Pirtin Kehräämöstä vielä

Neuleretriittijutussa mainitsin käynnistämme Pirtin Kehräämössä Mikkelin Hiirolassa. Laitan tänne ylös muutaman kehräämössä esiin tulleen asian. Muuten en niitä muista kuitenkaan.

Villan vastaanotto ja lajittelu

- Pirtin Kehräämön langat ja hahtuvat tehdään Suomessa kasvatettavien lammasrotujen villoista: suomenlammas, kainuunharmas, ahvenanmaanlammas mutta myös liharodut texel, oxford down, dorset ja rygja sekä näiden risteytykset
- lampuri saa villasta korvauksen laadun mukaan - huonolaatuinen, likainen villa on jätettä
- jotkut lampurit tuovat aina roskista puhdistettua ja hyvälaatuista villaa; kehräämön kokemuksen mukaan valitettavan usein on niin että mitä suurempi lammaskatras, sitä huonommat villat
- kehräämöllä poistetaan ensin käsin suurimmat roskat, jos lampuri ei ole jo poistanut niitä
- kehräämö karstaa ja kehrää myös lampureiden ja muiden tilaajien villoja, jolloin pienin käsiteltävä erä on 20 kg (yhtä väriä)
- pari kuvaa kehräämöltä saamastani villaesitteestä (klikkaa kuvat isommaksi)

Pesu

- villa pestään ennen kehruuta - joko se lähetetään suurissa erissä Englantiin pestäväksi tai pienet erät pestään kehräämöllä käsin teräsaltaissa, lingotaan ja laitetaan kuivumaan viljankuivuria muistuttavaan suureen kuivuriin
- periaatteessa pesu tapahtuu aivan samalla tavalla kuin kotona: altaaseen niin kuumaa vettä kuin tulee, tahnamainen erikoispesuaine sekoitetaan veteen ja villat sinne, annetaan liota hetken, sitten huuhtelut samanlämpöisissä vesissä, villaa ei liikutella, jotta se ei huovu
- kehräämöllä oli ennen oma kaivo ja jätevesijärjestelmä, nykyään kaupungin vesilaitos huolehtii vesistä; lämmityksenä maalampö (putket kehräämön omistavan Lammastaloussäätiön omissa metsissä )
- Englannista tulevissa villapaaleissa on vielä roskia, villasta ei poisteta kasvijätettä kemiallisesti

Karstaus

- pesty villa menee ensin avauskoneeseen, jossa sekoitetaan haluttu väri ja lisätään mahdolliset muut kuidut: nailon, silkki, koirankarva, mohair, angora, pellava, nokkonen...
- avauskoneesta kuidut ohjataan karstauskoneille, joilla tehdään karstalevy ja esilanka (hahtuva) karstalankaa varten
- harmaat ja vaaleanruskeat sävyt saadaan sekoittamalla valkoista ja luonnonmustaa villaa
- karstauksessa pitää ottaa huomioon villan värit: värjätyn jälkeen ei heti valkoista! 
- kehräämössä ilma on kostea ja hyvin lämmin, jotta kuidut eivät sähköisty ja pölise

Kehruu

- kehruuöljynä käytetään pellavaöljyn ja veden seosta
- 1,5 kg:sta villaa tulee 1 kg lankaa
- kampalangassa käytetty topsi teetetään Englannissa; kampalangan valmistuksessa ei tule jätettä juuri ollenkaan (lyhyet kuidut ja roskat erotettu jo kammatessa)

Värjäys

- Pirtin Kehräämön värikarttojen värit vaihtuvat hyvin harvoin

- langat ja hahtuva värjätään Suomessa Pirkanmaan kotityön värjäämössä
- liukuvärjätyt sekoitetaan käsin: yksi työntekijä istuu jakkaralla koneen päällä ja syöttää villaa tietyn kokoisissa erissä ja tietyssä järjestyksessä karstakoneeseen
- Pirtin liukuvärjätyillä langoilla ja hahtuvilla on nimet ("Sateenkaari", "Ruska", "Kevät", jne.), jotka työntekijät muistavat paremmin kuin pelkät numerot
- väreistä vanhin ja myydyin on sateenkaarilanka, muita kestosuosikkeja ovat punamusta ja sinivalkoinen liukuvärjätty

Muuta

- lampuri tai tilaaja saa halutessaan lankansa vyötteettömänä ja pesemättömänä (kehruuöljy mukana) tai pestynä
- kaupan hyllyihin menevät vyötteelliset langat on pesty kehruun jälkeen

Kipakat goes international

Tänään pidettiin hieman erilainen neuletapaaminen, kun hollantilaisen Handwerken zonder grenzen (HZG) -käsityölehden lukijamatkalaiset olivat saapuneet Jyväskylään ja illastimme heidän kanssaan Savutuvan Apajalla. Menomatka tehtiin Hilja-laivalla (juuri sillä mikä talvella meinasi upota satamaan mutta saatiin pelastettua), paluumatka bussilla.

