Happy Holidays !

:: Kotikaupunki tänä aamuna :: My home town this morning ::

:: La ville de Jyväskylä ce matin ::

Ajatuksissa jo tämä :: But in my mind :: Vivement l'été ! ::

http://neokoo.net/28-hours-in-jyvaskyla/

Post party

Joulumarkkinat tuli, oli ja meni. Lyhyesti: tapasin paljon tuttuja, loin uusia kontakteja, sain taas runsaasti kokemusta, vähän rahaa, kuumetaudin ja viikon sairasloman. Siksi vain lyhyt postaus. Mutta sunnuntai-iltaan asti oli kivaa. Kaunis kiitos kaikille kävijöille ja kannustajille!

Kuvaan pääsivät Kipakoista "Pinwheel Sisters" ja yksi innokas uusi kehrääjä, joka polki Suzie Pro:tani (tunnetaan myös nimillä Klumzie Suzie ja Dorothy eli "Törötin). Toinen Kipakka onkin jo postannut viimeviikonloppuisesta kehruukokemuksestaan täällä. (Taustalla näkyvä sateenkaarikangas EI ollut meidän rekvisiittaa, vaan naapurikojun. Aina jotain pientä yllätystä näköjään.)

The Christmas Fair went well. I met a lot of friends, made new contacts, got a lot of experience, a little money, a very bad flu and a week's sick leave. That's why this very short message. The most memorable moments were surely the meeting of the Pinwheel Sisters (both members of our knitters' group Kipakat) and the two ladies who learnt to spin on my Suzie Pro (aka Klumzie Suzie aka Dorothy). Let me just say that the cheerful rainbow fabric was part of the neighbour's booth, not ours ;)

Le bilan du marché de noël: j'ai rencontré beacoup d'amies, établi de nouveaux contacts, obtenu beaucoup d'expérience, un peu d'argent, une grippe et cinq jours de congé de maladie. C'est pourquoi juste un petit billet. Dans les photos, the Pinwheel Sisters (membres de notre groupe de tricoteuses Kipakat) et l'une des deux amies tricoteuses qui ont appris à filer sur ma Suzie Pro (appelée désormais Dorothy).

Markkinat mielessä

Ensi viikonloppuna on joulumarkkinat Paviljongissa. Sinne (D-halliin) suunnataan taas anopin kanssa kättemme töitä kaupittelemaan ja ennen kaikkea laatuaikaa viettämään. Minulta on tarjolla tietenkin värjäyksiä ja kehruuksia, anoppi on luultavasti ollut taas huomattavasti tuotteliaampi.

Aivan viime aikoina rukilla on pyörinyt mustaa ja hopeista lurexia ja alpakkaa. Huivilanka-ainesta, yli 400 metriä per vyyhti (70 ja 100 grammaa).

Maalausinnostuksen kohteeksi joutui viime viikonloppuna Aholan lammastilan kainuunharmaslanka. Värit ovat hallitun (sopii toivoa) epätasaisia, tavoitteena läikehtivä neulepinta.

Tämä lanka on todella kivaa neulottavaa. Se sai minunkin mielikuvitukseni lentämään ja suunnittelemaan (ihan ruutupaperille piirsin ensin nuo kuviot - tunnistaakohan joku muu niistä neiti- ja herralampaan?) ja neulomaan bääpariskuntalapaset. Oranssi lanka on muuten seitikeillä värjättyä. Ihan samanväristä kuin uusi untuvatakkini.

Des préparations pour le marché de noël qui aura lieu le weekend prochain...

Getting ready for the Christmas Fair next weekend...

Lunta! Snow! Neige!

