











Olen jotenkin ihastunut tweedlankoihin tällä erää. Tämän viikonlopun saavutus on ruskeasävyinen tweed. Langassa on pohjana ruskea suomenlammas (noin 50 %) ja sen lisäksi punaista, vihreää ja keltaista ahvenanmaanlammasta ja aivan vähän silkkiä siellä täällä. Sain vasta puolet kehrättyä, kun oli jo pakko kokeilla kertaamista ja neulomista tästä langasta. Yhtä lehtimallista huivia kokeilin, mutten ole aivan tyytyväinen. Enkä saanut illalla enää otettua siitä valokuvaakaan. Lopullinen metrimäärä tullee olemaan 300 metrin hujakoilla, jotain 130-140 grammaa valmista lankaa.

Perjantaina tuli kiva paketti Ranskasta. Sain lähettämistäni suomalaisista villoista vastineeksi paitsi tilaamaani bleu du maine -lampaan villaa, myös näytteitä joistakin itselleni uusista lammasroduista. Erikoisin oli ouessant-rotuisen lampaan villa. Ouessant (Ushant) on bretagnelainen kääpiölammas, alle 50 senttiä korkea eli siis suurinpiirtein meidän islantilaisten koirien kokoinen. Kehräsin sitä jo vähän kokeeksi. Kunhan kerkeän, päivitän Wool Notes -blogiani joidenkin muidenkin uusien rotujen osalta.
Tänään minulla kävi kehruuopissa Katja, jolta hankin onnellisten lammaksien villat. Hyvin syntyi lankaa ihan ensi kerralla, ei edes yhtään kirosanaa kuulunut, vaikka ensi kerta rukin ääressä on harvalle helppo. Käsien ja jalkojen koordinaation harjoittelu vie aina aikansa. Vanha rukkini lähti Katjalle lainaan. Harjoittelua voi jatkaa, kun opetus on vielä tuoreessa muistissa. Minua kiinnostaa todella, mitä Katja saa villoistaan aikaiseksi. Materiaalien ja värien moninaisuus on sillä tilalla ainakin taattu!
Photos of my recent handspun. I spun the greenish yarn at the Christmas market. The twist is quite loose and the colour less spectacular than that of my recent Monet yarn. But I realised that if I spin yarns of same weight, mixing natural fleeces with different colours, I'll end up with yarns that will probably go well together and will be able to knit a larger garment (sweater, cardigan). Nice. For this weekend's spinning project, I used a brown base with some green, red, and yellow. I love the colour and made the first swatches today. But I'm not sure which pattern would make an ideal scarf.
I got a nice surprise from France this week. I sent some Finnish fleeces there and got some bleu du Maine in return. But also, I got samples of four sheep breeds that I haven't tried yet. One of them is Ouessant, a dwarf sheep from Brittany.
Today I played guru and taught Katja, my favourite sheep breeder, to spin. She learnt surprisingly fast. I borrowed my old spinning wheel to her so she can brush up her skill in peace. She certainly has good material at her disposal for some interesting spinning experiences.
J'ai posté quelques examples des fils que j'ai filés dernièrement. J'ai filé l'écheveau vert au marché de Noël; le retors n'est pas parfait et la couleur est un peu terne si l'on compare avec le fil Monet de la semaine passée. Mais je pense que le fil tweedé de ce week end est très réussi. Je suis à la recherche du modèle idéale pour ce fil...
Vendredi j'ai reçu un colis de France. Il y avait des fibres que j'avais demandé en échange contre la Finnwool (de la bleu du Maine). Mais il y avait aussi des toisons de races de moutons que je n'ai jamais filés. J'ai particulièrement aimé celle de l'ouessant qui doit être très rare.
Aujourd'hui j'ai appris à filer à Katja, la fournisseuse locale de mes toisons. Elle a vite appris, je pense. Elle est parti avec mon vieux rouet que je lui ai loué pour qu'elle n'oublie l'art de filer aussitôt. Elle a de quoi filer, au moins, comme je vous ai montré il y a quelque semaines.