Today's knitting meeting was a bit unusual since we met with a group of Dutch ladies to have dinner and knit graffitis at a local tourist attraction near Jyväskylä. The site is a popular place for family celebrations such as weddings and birthday parties among the local people, as well. To get there, we boarded m/s Hilja in the Jyväskylä harbour and sailed in beautiful spring weather for one hour. 

Iloinen rupattelu alkoi heti laivalla. Kokeneina matkailijoina hollannittaret keräsivät Kipakoiden blogiosoitteita jo menomatkalla. Sain käyntikortin yhdeltä rouvalta, jolla on maatila ja siellä mm. hevosia ja lampaita. Ja ne lampaat on Bleu du Maine -rotuisia, joiden villaa tykkään erityisesti kehrätä! Jos mentäisiinkin ensi vuonna retriittiin Hollantiin tänne?

Cheerful chatting (and knitting) started already on the boat. Blog addresses were exchanged. A lady offered me her visiting card. They have a farm with cows, horses, sheep and other animals. I just checked out their web pages and found out that she keeps Bleu du Maine sheep - I love the spin the fibres of that breed of sheep. So, my dear Kipakat, shall we have next year's knitting retreat in Holland, here?
 

Perille päästyä kuunneltiin ensin esittely, jonka Erkki-setä hoiti hyvin vitsikkäästi ja lennokkaasti. Tässä menossa rauhallisempi hetki tunnelmallisessa tuvassa.

The host presented the site with great humour. Everyone listened to this stories attentively. 

Tämän jälkeen ei olekaan omassa kamerassani kuvia, kun piti syödä ja vastailla erilaisiin kysymyksiin. Ja sitten tietysti neuloa. Hollantilaisten ohjelmaan oli merkitty "graffiti knitting", mikä ei tuntunut kovin paljon rouvashenkilöitä kiinnostavan. Mutta kun päätoimittajan hankkimat langat ja puikot oli jaettu ja päästiin vauhtiin, tunnelma oli kuin kotoisissa neulemiiteissä ikään. Moni innostui opettelemaan suomalaista neulomistyyliä ja sitä opettaessa ainakin minulta meni ajantaju kokonaan. Hollantilaiset oli opetettu neulomaan pitkillä puikoilla siten, että toinen puikko oli tuettu kainaloon, mikä näytti aika mielenkiintoiselta. Yhtään en ehtinyt seuraamaan, mitä muut touhusivat. Jossakin välissä otettiin yhteiskuvia. Utunan Kerttu ja Titityyn Tiina olivat varautuneet langoilla, jotka arvottiin matkalaisten kesken. Ja lopuksi hollantilaiset esittivät meille hienon yhteislaulun kaanonina. Vähän hävetti, kun meillä ei ollut varattuna mitään ohjelmanumeroa.Aika meni kuin siivillä, paluubussi tuli liian pian, mikä on aina hyvän illan merkki.

There are no more photos in my camera. After the dinner, the ladies started knitting with us. And asking us questions. A lot of questions. As the ladies saw that we were knitting in a different style than they did, they wanted to learn our way.  The Dutch style of knitting with one needle under the armpit seemed quite odd to me, to tell the truth. Some of them thought it would be quicker and easier to knit the Finnish (continental) way, so I spent the rest of the time teaching them how to knit. I didn't have much time to see what the others were doing. Group photos were taken. A raffle was organised where Kerttu from Utuna and Tiina from Titityy gave out some of their fine yarns. Finally the guests sang a nice song for us (we had not prepared anything for them, which is a shame) and then we had to take the bus back to town. The evening ended quite too soon.

Päätoimittaja Margreet Beemsterboer antoi laivalla meille yhden kappaleen HZG-lehteä, joka on nyt minulla. Kunhan olen tavannut sen läpi, vien lehden Titityyn kauppaan, niin muutkin Kipakat pääsevät tutustumaan siihen. Oikein mielenkiintoinen ja ennen kaikkea monipuolinen lehti, nimensä mukaisesti se pitää sisällään rajattomasti käsitöitä. Tässä numerossa on tilkkutöitä, ristopistoja, kirjontaa, kansikuvassa olevan Rowanin neuleen ohje, hollantilainen sukkaohje, javalaista batiikkia (lehden tuleva kaukomatka suuntautuu Balille ja sieltä on muuten lehden alla oleva kaitaliina), suomalaisen tekstiilitaiteilijan Maisa Kaarnan töiden esittelyä ja Kaffe Fassettin haastattelu. Tulevaisuuden suunnitelmissa on kuulemma lehden käännättäminen englanniksi, mitä me tietysti kannatamme lämpimästi. 