Vihdoinkin vähän lunta! Sen kunniaksi tumput tottijärveläisen lampaan villasta ja pirtinkehräämöläisestä hahtuvasta. Alta pehmeät

Finally we got some snow! To celebrate real winter I made these mittens of the wool of my friend's Finnish landrace sheep and some white preyarn. They are warm inside

Finalement on a vu un peu de neige! Pour célébrer l'hiver j'ai tricoté une paire de mouffles de la laine des moutons finlandais de ma copine chez laquelle j'ai passé la nuit pendant la foire aux moutons. J'ai joué avec du preyarn pour l'intérieur

- tässä vielä karstaamatta -
- here uncarded -
- ici je ne l'ai pas encore cardé -

ja päältä yksinkertaiset. Peukalot näyttävät vähän hassuilta, mutta tämä on vasta prototyyppi - taas yksi. Teini tykkää.

and very traditional and simple outside. The thumbs are not perfect but this is only a prototype. As most of my knits. Unique is the word. These are our teenager's favourites.

tandis que l'extérieur est bien traditionnel et simple. Les pouces paraissent drôles sur cette photo mais ce n'est qu'un prototype. Comme la plupart de mes tricots. Mais la fille les adore.

Islantilaiskoira ei ole oikein synkassa Suomen luonnon kanssa. Kahden viikon sisällä on irronnut kasoittain pohjavillaa eikä loppua näy. Poika pienenee silmissä. Mittasin tämänsyksyiseksi saaliiksi 62 grammaa (14-kiloisesta koirasta), mutta suuri osa lienee joutunut keskuspölynimurin kitaan tai piilee sohvissa, matoissa, tyynyissä, vaatteissa, huonekalujen alla. Suosikaa pohjoismaisia rotuja ;)

Our Icelandic dog is not quite in synch with the Finnish seasons. In two weeks, he has been shedding awfully. But this only means more fluffy yarns in the future.

Voilà la preuve que l'hiver en Islande doit être bien différent de l'hiver finlandais. Monsieur B a commencé à perdre ces poils il y a deux semaines et ça continue. S'il fait aussi froid, je devrai lui mettre un manteau. Mais tant mieux pour moi, je pourrai transformer cette "récolte" en fils doux et duveteux.

Huivi :: Shawl :: Châle

Sarjassamme Unelmaneuleita, epäonnistuneita kuvia: uusin luomukseni, joka syntyi suurilta osin eilisessä neuletapaamisessa. Lanka omaa tuotantoa, pehmoista blue faced leicester-villaa yksisäikeiseksi ja aika paksuksi, möykkyiseksi slubilangaksi kehrättynä. Mallikuviot Swallowtail-huivista omin sovelluksin 8 millin puikoilla neulottuina. 100 grammasta lankaa tuli 165 cm leveä ja 85 cm korkea huivi.

In our series Nice Knits, Crappy Photos, let me introduce to you my latest creation. A shawl made of my own homespun BFL yarn, a single slub yarn. The shawl became soft, light, and big (165 x 85 cm), knit on 8 mm needles. I took the patterns from my favourite Swallowtail Shawl but had to modify them slightly to make this shawl with the 100 grams I had of the yarn.

Dans la série Tricots de rêve, photos chiantes, je vous présente ma dernière création. C'est un châle grand, doux, léger et chaud, inspiré par Swallowtail Shawl et fait d'un célibataire flammé (Blue-Faced Leicester). Je l'ai commencé dans l'autobus en allant à notre café tricot mensuel et presque fini en trois heures! Aiguilles de 8 mm, largeur 165 cm, hauteur 85 cm, poids 100 gr.

Onni on ... :: Happiness is ...

Melkein kuin Strömsössä

Erikoinen kokemus tänään. Työmatkalla Vaasassa. Mitzknitz (linkkien tekeminen ei onnistu, hmph) pyysi minua paikalliseen neuletapaamiseen Loftetissa. Paikka ei ole hassumpi, vanha puutalo hotellini vieressä. Neulojat istuivat tunnelmallisessa peräkamarissa. Toistakymmentä naista, ikähaarukka paljon laveampi kuin Kipakoilla. Suuri osa oli ruotsinkielisiä, mutta suhtautuivat suomea puhuvaan neuleaddiktiin hyvin ymmärtäväisesti. Korsnäsin lähistöllä kun oltiin, niin vieressäni istuva rouva oli tekemässä Korsnäsin villapaitaa! Tvåändsstickning oli esillä myös, kahden kirjan muodossa.

