Hei hei kesä! Tervetuloa Utuna!

Olipas metsässä tänään herkkutatteja: yli kolme litraa paloiteltuja sieniä jäi vielä senkin jälkeen, kun oltiin miehen kanssa herkuteltu. Tyttö ei vieläkään oikein innostu sienistä. Hellalla porisee loput päivän sienisaaliista: verihelttaseitikkejä, samettijalkoja ja voitatteja. Värjätä pitäisi ja nimenomaan raakavillaa. Minulla on mielessä visio käsinkehrätyistä langoista, joissa luonnonväreillä värjätyt villat yhdistyisivät huimaaviksi sinfonioiksi.

Iitin väripäivillä Sanski neuvoi, että raakavillan saa kuumentaa värjäysvaiheessa vain 40 asteeseen. Se juttu on siis selvä. Mutta en tiedä miten villa pitäisi purettaa. Tarttuuko aluna villaan niin matalassa lämpötilassa? Kaikissa ohjeissa lukee, että liemi pitää kuumentaa vähintään jonnekin 80 asteeseen ja villaa on pidettävä puretteessa peräti tunti. Luulisi että huopuminen on sillä pelillä taattu. Taidan jättää liemet odottelemaan.

Sitten mainos: Petäjävedellä on avattu uusi nettikauppa, Utuna. Itsensä eettiseksi, ekologiseksi ja kansallisromanttiseksi määrittelevä yritys, joka ainakin näin alkuvaiheessa myy kainuunharmaksen (minun lempparini!) ja suomenlampaan villasta tehtyjä, aivan uskomattoman ihananvärisiä lankoja ja villatopseja kehrääjille. Lähilankaa, suomalaista luksusta.

Went to the woods and found a lot of mushrooms today. Some we already ate, some I'm using for dyeing fleece. I learnt this summer that you must not heat the dyebath for fleece to over 40°C degrees. But how do you mordant the fleece without felting it? I've only seen instructions where you have to heat the bath to some 80°C and simmer the wool for an hour. For fine Finn fleeces, that means inevitable felting.

Talking about Finnsheep, a new web shop has seen the light of day: Utuna. They sell beautiful, hand-dyed wool yarns and tops for the spinners, all made of Finnish sheeps' (Finnsheep and grey Finnsheep, my fave!) wool. Unfortunately the shop pages are only in Finnish but do go and check the pictures of their uncredibly beautiful yarns and wool tops (Tuotteet = Products).

Ce soir, nous nous sommes régalés avec des cèpes. J'ai trouvé aussi beacoup de champignons pour la teinture. Je voudrais teindre des toisons mais je ne sais pas comment les mordancer avec de l'alun. J'ai appris cet été que l'on doit teindre les fibres de laine en 40 degrés max. Pourtant, dans tous les bouquins on dit qu'il faut chauffer le bain de morçandage jusqu'à 80 degrés et laisser frémir pendant une heure. Pour les fibres fines des moutons finlandais c'est le feutrage garanti.

Justement au sujet des moutons, un peu de publicité pour finir. Depuis que j'ai commencé le filage et compris la caractère unique de nos laines de pays, je rêve d'une boutique éthique et écologique où les tricoteurs et fileurs pourraient se procurer des fibres et laines locales. Aujourd'hui c'est possible chez Utuna. Les pages sont en finnois seulement pour l'instant, mais allez voir les couleurs magnifiques des fils et des mèches de laine (Tuotteet = Produits).

Mahtava Manitou...

... meillekin ilmaantuu...

Eli Manitou Passage Scarf (PDF) on tekeillä Secret Woolin kuukauden langasta, jonka valintaan röyhkeästi olin vaikuttamassa. Ihastuin ikihyviksi Artesano Inka Cloud -alpakkalangan pehmeyteen, paksuuteen ja täyteläisenpunaiseen väriin, jota kamerani ei kylläkään kykene toistamaan eikä photoshoppaustaitoni palauttamaan.

Huivi on molemmilta puolilta samanlainen, kokonaan 1o1n-joustinneuletta ja välissä 8 silmukan palmikoita, mutta silti nopea ja kiva neuloa. Jätin mallista ainaoikein-reunat pois ja tein yhden mallikerran leveämmän (64 + 2 s). Viidestä kerästä lankaa tulee yli kaksimetrinen, muhkea huivi. Jossakin ranskalaisessa lehdessä käsinneulotun alpakkahuivin hinta oli yli 400 €. Säästin siis vähintään 380 €. Jos työtä ei lasketa, niin kuin on tapana tässä yhteydessä mainita.