We got a copy of the latest HZG magazine by editor-in-chief Margreet Beemsterboer. The contents is like in no craft magazine I have seen before: international and very versatile. There is an interview with Kaffe Fassett, embroidery, cross-stitching, Javanese batik (the piece of cloth under the magazine is a specimen of that; a funny coincidence), quilts, a Dutch sock pattern and a knitting pattern by Rowan, even a review of the works of the Finnish textile artist Maisa Kaarna. Margreet told us that there have been plans to start translating the magazine to English. That would be great, especially if it were available even in Finland. 

Vaihdantaa :: Vive le troc et le français

Merci, merci, Milouson ! Ton colis est arrivé hier mais le jardin m'a appelée si fort (les beaux jours enfin !) que j'en blogue seulement ce soir.

J'avais demandé des livres de tricot et crochet en échange du châle qu'elle désirait avoir, laissant le choix à Milouson. L'Encyclopédie du tricot est juste ce qu'il me faut. Je connais la terminologie française du tricot très mal. J'ai dû une fois traduire deux patrons de tricot du finnois en français et c'était dur. Depuis j'ai toujours décliné d'essayer de nouveau. Grâce au Toile j'y arrive, mais il me faut un temps fou pour tout vérifier. Et je confonds les termes anglais avec les termes français: "cables" anglais ne sont pas des "cäbles" mais des "torsades" en français (en finnois d'ailleurs ce sont des "tresses") etc. En plus, il y a beacoup de trucs dans ce livre que je ne connaissais pas, donc un ouvrage très utile pour moi. 

J'ai peu de livres chez moi. J'ai travaillé dans une bibliothèque dans les années 90 et je trouve que c'est là la place pour les livres. En Finlande les bibliothèques fonctionnent bien mais le choix des ouvrages francophones et très limité (ou presque nul) dans la petite bibliothèque du coin. Ce qui justifie ce troc. J'ai horreur du gaspillage et j'ai vu dans la bibliothèque comment les gens y ont font des dons de collections importantes de livres de leurs parents défunts et comment ces livres, laboureusement collectés pendant des décennies et tant aimés par leurs propriétaires, finissaient dans des poubelles puisque pas assez rares ou convoités par les lecteurs modernes ou même pas propres à être envoyés dans des pays en développement.

Quant au japonais, je n'y connais pas du tout. Mais peu importe, les illustrations sont claires et explicatives. J'aurais envie de crocheter de petits moutons et chiens. Et qui sait, les jouets crochetés pourraient bien faire part d'un future projet de design...


Lähetin jokin aika sitten turkoosin Aqua-huivini Belgianmaalle ja eilen sieltä putkahti paketti takaisinpäin. Milouson lähetti, kiitos!

Ihan itse pyysin ranskankielisiä kirjoja tai lehtiä, koskapa 1) niitä ei täältä voi ostaa, 2) en viitsi tilatakaan kun yksityisen kirjaston kokoaminen ei ole minusta mielekästä (mitä ihmettä jälkeenjäävät tekevät niillä kun kuolen?) ja entisenä kirjastontätinä olen sitä mieltä että kirjat saa tarvittaessa lainattua kirjastoista, 3) tiesin että Milousinilla on aikamoinen neulekirjasto, josta varmaan liikenisi ylikin ja 4) vaihdon tarkoitus nyt vain on huolia jotain vastalahjaksikin.

Tuo neulonnan tietosanakirja on loistava: opin siitä paitsi ranskankielisen neulontasanaston myös uusia tekniikoita. Kauhukseni luin vähän aikaa sitten, että jossakin paikallislehdessä minut esiteltiin naisena joka "tietää neulonnasta kaiken" ja kuuluu "jyväskyläläisiin mestarineulojiin". Tämä siitä syystä, että otin yhdestä neulontaan liittyvästä asiasta perusteellisesti selvää - netistä ja muilta Kipakoilta - ja lähetin vastauksen lehden toimittajalle. Oma arvioni neulojantaidoistani on täysin erilainen. Lupauduin kerran kääntämään pari suomenkielistä ohjetta ranskaksi ja se oli yhtä tuskaa. Luen kyllä ranskankielisiä ohjeita sujuvasti, luulen muka ymmärtävänikin ne, mutta toisin päin asia ei oikein onnistu. Mieleen tulee vain englanninkielisiä termejä ja lopputulos on siansaksaa. Tuosta opuksesta löytyy nettiä kätevämmin oikeat termit ja se on todella monipuolinen opus.

Japania en osaa yhtään, mutta kirjassa on selkeät kuvalliset virkkausohjeet. Pitää joskus kokeilla tehdä virkattuja lampaita ja koiria. Ja virkatut lelut sopisivat yhteen mahdolliseen tulevaisuuden designprojektiin, ehkä...