Jossakin vaiheessa iltaa, omaa vihreää pitsineuletta kutoessa ja ruotsinkielisen puheen suristessa ympärillä, tuli yhtäkkiä olo, että oli kotona sunnuntai-iltapäivänä ja puhe tuli tv:stä. Ihan kuin olisi ollut Strömsössä.

Tonight I was in Vaasa. My friend mitzknitz (Blogger does not let me make links today, sorry) asked me to join the local knitting café meeting and I went. It was interesting, with a mixture of Swedish, Finnish and English spoken at the table. Loftet is a very nice place for knitting (and having a glass of wine with the dinner). Vaasa is close to Korsnäs, famous for the fabulous tapestry crochet artwork, and there was actually one lady who was making a Korsnäs sweater! Two end knitting was also on the menu, in the form of two books, at least.

A summary of the previous posts that I have not translated yet: I went to Tampere for a sheep market event some ten days ago. A friend of mine who keeps sheep, asked me to go there and spin in public. I was spinning in a very exotic setting, in an old stable, with some sheep in the same space, and there were shearing demonstrations many times a day. I spent the night at my friend's farm, in a room full of wool and roving that had just arrived from a local spinning mill. A fibre addict's heaven! I tried to convince the sheepkeepers and the organiser of the event to put up a real wool festival next spring in the same place. We could have a spinners' meeting in the stable. It would be great to have the Finnish spinners and producers of spinning fibres finally to meet and to learn from each other. The socks in the other post are made of Rygja sheep wool that I got from another sheep farmer. The yarn is pretty harsh compared to Finnwool, for example, but it would probably make great fisherman's sweaters or similar outer garments. I only had one hundred grams of it, so I made a pair of socks. The decorations are sewn in the Sami style.

Un petit résumé des billets précédents: Foire aux moutons à Tampere il y a dix jours. J'y suis allée pour une démonstration de filage. Deux journées de filage dans une étable (!) bien pittoresque, avec des moutons à côté et la chance de voir des tontes plusieures fois par jour. Ca a été pas mal. J'ai passé la nuit dans la maison d'une copine, une éleveuse de moutons. Elle venait de recevoir un envoi de laines d'une filature. La chambre où je dormais était remplie de laine sous différentes formes: nappes cardées pour le feutrage, des mèches de laines (pre-yarn) pour le tricot, des écheveaux de laine. C'était le septième ciel pour une addictée comme moi. Je n'ai pas pu passer les sacs de laines sans les papoter. J'essaie de convaincre les éleveurs de moutons de là-bas d'organiser une vraie fête de laine l'année prochaine, avec une rencontre des fileurs dans l'étable. Puis, j'ai testé la laine rygja que j'avais recue d'une autre éleveuse. C'est une laine assez rèche, des moutons d'origine norvégienne, qui fera sans doute des pulls de pêcheurs (quasi) imperméables et très solides. Des cent grammes que j'ai eu comme cadeau, j'ai tricoté une paire de chaussettes. Les décorations sont cousues à la facon laponne.

Ce soir je viens de participer au café tricot à Vaasa. C'est une ville bilingue (finnois-suédois). Comme la plupart des fileuses parlaient suédois, j'ai eu l'impression d'être dans un programme de télé suédois très populaire en Finlande qui s'appelle Strömsö. Sans sous-titres.

Vaalipäivän lapaset ja värit

Tänään sain valmiiksi lapaset samasta kainuunharmaslangasta kuin nämä sukat.

Olen näköjään ihastunut raitaneuleisiin tai yleensä töihin, joissa joutuu kieputtelemaan lankoja toistensa ympärille, kuten kirjovirkkaus. Halusin jättää lapasiin näkyviin neliönä itsevärjätyn langan, joka läikehtii kivasti neuleessa. Se kyllä vaatisi jotain kirjontaa päälleen. Katsotaan, syntyynkö.

Eilen myös värjäilin villoja, shetlanninlammasta, bluefaced leicesteriä ja alpakkaa. Käsityön museon rompetorilla oli eilen yksi myyjä, jolta sain mariininsinistä villaväriä, ja sitä piti heti kokeilla. Olen erityisen tyytyväinen murrettuihin sävyihin. Kuvista näkyy, miten paljon vaaleammaksi väri jää alpakkaan kuin lampaanvillaan (ylempi kuva). Voi tosin olla, että kovin hienostuneen värisistä villoista tulee tylsännäköisiä lankoja. Mutta toisaalta, rompetorilla oli toinen myyjä, joka lupasi toimittaa minulle ohutta hopealankaa. Ehkäpä sillä saa säihkettä liian nynnyyn lankaan.