Lanka näkyy olevan vieläkin tarjouksessa, hus ostoksille siitä!

I'm knitting Meangirl's Manitou Passage Scarf (PDF) and I love it! The yarn is Artesano Inka Cloud, pure superfine alpaca, in scarlet red. I wanted a plush, long, soft cabled scarf to wear with my alpaca coat, and I am really happy with this pattern, which is reversible. I modified the pattern so that I increased one repeat of the pattern and left out the garter stitch border (CO 64 + 2 s).

Revanssi

Olympiakehruukokemus oli niin yksitoikkoisen puuduttava (oma vika, tiedän), että päättäjäisten aikana kehräsin jotain ihan muuta. Tämä oli kiva ja nopea tehdä. Villana violetin eri sävyihin värjätty suomenlampaan karitsan villa terästettynä ripauksella beigeä alpakkaa ja kainuunharmasta. Karitsanvilla oli ohutta ohuempaa ja hieman värjäysprosessissa huovuttunutta, joten karstaus oli vaikeaa. Niinpä jätin osan takuista lankaan tehosteiksi. Eivät ne kuitenkaan valmiissa neuleessa tunnu, kun villa on erittäin pehmoista.

If spinning the Ravelympics yarn was boring, spinning this was not. I carded some very fine lamb's wool (Finnwool, what else) together with some fawn alpaca and ligth grey Finn. The carded batts were lumpy but I left the lumps in the yarn. It is so soft. And I spun it all up during the closing ceremony of the Olympics.

Filer la laine grise pour les Ravelympics n'était pas gai. Un marathon, comme je l'avais prévu. En revanche, le filage de ce fil était rapide et simple, et j'aime beacoup le résultat. C'est de la laine d'agneau (finlandaise) très fine, de la Finnwool et un tout petit peu de l'alpaga fauve. Filé en regardant la téle, cet écheveau est un souvenir de la cérémonie de clôture des JO. Carder la laine fine n'était pas facile, la laine étant un peu feutrée, donc j'ai décidé de laisser les noeuds dans le fil. Le résultat est pourtant très doux et agréable, j'en suis ravie.

\ o / Valmis!! \ o /

Ja nyt: Porilaisten marssi :)

985 grams (2.17 pounds), 2680 metres (2930 yards)

Boooooooring

Handspun Heptathlon alkaa tuntua tylsältä. Tänään valmistui 350 m, yhteensä lankaa nyt 1530 m. Korkkasin toisen topsikerän eli puolivälissä urakkaa ollaan. Vasta. Neuloin huvikseni koepalan suoraan rullalta. Neuletiheys on samaa luokkaa kuin Kalevalaneuleet-kirjassa, noin 22-24 s ja 32 krs/10x10 cm 3 mm:n puikoilla. Pinnasta törröttää jonkin verran karvoja. Villasta joutuu poistamaan kuolleita karvoja vähän väliä, mutta muuten lanka on pinnaltaan sileäntuinen ja miellyttävä, jotenkin viileä suomenlampaan villaan verrattuna. Äsh, eri villalaatujen kuvailu on sitten vaikeaa.

Handspun Heptathlon is not as fun as I thought. Half of the wool done, 1530 m in total. I made a swatch, to see how the knitted fabric would look like. The gauge is 22-24 stitches and 32 rounds per 10x10 cm with 3 mm needles. The surface seems a bit hairy, even if I try to take off any kemp (dead, stiff hair) I see or feel in the wool. Otherwise it is nice and smooth, pretty cool in fact.

Quelle corvée ce Handspun Heptathlon ! J'ai filé la moitié de la laine, 1530 mètres, et je commence à en avoir marre. J'ai fait un petit 'échantillon. 10x10 cm = 22-24 mailles et 32 rangs/aiguilles 3 mm. Il y des poils qui sortent du tricot, même si j'ai essayé soigneusement d'enlever les jarres (poils épais, creux et blancs) . La laine est pourtant agréable, douce, et a une très jolie couleur chinée (l'appareil a fait de son mieux, sans flash, vers 7 heures du soir).