Neulontaretriitti 2 :: Knitting retreat 2

Kahdeksan keskisuomalaista Kipakkaa neulojaa matkasi viikonloppuna Mikkeliin neulomaan, kehräämään ja tutustumaan sikäläisiin käsityönähtävyyksiin. Matka oli rattoisa, virkistävä ja inspiroiva. Ohjelmaa, puhetta, naurua, kehruuta ja sen opetusta, autossa istumista ja yleistä hälinää oli äkkiseltään niin paljon, että eilinen päivä meni ainakin minulta toipuessa. Olin ottanut harteilleni matkan järjestelyt ja vaikka en siitä tietoisesti stressannutkaan, niin jälkikäteen tuntuu, että jonkinlaista jännitystä reissun onnistumisesta olin tainnut kuitenkin tiedostomattomasti kokea koskapa väsymys on tätä luokkaa. Kun kesäkin päätti tulla Suomeen juuri saman viikonlopun aikana, kotiin palatessa ja vihertynyttä pihaa katsellessa tuntui kuin olisi ollut poissa vähintään viikon.

Mikkeli ja retkikohteet olivat minulle ennestään tuttuja paikkoja, mutta ajattelin että ryhmämatkalla saan kuulla myös esittelyt paikoista, joissa olen käynyt vain asiakkaana. Ja juuri niin kävi. Seuraavaksi voimmekin suunnata jonnekin aivan uuteen kohteeseen. Kipakat voisi itse asiassa testata käsityömatkoja laajemminkin. Ehdotukset ja sponssaus tervetulleita, vink vink.

Meidän piti alun perin majoittua Villa Laurilan aittoihin, mutta ilmat olivat toukokuun alussa niin koleat, että talviasuttava mökki tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Valintani osui Iso Härkä -nimiseen mökkiin, mikä tietenkin on hieman huvittavaa oman blogin nimeä ajatellen. Vakuutan, että kyseessä oli pelkkä sattuma. Mökin sijainti lähellä kaupunkin keskustaa pienen niemen nokassa oli ihanteellinen ja rauhallinen meille neulojille, varsinkin kun tähän aikaan vuodesta olimme niemen ainoat asukkaat. Omistaja sitä paitsi tuntui aidosti arvostavan jaloa käsityöharrastustamme.

Menomatkalla perjantaina kävimme Pirtin Kehräämössä oppimassa, miten kotimaisista villoista tehdään lankaa ja hahtuvaa. Tuore toimitusjohtaja Tarja Gråsten-Tarkiainen tuntui olevan hyvin vastaanottavainen neulojien ajatuksille ja kehitysideoille, mikä oli ilo havaita. Kiitokset myös Päiville asiantuntevasta opastuksesta! Pirtin Kehräämöstä on näköjään kirjoitettu vastikään toinenkin tuore blogiraportti, joten mitäpä minä siitä enempää, käykää lukemassa Pirlen blogista.

Lauantaina kävimme ensin Kenkäverossa ja vanhassa puupitsipappilassa herkullisella lounaalla. Sitten oli vuorossa Raijan Aitta Majavedellä. Kukkarot tyhjenivät kivasti pellavalankoja ja -kankaita ostellessa. Kehrääjille muuten tiedoksi, että Raijan Aitassa olisi myynnissä lähes käyttämätön, yksipolkusiminen Louët S17 -rukki sopuhintaan (tiedustelut suoraan Raijan Aittaan, please).

Osa porukasta koki vielä reippaan hikisen automatkan Ristiinaan, jossa teimme hikisen kuuden kilometrin kävelylenkin Astuvansalmen kalliomaalauksille (PDF-esite). Iso hirvi tekee minuun näköjään aina yhtä suuren vaikutuksen, tunkee väkisin uniinkin.

Aina välillä neulottiin ja kehrättiin. Hannalea sai lähes valmiiksi pöllöpuseron lintubongarimiehelleen superihanasta Manusta ja monen muunkin neuleet edistyivät kiitettävää tahtia. Itse sain aloitettua yhden sukan, jonka myöhemmin kotona purin ja aloitin uudestaan. Näin minulle näköjään käy aina tällaisissa tilaisuuksissa; suu liikkuu, puikot ei. Kehräsin sentään pienen vyyhdin lankaa itselleni. Kehruuta opetin yhdelle jos toiselle Kipakalle sekä värttinällä että Dorothyllä (Majacraft Suzie Pro). Mervihän on jo addikti ja Suzie Pro -fani, mutta myös Katja taisi saada aika pahan rukkipureman. Marja, Tiina ja Anna-Liisa tyytyivät värttinään.

Sunnuntaina ihailtiin maisemia ja nautittiin luonnon rauhasta, neulottiin, syötiin, kehrättiin lisää ja siivottiin mökki. Iltapäivällä tehtiin vielä pikavisiitti Laurilan tilalle, jossa Auli esitteli meille kaikki ihanat eläimet ja tilapuodin. Täällä, kuten aikaisemmin Pirtin Kehräämöllä, surkuteltiin sitä miten villan arvostus ja raakavillan lajittelu- ja käsittelytaito on Suomesta melkein hävinnyt muutamassa kymmenessä vuodessa. EU:n tukemat lammashankkeet ovat jääneet paikallisiksi yrityksiksi, joista ei ole ollut mitään pysyvää hyötyä.