Värikästä viikkoa!

Syyslaulu :: Chanson d'automne

Les sanglots longs
Des violons
De l'automne
Blessent mon coeur
D'une langueur
Monotone

Muistatko tämän kuvan?
Souvenez-vous de cette photo?
Do you remember this photo?

Nyt tuosta ohuesta blue-faced leicester-langasta on syntynyt jotain. Yksinkertaista ja monikäyttöistä. Bussissa nitkuttelin kärsivällisesti neljän ja puolen millin puikoilla kolme oikein, yksi nurin niin pitkälle kuin lankaa riitti. Ja riittihän sitä, yli viisisataa metriä. Nimesin neuleen Paul Verlainen runon mukaan, kun väri on niin syksyinen. Ja neulomisprosessi oli monotoninen, niin kuin runossa sanotaan.

Après des heures de tricot, très monotones, le plus souvent en autobus, est née une oeuvre simple et pratique. Cinq cent mètres de fil fin, de blue-faced Leicester, sur des aiguilles de 4,5 mm.

After many hours of knitting, most often on the bus, I finally finished this tubey thing. It's k3, p1 all the way, on 4.5 mm needles. The knitting process was very monotone even if the yarn wasn't, hence the name.


Voi pitää yksinkerroin, kaksinkerroin, vaikka solmussa. Tyttö omi jo lumoavan pehmeyden itselleen ja pyysi kehräämään lisää samantyylistä lankaa. Punaista ja vihreää BFL:ää onkin valmiiksi värjättynä. 50 grammaa riitti tähän.

On peut porter ce truc de plusieurs façons, plié en deux ou pas, même en écharpe. La fille l'a tout de suite adopté et m'a demandé de filer plus de ce fil fin. Heureusement qu'il me reste 50 grammes de BFL rouge et vert, 50 grammes suffit.

You can wear this in many ways, plied or not, even as a scarf. The girl couldn't resist the softness of the BFL, she adopted the tube immediately and asked me to make more of this kind of yarn. I've got some red and green dyed tops ready, luckily 50 grams is enough for this thing.

Lammasmarkkinat Tampereella

Hyvä reissu! Olen todella tyytyväinen, että lähdin mukaan. Menomatkalla kieltämättä mietin, että mitä ihmettä minä niiden lampureiden seassa teen. Mutta siellähän kehräilin taas julkisesti Tallipihan tallissa artesaani-Minnan seurassa (en muista sukunimeä). Tallipihan pukukoodi olisi vaatinut perinteistä pukeutumista, mutta onneksi kukaan ei muistanut kertoa sitä minulle etukäteen. Yksi mieskävijä tosin tokaisi, että minullakin pitäisi olla huivi päässä niin kuin muillakin naisilla. Hillitsin itseni enkä näyttänyt mihin muuhun raskasta rukkia voi käyttää kuin kehräämiseen.

Opastimme monta ihmistä kehruun saloihin. Erityisesti muistan yhden pojan, joka oppi kehruun periaatteen noin kahdessa minuutissa ja peräti kaksi aikuista miestä, joista toinen varmisteli jo puolisoltaan, lupautuisiko tämä neulomaan, jos hän kehrää langat. Lauantaina minulla oli mukana uusi Majacraftin pystyrukki, ja se näkyy teknisemmän näköisenä vempeleenä vetävän puoleensa enemmän miespuolisia ihmettelijöitä. Sunnuntaina kehräsin Anun perinteisellä Kiikan rukilla, joka saa takuuvarmasti vanhemmat ihmiset kertaamaan omia mummon-rukki-muisteloitaan. Minnalla oli Ashfordin Elizabeth, jonka tietysti kävin koeajamassa. Ihan kivantuntuinen rukki sekin.