120808

Alpakka-islanninkoira-villalankaa, suurin piirtein yhtä paljon alpakan- ja koirankarvaa, villaa siteeksi ehkä noin viidennes. Aika ihanaa, vaikka itse sanonkin :)

A soft blend of alpaca and Icelandic sheepdog hair and Finnwool (40-40-20). This is lovely stuff :)
Un mélange de poils de notre chien islandais, de l'alpaga et de laine finlandaise. Délicieux :)

Ravelympics: + 380 = 1180 m

Bolero

Musta pikkujakku XS-koossa. Tytön mekkokin on musta, vaikka kuva muuta väittää. Tätä oli ihana neuloa itsekehrätystä alpakasta. Ymmärrän hyvin, kun englannissa sanotaan, että knits like butter eli on kuin voita neuloisi. Dropsin malli oli muuten kiva, mutta hihan pyöriö on turhan matala enkä osannut tai rohjennut mennä sitä muuttelemaan. Hihat eivät oikein istu, ja tyttö näyttää olympiauimarilta, mutta eipä se tunnu häntä suuremmin haittaavan. Jakku on lämmin, kutittamaton, sopivan naisellinen, ylellisen tuntuinen ja ennen kaikkea syvän musta, kuten kaiken näköjään pitää 15-vuotiaalla olla.

Un boléro en alpaga noir filé main, taille XS. Le fil est tout doux, brillant, luxurieux et un vrai noir, ce qui compte pour une fille de 15 ans. Maintenant je comprends ce que veut dire knits like butter ou filer comme du beurre, comme disent les anglophones. Le patron Drops etait facile à suivre bien que je ne pense que les épaules soient une grande réussite. La fille l'aime bien et c'est tout ce qui compte.

A lacy bolero in black handspun alpaca, size XS. This was a delight to make, the yarn really knits like butter. The Drops pattern was easy but I am not totally happy with the sleeves and the shoulderline. The girl looks like an olympic swimming champ but as long as she accepts to wear the garment it doesn't matter. She loves the softness, the lustre and the true blackness of the alpaca yarn.

Ravelympics: +400 m = 800 m

Neulegraffiti

The making of the knit graffiti by our group Kipakat for the Craft Museum Finland. It's a long story, too long for me to translate. Sorry. It will be on display in the museum for many years. If you get a chance, go see it in Jyväskylä!

L'histoire du graffiti en tricot que notre groupe de tricoteuses a fabriqué pour le Musée finlandais de l'artisanat. Pas la peine de la traduire. Notre chef-d'oeuvre sera là pendant au moins six ans, allez le voir vous-mêmes si jamais vous visitez la ville de Jyväskylä !

Jyväskylän seudun neulojien ryhmän, Kipakoiden (tai Kipakkojen, kuten haluatte) neulegraffiti Suomen käsityön museoon on ollut niin kiva tai ainakin mielenkiintoinen projekti, että kirjaan siihen liittyvät tapahtumat blogiini. Tämä on minun näkökulmani, muut osanottajat kokivat projektin omalla tavallaan. Muistikin tekee jo tepposia. Olisi pitänyt pitää päiväkirjaa keväällä, mutta silloin suoraan sanoen otti joskus aika pahasti päähän koko yhteisötaideprojekti. Lisää kuvia neulegraffitista löytyy Langanpätkiä-blogista ja museon Ajankohtaista-sivulta ja tiedotteesta.

9.4.
Käsityön museosta sähköposti:

Voisitteko te ryhmänä neuloa Suomen käsityön museon perusnäyttelytilassa olevan pylvään ympärille neulegraffitin? Niin saataisiin neulojien ’maananalaista' toimintaa suuren yleisön tietoisuuteen. Ja museo saisi komean pylvään.

Vastasin heti että joo. Huutomerkkien kanssa. Sitten vasta kyselin muilta kipakoilta. Onneksi hekin innostuivat. Olimme Tiinan ja Jaanan kanssa kerran jo suunnitelleet neulovamme graffitteja Jyväsjärveä kiertävän kävelytien varrella oleviin valaisinpylväisiin, mutta se jäi tekemättä. Nyt saisimme koristella pylväitä ihan luvan perästä. Lähetin Kipakoiden postituslistalle linkkejä kuviin graffiteista, joita olivat tehneet maailmalla Knitta-ryhmä ja muut.