J'ai failli m'étouffer avec mon café en voyant ça sur le blog de Florence, une éleveuse de moutons belge que je connais. Un mouton nommé après moi! Eh bien, je souhaite une bonne et heureuse vie à mon homonyme. Mais je ne peux pas m'empêcher de penser à la pauvre Pirkko à table de dîner de la famille de Florence dans un avenir sans doute pas si lointain...
I almost choked on my coffee when I saw this. A sheep named after me! I can imagine Florence shouting out my name somewhere in Belgium. And I can't help thinking of the poor thing being eaten by the Florence's family in a few years time. I hope Pirkko will taste good, at least. And, before that, I wish a long and happy life to my namesake :)
Kainuunharmas à la Monet: vaaleanharmaata ja mustaa harmasta, mukana hieman sinistä ja pikkuripaus keltaista värjättyä villaa.
Muita sekoituksia. Vasemmalla valkoista suomenlammasta, jossa mukana ripaus punaista ja keltaista villaa sekä vähän oranssia silkkiä. Tumma vyyhti on Katjan Noki-nimistä kainuunharmasta ja silkkiä. Langan nimi tietysti Hiillos. Toisena oikealla eri harmaan sävyjä kainuunharmasta, hieman punaruskeata ja ihan vähän oranssia silkkiä. Tämän vyyhdin annoin yhdelle neulojatutulle koeneulottavaksi (omat langat ovat minusta aina ihania; haluan kuulla joskus ulkopuolisen mielipiteen). Äärimmäisenä oikealla Monet-lanka.
Viimeisin sekoitus on tweed-tyyppinen lanka, jossa yhtä paljon luonnonvalkoista ja -ruskeaa suomenlammasta sekä punaista ja vihreää värjättyä kainuunharmasta ja vähän luonnonmustaa. Luonnossa lanka on jonkin verran ruskeamman sävyinen.
Viikko sitten turkkinsa menettäneet herrat ja rouvat olivat hieman hämillään kuten nämä kainuulaiset (Surusilmä ja Kaihomieli, kolmannen nimeä en muista, olisikohan Riidankylväjä).
Vähän kylmäkin oli. Mutta tiiviissä ryhmässä on lämmin. Tässä kaikenrotuisia sikinsokin. Huomatkaa leikkuujälki; kerinnän kävi suorittamassa Suomen mestari.
Minun piti käydä ostamassa lisää villaa ranskankielisille kehrääjille, jotka ovat nyt ihastuneet suomenlampaan villaan. Vähän kaikkea kokeiltuani olen itsekin tullut siihen tulokseen, että se on kelpo villaa, silkkisen tuntuista ja pehmeää. Värivalikoima on laaja, kuten tästä näkyy. Kainuunharmaksen villaa pidän ihan yhtä hyvänä. Se on minusta jopa pehmeämpää ja mielenkiintoisen väristä, kun villassa on eriasteisia harmaan sävyjä. Ahvenanmaanlampaiden villa on jonkin verran kovempaa ja karheampaa enkä oikein tiedä, miten se pitäisi kehrätä ja mihin sitä voisi käyttää. Siksi en ostanut sitä kovin paljon, vaikka Katjan katraassa olisi kyllä ollut valinnanvaraa niin väreissä kuin villanlaadussakin. Tässä joitakin näytteitä Katjan lampaiden villoista, joita ostin tällä kertaa.
Noki, Kainuunharmas, melkein pikimusta /Suie, gris de Kaïnuu, presque noir / Soot, Kainuu sheep, almost black:

Surusilmän karitsa, kainuunharmas / L'agneau de L'oeil triste, mouton de Kaïnuu / Lamb of Sad Eyes, Kainuu sheep:

Viikonlopun muita aktiviteetteja oli värjäys haavankeltajäkälällä. Tätä olisi helppo kerätä, jos olisi noin neljä metriä pitkä, sillä niillä korkeuksilla sitä puussa usein näkee. Onneksi velipoika ja naapuri olivat kaataneet muutaman haapapuun ja keränneet jäkälää niistä.
Laitoin jäkälän likoamaan ammoniakkiin jo pari kuukautta sitten. Nyt liemi oli muuttunut purkissa lupaavan tumman punaruskeaksi, ja päätin kokeilla värjäystä. Traditiota uhmaten kuumensin liemen mikroaaltouunissa samaan tapaan kuin villaväreillä värjätessä, kolme kertaa 2 minuuttia ja 2 minuutin lepo kuumennusten välissä. Hyvin tarttui väri.

