillä. Kun Tuuli oli otteissaan rivakanpuoleinen, muistutin hänelle vanhasta sanonnasta "Hitaasti hyvää tulee". Mihin Tuuli: "Nopeasti nappiin menee!" Niinpä.

Violan nopea kokeilu puhtailla rygjavilloilla on todella kaunis ja herkkä.

Laura sai varmaan tämän Tiinan tekemän haltiatar/keijualustan.

Huovutukset kuivumassa kivellä. Oma ruskea työni kaipaisi kovasti tasapainottavia toimenpiteitä: neulahuovutusta tai ompelua; en ole päättänyt vielä mitä.

Vahtikoira-Tessua on jo ikävä.

Briefly in English: Six members of our local S&B spent a gorgeous weekend at the Röykkälä farm in Leivonmäki (Joutsa). The cottage, located only a hundred metres from the farm, was a perfect spot for a knitting retreat.

On Saturday, we took a long hike in the surrounding Leivonmäki national park (where some girls tried the peat bath treatment), pausing occasionally to knit on the duckboards, to great astonishment of the passers-by. In the evening, it was time for sauna and dinner, topped off by a delicious chili chololate cake and some wine. And we watched the Eurovision Song Contest, of course. The show was not great, but you cannot have it all, can you?

On Sunday, Viola, the owner of the farm, showed us around the farm and taught us how to felt wool. Most of the sheep were Rygja, originally from Norway, and have lovely fleeces. More pictures from the retreat in Mervi's, Villasukka's and Mette's blogs.

Laski laulellen vesiä

Kevät edistyy. Pihalle on ilmestynyt sinisiä ja valkoisia kukkia. Ja petroliläikkä. Upouusi kansallisromanttinen asusteeni, Hertta-liivi Kalevalaneuleet-kirjasta. Koivuissakaan ei ole vielä kovin isot lehdet.

Noissa palmikoissa oli vääntämistä, varsinkin kun ohje on aika mystinen. Pikkuneuleen tekemiseen tuhrautui useampi päivä, kun ohjeeseen on merkitty vain etukappaleen etureuna ja takakappaleen keskikohta, ja piti laskeskella sydämien sijainnit L-koossa. Virheitä tuli, mutta eipä niitä valmiista työstä kukaan huomaa.


Tein liivin Garnstudion Silke-Tweed -langasta, jolla sain oikean neuletiheyden kolmen millin puikoilla. Lanka vain ei jousta yhtään, joten lopputulos on aika erinäköinen kuin villalangasta tehdyssä originaalissa.

Sävyn numero on 18, mutta lopputulos on muutaman asteen vaaleampi, mistä pääsemmekin postauksen otsikkoon, sillä langasta lähti aivan kamalasti väriä. Kastelin valmiit osat ennen yhteenompelemista ja siinä vaiheessa piti pestä koko neule. Ja huuhdella sen seitsemällä vedellä ennen kuin värinlähtö lakkasi. Koska virkkasin reunukset vasta osien yhdistämisen jälkeen, piti neule pestä taas kerran. Eipä paljon laulattanut, muutama ärräpää tuli lasketeltua paremminkin. Lankaa meni neljä kerää, vaikka olin ostanut varalta viisi. Vyyhditin viidennenkin kerän ja pesin sen jo valmiiksi, jos vaikka tekisin siitä jatkossa jotain.

Ihan kiva liivi kuitenkin, tulee varmaan jopa käytettyä. Jospa laittaisin sen päälle Kipakoiden Mäki-Matin lankalauantaihin huomenna. Toimintakauden viimeisen tapaamisen kunniaksi tein juustokakun, työkaverilta saamallani maailman parhaalla ohjeella. Hmmm...mitähän tarjoaisi laktoosi-intoleranteille?

A romantic vest from the Kalevalaneuleet book by Marja Ulvo and Elise Rajamäki. The pattern is called Hertta (Heart). The way they have written the patterns is not the clearest imaginable; you definitely need some knitting experience and some skills in maths to be able to carry out the projects in the book. I made the vest in Garnstudio Silke-Tweed, which bled terribly when I soaked it in water (very quickly first, as instructed on the label). I think the finished piece is a lot paler than the original yarn. But it suits me fine, actually.

Terapeuttista

Lämmin kevätpäivä. Ihana. Vaajakosken vanhalla asemalla oli HyvänMyötätuulen päivä, tapahtuma joka olisi jäänyt täysin huomaamatta, ellei alpakankasvattajaystäväni Sanna olisi edellisenä päivänä soittanut ja muistuttanut. Vein askelmittarin reippaalle kävelylle ja kävin moikkaamassa Sannaa ja kolmea nuorta, söpöä alpakkaa. Kiersin paluumatkalla vielä Naissaaren kautta ja totesin, että kahvila sopisi erittäin hyvin kehruutreffipaikaksi, jos niitä nyt tässä osassa maata joskus järjestettäisiin. Se on Keitele-Päijänne kanavan sulun vieressä, oikein idyllinen ja soma, ja omistajapariskunta tuntui suhtautuvan käsityöihmisiin kiinnostuneen ystävällisesti. Kahvilan yhteydessä olevassa antiikkiliikkeessä Gladys Thompsonin kirja Patterns for Guernseys, Jerseys, and Arans: Fishermen's Sweaters from the British Isles houkutteli niin, etteihän sitä voinut olla ostamatta. Aika tavaran kaupitsee, sanotaan, joten toivottavasti malleja tulee joskus käytettyä neuleissa.

Iltapäivällä kehräsin pitkästä aikaa alpakkaa. Aivan jumalaisen pehmeää ja todella hyvin puhdistettua ja karstattua kuitua, jonka sain Sannalta. Ihana istua ulkona ja kehrätä. Kehräsin koko sata gramman satsin yhdeltä istumalta, aika paksuksi langaksi (120 m/100 g), kun siitä pitäisi tulla Sannan tytölle lapaset. Issikat avustivat. Ja oli kuuma. Ja ih....., no niin, te ehkä arvaattekin. Ja huomenna tiedossa väriterapiaa Tiinan luona :)





Le printemps est arrivé! Une journée chaude, magnifique, et la rencontre d'une amie qui élève des alpagas. J'ai filé cent grammes de ses fibres très fines et soigneusement préparées. Un vrai plaisir et très thérapeutique. Et demain je vais faire des teintures avec une autre amie. C'est beau la vie, parfois.

Nice, warm, sunny day. Spring is definitely here although it's not very green yet, as you can see by the pictures. I got some beautiful, well prepared alpaca fibres from a friend who was showing her alpacas at a local fair near my home, and spun the fibres right away. A pleasure, I tell you. I'm not charging her anything although I have to send the yarn back to her so she can knit mittens for her daughter. I'm secretly hoping that the yarn I made is too thick for mittens, I would be so glad to spin some more of that same stuff.

On the way home from the fair, I stopped at a local coffee house by the canal, in Naissaari, to see if it would be suitable for a spinning café. It would, the owners were pretty excited by the idea actually. To my great surprise, I found a copy of Gladys Thompson's book in the shop, and couldn't help buying it. I've been intrigued by traditional guernsey patterns for some time now but not willing to order any books from abroad.

A most therapeutic day, I must say. And more therapy to come tomorrow. I'm going to see a friend in town and we'll dye some yarn.