Lähtiessä Auli vilautti uutta kokeiluerää, kaksisäikeistä hahtuvalankaa. Tavallinen Pirtin hahtuvalankahan on nelisäikeistä, kaunista vyyhdeillä, mutta liian paksua oikein mihinkään järkevään neuleeseen. Villa Laurilan lanka on suunnilleen samanvahvuista kuin islantilainen Lett-Lopi, mutta suomenlampaan villasta kehrättyä ja siten aivan uskomattoman pehmeää. Tuleva hittituote, sanoisin, varsinkin jos sitä tehdään kaikissa suomenlampaan väreissä.

Kuva: Tiina E

Greetings from Mikkeli where eight members of our knitting club Kipakat spent the weekend knitting, spinning, sightseeing, admiring the lakeside and, of course, chatting cheerfully. We visited the Pirtin Kehräämö spinning mill, the biggest producer of woolen and worsted yarns made of Finnish sheep in Finland (yes, I know, proper English web pages would be greatly appreciated - we did tell that to the CEO) and were shown how yarn is made there. Basically they do everything else in the mill except scouring and combing which are done in the UK because the mill has no equipment for that. However, they do scour small amounts of fleece and yarn on order. Another place of interest was Raijan Aitta which specialises in linen products. The wall covered in different shades of tow fibres was especially spectacular (I got some nice background images for my iPhone) and so were the skeins of handspun linen.

As I had visited the Astuvansalmi rock paintings earlier and found them very inspiring, I took five courageous knitters to a 6-kilometer hike in blazing heat. I don't think they were disappointed. On our way home we stopped at the Laurila farm, to see the animals - sheep, llamas, poneys, chicken, goats, angora rabbits, curly-coated Mangalitza pigs, a donkey and a reindeer - and to do some shopping in the charming farm shop. The owner likes to experiment and refines the wool of her different animals to interesting products like the loosely spun Finnsheep yarn in the last photo. It is about the same weight as the Icelandic Lett-Lopi but has a much softer hand since it is made of pure Finnwool. Me likes a lot!

For more and better photos, go to the Kipakat blog :)

Virus

Niin se iski sitten minuunkin. Norovirus. Onneksi ei se yrjötauti, joka vaarantaisi Kipakoiden ensi viikonlopun neuleretriitin, vaan neuleblogeissa ajoittain riehuva variantti. Lähiseudulle nimittäin putkahti tällä viikolla uusi lankaliike Aava (varoitus: linkki verkkokauppaan!) enkä päässyt Noro-hyllyn ohi ostamatta, vaikka sukkalankaa oli tarjolla vasta tasan kaksi väriä. Tekeillä on virkattu riepu, josta pitäisi tulla jakku. Mielellään elegantissimo.

Takakappale on valmis. Siihen meni kokeeksi ostamani 200 grammaa lankaa eli vajaa puoli kiloa luultavasti riittää koko jakkuun. Tapani mukaan teen tätä taas ihan mutufiiliksellä. En ole vielä varma, miten teen kauluksen. Ideoita? Speksit ovat aika epämääräiset. Mutta olen sentään piirtänyt summittaisen kaavan! Ja laskenut kavennukset!

Jakusta oli tarkoitus tehdä käännettävä, mutta kääntöpuoli ei minusta näytäkään hyvältä. Siinä erottuvat nuo turkoosit raidat turhan selvästi.

Päällä takakappale näyttää ihan lupaavalta, ainakin omasta mielestäni.

More Noro. I got hit by the famous virus, damn it! To my great surprise and delight, a new LYS opened this week just a couple of miles from my home and I couldn't get past the Noro shelf without buying some Noro Kureyon sock yarn. I'm crocheting an A-line jacket with dropped shoulders without any specific pattern. I drew a schema, though, to design the decreases. I have no clue yet how to make the front pieces: a deep V neck, a round neck, a shawl collar or what? Any ideas? The jacket was meant to be reversible but I am not sure if I like the backside of my crochet (3rd pic); the turquoise stripes show too clearly, I think.

Noro, 10 g

Mitä saa aikaan kymmenestä grammasta Noro- tai käsinkehrättyä ihkusukkalankaa? No vaikka tällaiset (tai, tarkemmin ajatellen, yhden näistä sillä 10 g riittää vain yhteen sukkaan):

What can you make out of 10 grams of Noro/your very own handspun sock yarn? For example, these (or, actually, just one of the socks; for two, you'll need 20 g):
 

Malli/Pattern: Two-Yarn Resoleable Socks 

(Favorite Socks: 25 Timeless Designs from Interweave)

Langat/Yarns: Novita Nalle (60 g),  Noro Silk Garden Sock Yarn 252 (20 g)

Puikot/Needles: 2.5 mm

Noh, vähän juksasin. Noroa taisi olla 20 grammaa per sukka, poistin harmaat pätkät välistä ja käytin vain värikkäämmät. Harmaista saa vielä toiset tällaiset sukat. Tytön kommentti: "Ehkä ihanimmat sukat ikinä!" Mieskin, joka ei paljon neulomuksiani kommentoi: "Nuo on oikeesti tosi kauniit." Ja miten käytännölliset! Kun pohja kuluu puhki, pohjaosan voi purkaa ja kutaista uuden tilalle. Muistan nähneeni vastaavanlaisen ohjeen jossakin vanhassa suomalaisessa käsityölehdessä. Täytyykin kaivaa se esiin ja tarkistaa, miten se eroaa tästä mallista.