Päätin sitten osallistua tähän, kun sain oikein kutsun. Tarkoituksena on kehrätä "kummilapselle" hänen toiveittensa mukainen lankavyyhti ja saada vastineeksi vyyhti omalta "kummilta". Siis sama systeemi kuin salaisessa neuleystävässä itse asiassa, mutta kehräten. Englannin kielelläkin voi osallistua, vaikka idea on ranskankielisten kehrääjien. Aloittelijoita on jo mukana - ei muuta kuin osallistukaa!
Leikkelin paidan hihaa kokeeksi ohueksi "matonkuteeksi" ja kertasin sen hahtuvan kanssa (olen tehnyt tätä ennenkin). Tuli hauska sykkyrälanka. Kuva on taas ihan surkea, kun illalla pimeällä joutuu kuvailemaan keinovalossa. Aluksi kangas kiertyi hahtuvan päälle ja peitti sen melkein kokonaan. Pienen hakemisen jälkeen kehräsin langan niin, että pidin välistä villaa löysemmällä kuin kangasta ja kehräsin lankaan pieniä villasykkyröitä sinne tänne. Valmiissa neuleessa niiden pitäisi erottua paremmin.
Neulottuna lanka näyttää ja tuntuu ihan lupaavalta. Musta villa on luonnossa kuin samettia, ja kankaan kiiltävät metallilangat hapsottavat kivasti, luultavasti sitä enemmän, mitä enemmän lankaa käsittelee tai pesee. Tästä tulee varmaan hauska hattu. Tai jokin muu tekele, mikä lie. Harmi kun en enää voi osallistua vyyhtivaihtoon tällä langalla nyt kun olen näyttänyt sen teille.
Eilen olimme kirpputorilla myymässä tarpeetonta roinaa. Elämäni ensimmäinen kerta kirpparimyyjänä muuten. Varsinkin tytön vanhat vaatteet kävivät kaupaksi, muu tavara ei niinkään, vaikka hintapyynnöt olivat varsin kohtuulliset. Laitoin kokeeksi myyntiin muutaman kehräämäni villavyyhdin ja käsinkehrätyistä ja -värjätyistä langoista neulomiani pipoja ja kaulahuiveja. Yksi siveltimellä värjätty kaulahuivi meni kaupaksi, sekin kovin halvalla. Lankavyyhtejä kyllä hiplattiin ja ihasteltiin, mutta ketään himoneulojia ei ollut asiakkaana - eivät ainakaan paljastaneet olevansa.
Oranssia ja moniväristä ohutta silkkivillaa oli mm. tarjolla huivilangoiksi (vyyhdeissä n. 400 metriä oranssia ja 550 metriä kirjavaa yksisäikeistä lankaa). Molempiin maalasin villan pensselillä. Varsinkin tuo pastellisävyinen oli maalattuna villalevynä makean värinen, aivan kuin akvarellityö. Alla kuvassa molemmat villat topsina sekä vähän punaista mohairia ja silkkiä.
Kehrätessä värit sekoittuvat toisiinsa, ja värit pehmenevät ja laimenevat. Vyyhtikuvassa näkyvät värit luonnollisempana. Vyyhdintekotekniikkaa täytynee vielä harjoitella, samoin silkkivillan kehruuta, sillä tuo pastellisävyinen lanka on kovin löyhäkierteistä. Sitten oli vielä tarjolla luonnonvalkoista ja luonnonmustaa kerrattua lankaa. Niistä tuli yhdeltä asiakkaalta se kommentti, jonka odotinkin joskus kuulevani: "Äidille olisin voinut ostaa, mutta ei se varmaan tällaisesta tykkää, kun tämä on niin epätasaista." Itse pidän juuri epätasaisesta, käsinkehrätyn näköisestä langasta. Tasaisesti kehrättyä lankaa on kaupat pullollaan. Mutta makuasioista ei voi oikein kiistellä. Enpä ole omalle äidillenikään lankojani tarjonnut neulottavaksi.
The place for the festivities was an old house withing a walking distance from the town of Jyväskylä
I had taken some samples of my fibres and of my handspun yarns, wool tops, and silk tops with me. I was a bit surprised how many men were interested in the wool and silk tops and wanted to touch them (Sitting Bull shows no interest in my spinning stuff). I met also some foreign exchange students who were interested in seeing raw wool being spun into yarn. A young lady from Hong Kong saw this for the first time and when I told her that some of the wool and yarns had been dyed with plants from the nature, she could not believe her ears at first. She thought it was a wonderful idea.