11.4. Kävimme Jaanan kanssa mittaamassa pylvään museolla. Muuten hyvä, mutta mittasimme väärän pylvään! Museolta tuli viesti, että voimme käyttää graffitiin museon lankoja, valkoista ja luonnonväreillä värjättyä. Kysyin että kai voimme käyttää omia lankojamme. Itse ajattelin käyttää vasta saamiani lahjoituslankoja ja arvelin, että kaikilla on varmaan lankoja, joista olisi hyvä päästä eroon. Kipakoissa on lisäksi mukana kaksi lankakauppiasta. Museolta tuli lupa tehdä aivan sellaista kuin haluamme.

12.4. Suunnittelukokous Mäki-Matin mökissä. Aivan mahtavan inspiroiva meininki. Mukana oli 12 osallistujaa, kaukaisin Korpilahdelta. Ajattelin, että olisi hyvä pitää 10 minuutin aivoriihi, jossa heiteltäisiin ajatuksia siitä, mitä kullekin tulee mieleen sanasta neulegraffiti ja millaisena näkisit meidän ryhmän graffitin.
Ideoita kertyi valtava määrä. Jotkut kannattivat harmoniaa ja väriteemaa, esimerkiksi punaista. Pragmaattisemmat tyypit, kuten minä, kannattivat laajamittaista lankavarastojen tyhjennystä eli vapaata värien käyttöä. Yhteistä kannatusta sai ajatus, että graffitissa otettaisiin huomioon myös lapset, sinne tulisi erilaisia ulokkeita ja kurkittavia juttuja, siinä käytettäisiin erilaisia materiaaleja ja tekniikoita ja sitä pitäisi ehdottamasti voida koskea. Neuleblogien ja erilaisten nettiyhteisöjen pitäisi ehdottamasti näkyä graffitissa. Pylvään viereen voisi tulla jatkuvasti pyörivä esitys suomalaisista neuleblogeista.
Päätimme pitää projektin salassa grande finaleen asti. Koodinimeksi tuli PLS (= pylväs). Kirjasin ideat ja ohjeet ylös ja laitoin Kipakoiden postituslistalle, jotta palaverista poissaolleetkin pysyisivät kärryillä.


Huhtikuu. Kokoontumisia Mäki-Matissa. Väki väheni koko ajan. Kävimme mittaamassa oikean pylvään museon alakerrassa, joka oli remontissa.

Toukokuu. Hiljaista, epäselvää,mitä kukakin oli neulonut. Olin ehdottanut, että postituslistalle laitettaisiin kuvia sitä mukaa kun osia valmistuu. Suurin osa tuntui neulovan kaikkea muuta kuin graffitia. Saimme kokoontua museon työpajassa, mikä oli aivan mahtavaa. Alunperin meiltä oli jäänyt sopimatta deadline. Museolla käydessämme huomasimme, että uudistunut perusnäyttely avataan 27.6. Silloin neulegraffitin olisi oltava valmis ja paikallaan! Tunsin itseni diktaattoriksi kun päätin, että KIP-päivänä 14.6. pitää olla kaikki graffitin osaset valmiina, jotta ehdimme ommella työn kasaan ajoissa.

Kesäkuun alku. Hieman huolestutti se, että työpajaan tuli paikalle usein vain Milliini ja minä, joskus lisäksi Jaana. Palasten värit eivät sopineet yhtään yhteen, Milliini nimitti työtä aivopieruksi. Kokeilin värkätä kaikenlaista, joskus onnistui joskus ei. Sormia särki välillä. Positiivisena uutisena Päivi, mediataiteilija joka taisi olla koko idean äiti, lupasi tehdä neulegraffitin teosta flash-esityksen joskus myöhemmin kesällä/syksyllä.

14.6. KIP-päivä. Kokoontuminen museolla, sitten Kirkkopuistoon kokoamaan graffitia. Palasia olikin paljon, jopa liikaa. Kipakoiden Kuopion haarakonttorista oli tullut kolme palasta graffitiin, kirjekuoressa museon neuvontaan toimitettuina. Siinä oli jo todellista sitoutumisen makua. Sommittelua, otsan rypistyksiä, huolestuneita katseita, tuleeko tästä mitään. Milliini toimi taiteellisena johtajana, hän kun on opiskellut taidekasvatusta ja tekee gradua yhteisötaiteesta. Neulegraffitia ei saatu kokonaan kasaan Kirkkopuistossa.

