24.10.05

Dagen efter: värikrapula

Kristel pakisee blogissaan lanka-addiktiosta. Voisimme mennä samaan AA-tapaamiseen. Vai olisiko se YA-kerho - Yarnoholics Anonymous vai ALA-kerho - Anonyymit Lanka-Addiktit? ALAn naisia ollaan.

Minulla on tarkemmin sanottuna villa-addiktio, sillä kuitu aiheuttaa minulle pahempia oireita kuin langat konsanaan. En ole varmaan koskaan ostanut oikein ihanaa lankaa ;-)

Kaikki alkoi siitä, kun hankin ensimmäisen erän hahtuvaa. Sen jälkeen loppua ei näy. Olen kokeillut kotimaista ja ulkomaista hahtuvaa, ja vaikutus on aina sama. Työnnän nenäni kiekkoon, nuuhkin lampaan tuoksua, tunnen käsilläni villan ihanan pehmeyden ja lämmön. Näen, miten se puikoilla muotoutuu lämmittäväksi ja kauniiksi neuleeksi. Tai koen, miten käteni ja rukki taikovat hennosta villasta kestävää lankaa. Unelmoin luksuskuiduista, alpakasta ja kashmirista ja quiviutista (suomeksi=?) ja mitä niitä onkaan.

Kun villaan lisätään väri, ja varsinkin kun saan itse lisätä sen värin, niin vaikutus on moninkertainen. Lauantaipäivän värjäyssessio sai minut niin ekstaasiin, että sunnuntaina oli melkein krapulainen olo. Ihan totta. Jaksoin vain hypistellä värjäämiäni villoja ja ihailla värejä typerästi hymyillen. Tänä aamunakin heti herättyäni ryntäsin villavarastolle ja kävin "tankkaamassa" värejä muuten niin ankeaan maanantaipäivään :D (Pitäisiköhän tosiaan hankkiutua hoitoon? Vai olenko minä jo hoidossa?)

Kaksi päivää on kulunut, jospa nyt uskallan kokeilla viileää analyysia värjäyssessiosta.

VAROITUS: Jos olet herkästi hurahtavaa tyyppiä, älä lue enempää. Ihan itsesi vuoksi voisi olla parempi, että et yritä tehdä tätä ikinä.

Käytössä oli kolme jauhemaista villan värjäykseen tarkoitettua happoväriä: keltainen, sininen ja punainen. Punainen oli hieman sinertävä, kirsikanpunainen ennemmin kuin kirkkaanpunainen, mikä oli ihan hyvä asia. Sininen oli todella vahvaa ainetta, jonka kanssa piti olla aika varovainen. Lisäaineena käytin vain etikkaa. Sekoittelimme värejä lasipurkeissa silmämääräisesti: sinisestä ja keltaisesta vihreää, punaisesta ja keltaisesta oranssia jne.

Varotoimet ja varusteet olivat asianmukaiset: meillä oli Tytön kanssa molemmilla esiliinat ja kumihanskat ja hengityssuojaimet jauhevärejä käsitellessämme. Tarvikkeita säilytetään kaukana ruokavarastoista eikä niitä käytetä mihinkään muuhun kuin värjäykseen.

Kokeilin värjätä villaa (1) Deb Menzin kirjan ohjeen mukaan maalaamalla siihen raitoja sekä (2) Hello Yarnin Oven Dyeing-ohjeen mukaan sattumanvaraisesti värejä ruiskauttelemalla. Kummallakin tavalla tuli kiva lopputulos.
  1. Mukailin Menzin ohjetta sen verran, että käytin apuaineena vain etikkaa. Liotin villaa ensin etikkavedessä varttitunnin. Sitten levitin pöydälle tavallista tuorekelmua (se kestää kuumaa tarpeeksi, nyt on testattu!). Kelmun päälle villatopsin pätkä, josta liika vesi oli puristeltu pois. Meidän pöydälle mahtui noin 1,8 metriä pitkä. Levitimme ensin kuidut mahdollisimman tasaiseksi kerrokseksi. Sitten vain maalailtiin Tytön kanssa sudilla poikittaisia raitoja veteen ja etikkaan sekoitetuilla, suhteellisen vahvoilla väreillä. Pyöreät pullasudit osoittautuivat hommaan ihan sopiviksi.Kun koko villa oli väritetty, kelmun reunat käännettiin villan päälle ja villa pyöritettiin rullaksi. Nämä rullat laitettiin ritilän päälle värjäyskattilaan ja höyrytettiin 20-30 minuuttia. Annettiin jäähtyä, poistettiin kelmu ja huuhdeltiin villanlämpöisissä vesissä. Ylimääräistä väriä jäi kattilaan aika tavalla, sillä tämä metodi tuhlaa väriä.

