Knitting & Co.

Viime aikoina on tapahtunut kummia. TV-huoneen sohvalla ei kuulu enää vain yksien, vaan usein kaksien puikkojen kilinä. Tyttö, 12v, on sukeltanut lankojen ihmeelliseen maailmaan. Puikkoboksini ihmeitä on kokeiltava: miltä tuntuu virkata muovisella virkkuukoukulla hahtuvaa tai raitalankaa, millaista jälkeä syntyy, kun neuloo ohutta lankaa paksuimmilla puikoilla, miten neulotaan pyöröpuikoilla, miten bambuisilla sukkapuikoilla. Koulussa tytöt ovat aloittaneet lapasten tekemisen; siitä varmaan tämä neulontainnostus. Vaikka tekevät he muitakin käsitöitä. Viime viikonloppuna syntyi kaksi hauskaa matopehmolelua, jotka Tyttö ja kaverinsa ideoivat ihan itse.

Tämä tyttö taas on pitänyt vähän tylsää. Tämä postauskin on tylsä, kun ei ole kuvia. Olen pessyt hankkimiani villoja käsin pienissä erissä, kun meidän pesukone ei ole tarpeeksi hellävarainen moiseen puuhaan. Villanpesuohjelmalla pesupussiin pakatuista villoista tuli lähinnä huopaa, ei ainakaan kehrättäväksi kelpaavaa. Säilytän kyllä nekin villat, jospa ne käyvät vaikka johonkin pehmoleluun täytteeksi.

Olen myös harjoitellut edelleen karstausta ja kehräystä. Uusi rukki on parempi kuin entinen, sillä siinä tuntuu olevan enemmän säätövaraa niin ettei langasta tule aina ylikierteistä. Mutta se lanka. En kehtaa laittaa edes kuvaa. Ainakaan vielä. Minulla tuntuu olevan vielä runsaasti opittavaa erityisesti karstauksessa. Villa, josta rasva on pesty pois, taitaa olla vielä vaikeampaa työstettävää kuin villa, jossa rasva on jäljellä. Mutta hajun takia en viitsi pesemätöntä villaa käsitellä. Positiivisesti ajatellen olen hyvä tekemään nykyaikaisia muotilankoja. Realistisesti ajatellen taas on vaikea kuvitella, missä moisesta mykkyränarusta tehtyjä asusteita voisin käyttää :D Ehkäpä tämä on vain asennekysymys...

If you'd spyed on our TV room these last days (not a nice thought, I admit, don't take this literally), you'd have noticed something different. You'd hear the clickety clack of not just one set of needles, but two, and two persons on the couch. Girl, 12, has found my knitting toolbox and dived into the mysterious world of yarns, crochet hooks and knitting needles. She is doing her own experiments on needle sizes and yarn weights, learning the feel of plastic vs. metallic crochet hooks, circular needles, double point needles, bamboo needles. Her class started knitting mittens at school, that's probably the reason for this sudden interest in wool. But she and her friend also sew: last weekend, they made very nice stuffed toy worms of their own design.

On the contrary, I feel that I haven't been doing anything interesting lately. Even this posting is boring - no pictures. In the evenings, I've been scouring the wool I got a little while ago, a small amount at a time. I have to do it by hand, since our washing machine is no good for that job. Then I've continued to learn to card and spin. The results are not flattering. Even though I think I'm writing this blog to myself, to my own education and pleasure, I dare not post pictures of the yarn. You'd laugh. To be positive, I could say that I'm very good at making lumpy bumpy novelty yarn. In reality, I can't imagine that I could possibly wear anything made of that yarn :D But perhaps it's only a matter of attitude...