Well, I cheated a little. In fact I had 20 grams of yarn per sock and used only the more colourful parts for these socks. From the grey bits, I can make another pair. These are really practical. When you get a hole in the sole, you simply rip and knit another one quite easily. I have seen a similar pattern in an old Finnish magazine one, I need to find it and check if the techniques differ.

Aqua news

Uutisia. Pusero valmistui. Hieman lyhyeksi se jäi, mutta lankaa oli niukasti, sitä jäi noin kymmenen metriä. Samat speksit kuin miesten neuleessa. Lanka oli hiukan ohuempaa, joten tästä tuli automaattisesti pienempi. Ainoa muutos minkä tein taisi olla hiha-aukon syvyys. Niin ja neuloin vartalo-osan pyörönä hihoihin asti. Pusero on ollut kylmempinä päivinä koekäytössä ja tykkään kovasti.

Huiviin tykästyttiin Belgiassa ja postitin sen tänään. Minä enää mitään huiveja tarvitse. Karhunvatukkaneule nyt vaan on niin rauhoittavaa neulottavaa, että mieli tekee tehdä sitä aina silloin tällöin. Rytmi kuin valssissa. En yhtään ihmettele, että se on niin suosittu.

The sweater is finished! It is a bit snug but I didn't have so much yarn. I knitted this along the same specs as the men's sweater but got a smaller size because of different yarn weight. The sleeve caps are a bit smaller, too. I've been wearing the sweater on colder days and like it a lot. 


A Belgian knitting buddy suggested a swap and I sent the shawl to her today. I've got plenty of shawls already. The reason I keep knitting this particular pattern is the trinity stitch which I find so utterly relaxing. It's like waltzing: 1-2-3, 1-2-3... No wonder it's so popular in prayer shawls.

Aqua - apua!

Olen viime aikoina viehtynyt veden väreihin. Ei mihinkään kirkuvan räikeisiin turkooseihin, vaan hillitympiin, murrettuihin väreihin. Yritin tehdä sellaista lankaa tänään ja värjätä samalla yhden luonnonharmaan Suopursu-huivin. Inspiraationa oli vyyhti teetee Elegant-lankaa ja Gina Tricot'n harmaansinertävänvihertävä paita, joiden väliltä toivoin löytäväni oikean sävyn. Mallit oikealla altaan reunalla (GT:n väri ei oikein kameralla onnistunut).

I love watery colours. Not the brightest turquoises and blues, but more subdued hues. Today I tried to dye some yarn and a shawl to a perfect shade of aqua. As a guideline, I had a skein of turquoise wool and silk blend yarn teetee Elegant and a Gina Tricot t-shirt (bottom right in the pic). I aimed for a hue between those two.

Olen hidas ja varsinainen säätäjä värjäyshommissa. Mietin väriä ensin tuntikausia, sekoittelen ja sekoittelen, testaan ja testaan ja lopulta värjään hitaasti töpöttämällä tai maalaamalla. Tämän päivän älynväläys oli maalata huivi niin, että reunapitsin nypylät ovat tummempia samoin kuin osa huiviosan "marjoista". Kuvittelen, että tuo voisi olla mielenkiintoisen näköinen päällä. Huivi on vielä kuivumassa, joten en tiedä onko.

My dyeing jobs take a loooong time. First I contemplate on the colour for ages, then mix and test colours again and again, and then dye by painting or dabbing the dye with a sponge. For the shawl, I wanted to paint the "berries" of the border with a darker hue. I thought it would look nice when worn around the neck. The shawl is not dry yet, so I haven't tried it on. 

Huivilanka on muuten Pirtin Kehräämön ohutta kampalankaa. Aivan ihanan pehmeät vyyhdit löytyivät anopin kätköistä. Paljon pehmeämpää kuin ohut Pirkkalanka, josta myös olen tehnyt tämän saman huivin. Eikä happoväreillä värjääminen tuntunut lankaa mitenkään karhentavan.

The shawl is made of light grey, undyed fingering-weight worsted yarn spun by Pirtin Kehräämö. It is wonderfully soft, much softer than Pirkkalanka, which someone might know.