  2. Hello Yarnin ohje on helppo ja antoi erittäin lupaavia tuloksia. Eilisen kuvissa iso villarulla on värjätty tällä metodilla. Liotettu villa laitetaan värjäysastiaan (käytin samaa teräksistä kattilaa kuin edellisessä) tasaiseksi kerrokseksi. Päälle roiskitaan väriliuoksia niin, että jotkin värit menevät osittain päällekkäin. Värit voi sekoittaa ohjeen mukaiseen vahvuuteen, noin 1 - 1,25 % väriä värjättävän materiaalin kuivapainosta. Sitten uusi kerros villaa ja värit suurinpiirtein samaan tapaan kuin edelliseen kerrokseen. Lopuksi päälle vettä noin pari - kolme senttiä (lisäsin veteen etikkaa varmuuden vuoksi). Kansi päälle ja astia kuumaan uuniin puoleksi tunniksi. Kaikki väri oli tarttunut villoihin ja pohjalla oleva vesi oli ihan kirkasta. Samanlainen jäähdytys ja huuhtelut kuin edellä.
Menetelmä 1. on tietysti kontrolloidumpi. Meillä kävi niin, että villa oli liian kosteaa, koska emme muistaneet taputella liikaa väriä paperiin tai pyyhkeeseen ennen kelmun rullausta. Raitaefekti jäi vaatimattomaksi, mutta värit olivat upean syviä. Ja yllätyksellisiä väriyhdistelmiäkin tuli, mutta kaikki onneksi silmää miellyttäviä. Menetelmä sopii nimenomaan villatopsin värjäykseen, sillä villa revitään suikaleiksi ennen kehräystä ja sekoittuu siinä vielä uusiksi yhdistelmiksi. Värit säilyvät kehrätyssä langassakin hehkuvina ja puhtaina. Hahtuvaa ei voi samalla lailla repiä ja yhdistellä, ei ainakaan mitenkään helposti.

Menetelmä 2. on sattumanvaraisuudessaan ja helppoudessaan kiinnostava. Se sopinee myös villalangan värjäykseen. Suurempina klöntteinä villa myös kärsi vähemmän hieman huolimattomista huuhteluista eikä huovuttunut lainkaan.

Jos jotain jäi puuttumaan, niin turkoosia väriä syntyi vain todella vähän. Sitä pitäisi varmaan hankkia erikseen, samoin kuin aniliinia tai magentaa, jota Deb Menz suosittelee ennemmin kuin punaista.

Nyt illan terapiasessio eli tv:n ääreen neulomaan koetilkkuja valmiiksi kehrätyistä langoista :)

4 kommenttia:

miu kirjoitti...

Upeita värejä! Otahan näytteet mukaan tapaamisen, saadaan mekin hiplata ;)

JaanaV kirjoitti...

Upeaa, että jaae kokemuksesi meidän muiden kanssa. Ties vaikka minäkin vielä... :)

Kristel kirjoitti...

Juu, ALA-kerholle voisi olla tilausta. :D Ihania värejä olit kyllä saanut aikaiseksi. Onneksi minulla on kotona tuo yksi pieni ihminen joka hillitsee haluja sotkea väriaineilla. ;)

Rina kirjoitti...

Minä hurahdin =)Mistä noita värejä saa? Sinooperista?

Lähetä kommentti