Anu ja Aila

Suuren tallin ovensuussa majaili myös suurin osa tapahtuman lampaista. Kerintänäytökset pidettiin tallin perällä ja niitä oli niin monta kahden päivän aikana, että homma tuli varmasti tutuksi.


Lampaat olivat Annen, johon tutustuin viime vuonna Ahvenanmaan vällykursseilla, kuten Anuunkin. Ihania naisia molemmat. Ja muutenkin sekä Pirkanmaan Lammaskerhon väestä että koko idyllisestä Tallipihan alueesta jäi hyvin positiivinen kuva (Suklaapuoti, mmmm). Yritin yllyttää kerholaisia sekä Tallipihan isännöitsijä-emäntää järjestämään seuraavien lammasmarkkinoiden yhteydessä kehrääjien kokoontumisen, vaikka samaiseen talliin, jossa itse kehräilin. Missään en ole nähnyt niin paljon suomalaisia villatuotteita yhtä aikaa tarjolla kuin näillä markkinoilla (ehkä Turun lammas- ja vuohimarkkinoilla voisi olla, mutta se on vähän liian kaukana). Ehkä jo ensi keväänä, pääsiäisen alla?

Ja yökyläpaikkani, Anun koti, oli meikäläisen kuituaddiktin taivas: kuvitelkaa säkki- ja laatikkokaupalla luonnonvärisiä ja värjättyjä hahtuvakiekkoja ja huovutusvilloja - ja kaikki vielä oman tilan lampaista!

Anne ja risteytyslampaan kauniinvärinen talja

Rygja

[Edit: kehräämö korjattu, Violan lähettämiä kuvia lisätty] Kauhea kiire päällänsä koko ajan. Olen lupautunut tänä viikonloppuna Tampereelle Lammasmarkkinoille kehräämään. Tulkaa moikkaamaan!

Mutta varsinainen asia. Lupauduin jo kuukausi sitten neulomaan saamastani norjalaisen rygjalampaan langasta jotakin keskisuomalaiselle lampurille. Nyt huomasin, että Viola on jo linkittänyt blogiini, joten pitää raportoida tuloksia ;)

Suomalaisia rygjalampaita

Yritin googlailla, mitä lammasrodusta ja sen villasta on sanottu ennestään, mutta aika laihoin tuloksin. Rygja-lammas on jalostettu Norjassa joskus sata vuotta sitten, ja rotu on saanut nimensä vuonna 1924. Rodun pohjalla on spaelsau, johon on risteytetty sellaisia rotuja kuin merino, leicester, sutherland ja cheviot. Joidenkin lähteiden mukaan siinä on myös suomenlammasta, texeliä ja norjalaisia dala- ja steigar-rotuisia lampaita. Villaa lampaasta saadaan runsaasti ja se on kooltaan suurempi kuin suomenlammas. Sitä on tuotu Suomeen ensimmäisen kerran 1950-luvulla. Villa on laadultaan tasaista ja läpimitaltaan keskimäärin 37,4 mikronia (suomenlampaalla 22 - 37 mikronia, keskimäärin 25,9 mikronia) eli aika paljon karheampaa. (Niin sanottuna kutitusrajana pidetään yleensä 22 mikronia. Jos kuidun läpimitta on suurempi, se tuntuu ihoa vasten kutittavalta.)

Rygjia rodun kotimaassa Norjassa

Saamani lanka oli tällaista, Olavi-nimistä, Salo-Angorassa kehrättyä. Aika karheantuntuista jos sitä vertaa minulle tutumpiin Pirtin Kehräämön suomalaisten lampaiden sekoituksesta kehrättyihin karstalankoihin. Lampaantuoksuista ja ilmeisen rasvaistakin.

Tein langasta kotitossut, kun en muutakaan keksinyt. Sellaiset reippaat vegardulvangin hiihtosukat, kun nyt norjalaislampaan villasta on kyse. Neuloin kolmosen puikoilla pesemättömästä langasta, jotta näkisin miten käy, kun neuleen pesee. Neulekäsialani ei ole erityisen tasaista, ja se näkyy tässä neuleessa erityisen selvästi. Langan väri on pesemättömänä harmahtava. Rasvaisuus tuntuu neuloessa todella selvästi, tuntuu että kädetkin ovat ihan liukkaat.