Värjäämäni lanka on vuosikausia kaapissa muhinutta itsekehrättyä bleu du Maine -rotuisen lampaan villaa Ranskasta, niitä aivan ensimmäisiä tuotoksia rukilla. Kivaa kehrättävää, mutta hieman karkeaa ja kovaa suomenlampaaseen verrattuna. Kuvittelen kuitenkin, että saan tästä itselleni ihanaisen version Kiviset pellot -puserosta, vähän pienemmän kuin ensimmäinen miehen kokoon tehty pusero. Sellaisen mikä kestää käyttöä nyppyyntymättä. Tässä värissä siitä tullee kuitenkin mieleen enemmän laguunit kuin lammashaat, hih.

The handspun yarn is French Bleu du Maine which I spun years ago. It was very easy to spin. I hope to make a nice Rocky Fields sweater for myself with this yarn. Even though in this colour, it will remind me of lagoons rather than sheepfolds, hehee.

Lehmä joogaa

Alpakka-Sanna laittoi ylläripaketin. Sieltä paljastui 700 metriä Linnunradan Alpakoiden ihanaista suri/silkkialpakkalankaa, krassinsiemeniä monta eri laatua ja koirulaisillekin pienet herkkutikut, jotka ne hotkivat ennen kuin ehdin ottaa kuvan. (Vilkuttavat tuossa Sannalle terveisiä, "Saa laittaa vastakin!") Ja sitten oli tuo lehmäjoogakirja, joka sai meikäläisen hirnumaan niin että oli pissat lirahtaa housuun. Se on ihan paras!

Lähdenpä tästä heruttelemaan ennen yölevolle siirtymistä...

A friend who raises alpacas sent me a little surprise present: suri/silk yarn from her own Suri alpaca (!), enough for a large lace shawl, nasturtium seeds, treats for our dogs which were consumed before I had the chance to get the camera out, and a hilarious yoga book for cows (German original: Yoga fûr Kühe, by Klaus Puth).

Laiska

Laiskottaa. Ja hävettää, kun en ole saanut blogattua tästä aikaisemmin vaikka minua lahjottiin jo helmikuun puolella (ja se on harvinaista). Olin kuntoutuslaitoksessa täysihoidossa, kun mies soitti että minulle oli tullut pinkki paketti. Revin paketin auki heti kotiin päästyä ja sieltä paljastui superihana, SUURI, tassukuvioinen villahuivi (kuvia ja mitat Marjutin blogissa). Marjut oli lähettänyt sen kiitokseksi Tassun karvojen kehruusta. Tässä ei nyt mennyt työsuoritukset ihan tasan. Marjut valitti blogissaan, että kissat eivät olleet kiinnostuneita kieriskelemään huivin päällä ja lähettämään terkkuja meidän koirulaisille. Jotain kiinnostavaa huivissa kyllä oli, sillä voimakas pesuaineen tuoksukaan ei estänyt tutkimasta huivia tosi tosi tarkkaan ja loppuviimeksi kieriskelemästä sen päällä. Tässä ollaan jo vähän rauhoituttu.

Ei tassuhuivi kuitenkaan koirien lämmikkeeksi jäänyt, ehei. En olekaan itse saanut aikaiseksi (laiska!) tuollaista suurta huivia, jota voisi näytellä kehruunäytöksissä ja markkinoilla. Huiville tuli heti muutakin käyttöä. Siinä oli ihana lämmitellä flunssaisena. Kiitos, Marjut!

Niin se kuntoutus. Se oli kyllä hyödyllinen luultavasti koko loppuelämän kannalta. Opin kaikkea mielenkiintoista itsestäni. Kuten vaikkapa sen, että olen takaperin kävelyssä ihan parasta A-luokkaa. Puolen vuoden seurantajaksolla kuuden metrin takaperin kävelyn suoritusaika parani viisi sekuntia, vieläpä ilman harjoitusta. (Vai voikohan sitä harjoitella? Onko niin että takaperinkävelijäksi synnytään?) Kun vielä tietäisi, miten tuota taitoa hyödyntäisin.  Muuten kunto on keskinkertainen ikäiselleni. Mikä ei ole huono uutinen sekään. Siitä on varaa parantaa.

Osa tämänhetkisestä laiskuudesta johtuu varmaan sairastamastani flunssasta. Käsityörintamalla on tapahtunut aika vähän. Muutamat sukat olen neulonut, mutta ne eivät kovin paljon lisää neulottuja metrejä. Laitoin muuten grammat ja metrit tuonne sivupalkkiin, kun eivät ne ketään muuta kiinnosta kuin itseäni. Kehräsin Kalajoki-sukista yli jääneet villat kolmisäikeiseksi langaksi, 85 g/210 m.