Juhannusviikko. Lomalla. Ahkeria kokoontumisia museon pajassa, ompelemista, virkkaamista. Graffiti alkoi näyttää hyvältä, varsinkin kun sen nosti pystyasentoon. Neulegraffiti istui sovituksessa pylvään ympärille kuin hansikas. Lähdin juhannukseksi matkoille, mutta onneksi muutama ahkera Kipakka (ja yksi pieni KIP-ukko) jäi viimeistelemään graffitin. Harmitti, kun kaikki neulegraffitia varten tehdyt palaset eivät mahtuneetkaan mukaan. Loppuvaiheessa tuli niin kiire, ettei yhtään ehtinyt ajatella, kuka oli tehnyt mitäkin ja tulivatko kaikkien tekeleet edustavasti esille.

24.6. Museolta tuli viesti, että PLS on paikoillaan! Lomareissulta palattuamme jopa Mies vaivautui museoon katsastamaan neulegraffitin. Piti sitä hienona ja taivasteli miten paljon siihen on täytynyt mennä työtunteja. No, mitäs armas puoliso olikaan tuhertanut koko kevään ja missä ravannut harva se viikonloppu? Museon opas kaipaili tarinoita, jotka liittyivät neulegraffitin tekoon ja sisältöön, minä kyselin ryhmän jäseniltä ja toimittelin museolle.

10.7. Virallinen ripustustilaisuus museolla. Kuvaaja, kuohuviiniä. Kuusi Kipakkaa ja museon väkeä paikalla. Yhteensä graffitin tekoon osallistui laskujeni mukaan 14 naista. Tuntui hämmentävältä kuulla, että graffiti olisi esillä museossa kuudesta seitsemään vuotta ennen kuin se siirrettäisiin museon varastoon. Se on aika monta Internet-vuotta. Siinä ajassa ehtii moni asia muuttua ja graffitiin kootut viimehetken neuleblogimaailman jipot unohtua. Toisaalta onkin mielenkiintoista nähdä, miten aika vaikuttaa meidän ryhmätyöhön. Kuulimme, että neulegraffiti oli tehnyt suuren vaikutuksen Norjan suurlähettilään puolisoon, joka oli luvannut ensi tilassa tutustua neuleblogien maailmaan.

5.8. Paikallinen sanomalehti pyysi Kipakoilta haastattelua. Haastattelu tehdään seuraavan neuletapaamisen yhteydessä 16.8.

2.9. Juttu Keskisuomalaisessa.

17.9. Tv:n ajankohtaisohjelma oli kiinnostunut tekemään Kipakoista ohjelmaa. Mutta olemmeko me kiinnostuneita?! Emme olleet. Vinkkasin toimittajalle Tampereen neulegraffiteista. Seuraavana tiistaina eli 23.9. Ajankohtaisella kakkosella olikin ihan muuta uutisoitavaa, kaupunkitilojen valtausten sijasta koulutilojen valtausta ja huomattavasti järeämmillä aseilla :(

14.10. Ajankohtaisen kakkosen juttu Tampereen tai paremminkin Elinan neulegraffiteista tuli vihdoin ulos. Nähtävänä Ylen Areenalla ainakin jonkin aikaa.

Swallowtail nr 2

Toinen Swallowtail-huivi, tällä kertaa huomattavasti isompana kuin edellinen (leveys 185 cm, korkeus 1 m). Tähän kokoon pääskysen pyrstöjenkin olisi pitänyt olla pitempiä, mutta en jaksanut enää purkaa pääteltyä kerrosta. Lanka on Helsingin kädentaidot-messuilta ostettua, kertaamatonta vaaleanharmaata villalankaa, jonka värjäsin itse. Neuloin kaksi kerrosta vuorotellen kummastakin kerästä, sillä vyyhdit eivät olleet ihan samanväriset.

Lanka on aika karkeata, mutta yksisäikeisestä oli ilo neuloa noita nypylöitä, koska lanka ei halkeillut ollenkaan. Täytyy yrittää tehdä tällaista huivilankaa joskus itsekin. Hieman harmittaa, kun lila ei oikein näy valmiissa huivissa, vaan yleisvaikutelma on epämääräisen vaaleansinivihertävä. Ehkä lila näkyy paremmin, jos lähettyvillä on samanvärisiä vaatteita?


Ravelympics:

400 metriä kaksisäikeistä kehrätty. Pieni tyylirikko tuli tänään pyöräilyjä katsoessa. Osa langasta meni pilalle liian suuren kierteen takia, kun yritin käyttää erilaista välityssuhdetta kuin tavallisesti. Ei muuta kuin purkuun ja uudelleen rukille, sillä en halua tuhlata yhtään villaa. Ei ole hoppu hyväksi eikä kiire kunniaksi, ei.

400 metres of 2-ply yarn done. There was a small hitch today when watching a bicycle event on tv. I tried changing the ratio, which I usually never do, and just managed to make a very kinky yarn. Luckily only for some dozens of metres. Since I do not want to throw away any wool, I had to untwist the yarn and ply it again. That should teach me a lesson.

400 mètres de fil à deux brins. J'ai essayé de changer le ratio de mon rouet (ce que je ne fais pas habituellement) et j'ai réussi à gâcher quelques dizaines de mètres de fil à cause de surtorsion. Je dois défaire le fil et essayer de le rémédier car je ne veux rien jeter.

080808

Onnen päivä! Sain yllärilankaa! Elämäni ensimmäiset ikiomat Norot. Olen hipelöinyt niitä monessakin paikassa, mutta en ole koskaan raaskinut ostaa. On ne ihania. Kiitos Bilkis! Minua on lahjottu viime aikoina muutenkin, mm. vuohenkarvoilla, enkeleillä ja hienolla palkinnolla (niistä lisää myöhemmin, ehkä). Oi tätä onnea.

Tänään alkoivat myös olympialaiset niin Pekingissä kuin Ravelryssä Ravelympics, jossa lajini on Handspun Heptathlon (the Plying Finn, hih). Ajattelin vihdoinkin kehrätä langaksi norjalaisen villan, jonka tilasin jo aikaa sitten. Harmaata perussettiä, joka oikein yllyttää tekemään tosimiehisen puseron. Kilon kehrääminen vie varmaan hyvinkin 17 päivää. Halusin tehdä enemmänkin, värjätä, karstata, sekoitella kuituja, mutta työn ja arjen realiteetit eivät taida antaa tarpeeksi myöten. Näillä kuvilla yritän todistella, etten aloittanut ennen kuin olympiatuli oli syttynyt. Huoltojoukot huolehtivat niin kiitettävästi eväistä ja dopingista (ranskalaista valkoviiniä), etten jaksanut ottaa kuvaa tänään syntyneestä ensimmäisestä rullallisesta. On se ihan kunnollista, kai.



Une journée heureuse: je viens de recevoir un colis surprise avec deux pelotes de Noro Kureyon, de Bilkis qui m'a demandé des conseils pour le filage au fuseau. J'ai toujours convoité les Noro mais je n'ai jamais eu assez de sous pour l'acheter. Et puis les Ravelympics ont commencé ce soir. Je partipe à l'événement Handspun Heptathlon. Il me faut filer la laine norvégienne que j'ai acheté chez le Mouchon. De la laine grise naturelle pour un pull (masculin), donc un peu comme le marathon. J'ai pensé faire plus, teindre, etc., mais je sais qu'avec le travail et toutes les autres activités je n'aurai vraiment pas le temps.

What a happy day! I got a surprise parcel from Bilkis, with two balls of Noro Kureyon. I've always lusted after these yarns but never had enough money to actually buy them. They are gorgeous. Thank you, Bilkis! And then I watched the opening ceremonies of the Olympics in the evening. I joined the Ravelympics Handspun Heptathlon event. The Plying Finn, you know ;) My goal is to spin a kilo of Norwegian wool during the games. Spinning for a (men's?) sweater is like a marathon but I hope to do it in seventeen days. I was planning to do more, dye the wool, card it with other fibres, etc., but don't think I'll have the time for all that with the work and all the other chores.

CITIUS, ALTIUS, FORTIUS, sisters!