Monessa blogissa ja keskustelupalstoilla väitetään, että kolmisäikeisestä langasta saa kestävämmät sukat. Ne kun neuloo vielä pienillä puikoilla pelliksi, niin johan kestää. Testasin. Ei käy minulle. Pidän paljon enemmän pehmeämmistä, kaksisäikeisestä langasta neulotuista sukista. Tunnen jotenkin jalkapohjan alla tuon pyöreämmän langan, vaikka en edes tehnyt mitenkään erityisen tiukkaa kierrettä lankaan. Kun kuitenkin kehrään itse lankaa, niin miksen tekisi niin ihanan pehmeitä sukkia kuin villoista suinkin saa? Sukista tuli kyllä ihanan väriset. Laitan kuvan, jos ja kun saan värit kuvissa suurinpiirtein kohdalleen.

Pitkän tähtäimen suunnitelmiin on kuulunut neuloa "jotain" edes osasta lahjoituslankoja, jotka sain kaksi vuotta sitten (!) entiseltä työkaverilta. Osan olen käyttänyt neulegraffiteihin, mutta monta kiloa on vielä jäljellä. Nyt olen aloittanut konttineuletta, josta pitäisi tulla pusero. Koko on jättestor, sopinee useammallekin tämän huushollin asukille tarvittaessa. Paksut langat olivat valmiiksi kauniilla kerillä. Ne on kerrattu samaisessa lahjoituksessa mukana tulleella Daruma Home Twisterillä ohuen ohuista langoista. Muuten kiva, mutta neuloessa lanka tahtoo hajota ikävästi ja neuleeseen jää pieniä lenkkejä.

Samikset (melkein)

 

Nämäkin neulontakaverin vanhemmilleen tilaamat hahtuvahapsuiset lapaset mahtuvat vielä helmikuun neulontasaldoon. Langanjämien tuhoamista tämäkin. Loppukuu menee kuntoutuksessa, jossa ei taida ehtiä juuri neuloa. Langankulutus helmikuussa tähän mennessä 1738 grammaa, kehruuta vain 340 metriä, 54 grammaa.

Thrummed mittens for a friend's parents. I used the same yarns that I knitted the striped sweater with. Hard to believe, but I've reduced my stash by 1738 grams in this month only. Less time for spinning, so only 340 metres/54 grams of fingering weight Shetland shawl yarn created.

Kiviset pellot :: Rocky fields

Mistä on kalastajanpuserot tehty? Palmikoista, timanteista, elämänpuista, siksakeista. Lueskelin Gladys Thompsonin kirjaa Patterns for Guernseys, Jerseys & Arans: Fishermen's Sweaters from the British Isles (Dover Publications, New York, 3rd ed. 1979, ISBN 0-486-22703-0) ja sain sieltä ideoita tähän puseroon.

I read about symbols used in fishermen's sweaters in Gladys Thompson's book Patterns for Guernseys, Jerseys & Arans: Fishermen's Sweaters from the British Isles (Dover Publications, New York, 3rd ed. 1979, ISBN 0-486-22703-0) and got the idea for this sweater.

Sisävesisuomalainen versio kertoo kovasta elämästä maalla, ei merellä. Siinäkin on palmikkoa symboloimassa köysiä tai vaikka lampaan tai hevosen riimuja, pyöristyneet "timantit" symboloimassa kivikkoisia peltoja ja resoreissa elämänpuut. Perinteiset Aran-neuleethan ovat täynnä erilaisia kuvioita, mutta suomalaiseen elämänmenoon sopii mielestäni paremmin tällainen yksinkertainen versio.

It's a more simple Aran sweater, modified to fit the Finnish taste and way of life. The cables symbolising ropes, diamonds symbolising rocky fields and the tree of life pattern in the ribbings still fit this part of the country and the modest living farmers get from the soil.

Lankana Röykkälän tilan paksu, kaksisäikeinen rygjalampaan villasta tehty lanka ja puikkoina 3,5 mm pyöröpuikot (koska minulla on löysä käsiala, joku toinen olisi luultavasti päässyt samaan lopputulokseen isommilla puikoilla). Tein puseron paloina, koska lanka oli niin rasvaista että näin parhaaksi pestä sen ennen kokoamista. Huomasin, että pidän palasten ompelusta todella paljon! Viitteitä hihapyöriön ja kauluksen mittoihin on otettu sieltä täältä vanhoista käsityölehdistä. Pusero on miesten kokoa 52-54, mutta en saanut miestä poseeraamaan siinä. Lanka kuulemma oli liian karkeaa. Nyt tämä neule on jo matkustanut muualle, mutta ohjeet ovat tallessa. Vähänkö olen ylpeä tästä luomuksesta!

The yarn is from a local sheep farm and from Rygja sheep which is originally a Norwegian sheep breed. I knitted it with 3.5 mm needles. The yarn was very rich in lanoline and quite stiff, so I washed the sweater pieces before sewing them together to make the sweater soften a little. Still, my hubster thinks it's too rough, so I had to pose myself for the photos. I am not really accustomed to making sweaters yet but I took hints from here and there, from old craft magazines and books and managed to create correct proportions for men's size L. I already gave the sweater away but I made careful notes to be able to reproduce the design later. I am really proud of the end result.