Pesin sukat valmiina, koska halusin nähdä, pehmittääkö pesu lankaa mitenkään. Laitoin sukat kuumaan (n. 50-asteiseen) pesuaineveteen ja annoin jäähtyä kaikessa rauhassa puolisen tuntia ennen kuin huuhtelin. Sukat eivät huovuttuneet, koska en liikutellut niitä ollenkaan kuumassa vedessä ja huuhtelin tasalämpöisissä vesissä. Pesuveteen jäi paljon vaaleaa rasvaa. Lanka vaaleni selvästi, pörhistyi aika tavalla, ja oli pesun jälkeen jonkin verran pehmeämmän tuntuinen. Silmukatkin tasoittuivat. Alla kuvassa näkyy pestyjen sukkien ja pesemättömän langan väriero.

Nämä sukat eivät ole mitenkään pehmeät, vaan sellaiset rehellisen villaisen tuntuiset. Itse pidän niitä paljaissa jaloissa, mutta herkkäihoiselle voisi tuottaa ongelmia. Nyt vain kulutustestiin muutamaksi kuukaudeksi, niin nähdään, kuinka kauan menee ennen kuin pohjat on puhki! Sukkien koristelu on enemmänkin kotimaista mäntyrantaa (tai isometsää). En jaksanut väkertää kirjoneuletta, ja jotain väriä kaipasin. Koristelangat ovat käsinkehrättyjen jämiä, värjätty jäkälillä.

Rygjalanka vaikuttaa ihanteelliselta langalta kovaa kulutusta vaativiin neuleisiin, kuten kalastajaneuleisiin. Se tuskin nyppyyntyykään kovin helposti. Kolmisäikeinen, pyöreä lanka sopisi myös palmikkoneuleisiin. Voin kuvitella kuinka tästä langasta tehty villapaita pehmenee mukavaksi kosteissa, koleissa syys- ja kevätsäissä. Holmenkollen, here I come!

Revontulitus :: Aurora borealis

Otetaan yksi tylsä, halpa, beessi villa-polyesteripolyamidisekoitteinen neulepusero. Kastellaan, liotetaan etikkaliemessä läpimäräksi. Kuivataan enimmät vedet. Levitetään muovin päälle.

Take one cheap, old wool-polyesterpolyamid sweater. Let it soak in vinegar-flavoured water for some ten minutes. Wrap in a terry towel to remove most of the water. Spread on a film of plastic.

Prendre un vieux pull beige pas cher en laine et polyesterpolyamide. Laisser tremper dans l'eau vinaigrée pendant une vingtaine de minutes, essorer. Etaler sur un morceau de film alimentaire.

Maalataan villaväreillä. Kääritään muoviin ja laitetaan mikroon muutamaksi minuutiksi. Pestään ja huuhdellaan. Ihmetellään lopputulosta. Värikäs. Huikeita juttuja tapahtui mikrossa, lopputulos on ihan eri kuin alkuperäinen maalaus. Kuin aurinkovärjäys.

Paint with acid colours. Wrap in plastic and nuke in the microwave oven for some minutes. Wash, rinse. Be dazzled by the result which is pretty surprising compared to the original painting. A bit like dyeing in the sun.

Peindre avec des colorants acides. Envelopper dans du film alimentaire et laisser réchauffer dans le four à micro-ondes pendant quelques minutes. Lavage, rinçage. S'émerveiller du résultat, très différent de la peinture originale. Un peu comme la teinture au soleil.

Tiiliseinä on muuten loistava kuvausalusta villavaatteille. Tarttuvat siihen kuin hämähäkkimies.

By the way, a brick wall is an ideal background for woollen items. They cling onto it like Spider Man.

D'ailleurs, un mur de briques est un fond idéal pour les articles de laine. Ils s'accrochent sur lui comme Spider Man.

Tämä on jopa ollut päällä kerran markettireissulla. Takin alla. Eikä kukaan edes tuijottanut.

I have already worn this once, in a supermarket. Under a jacket. And noboby even noticed my Northern lights.

J'ai déjà porté ce pull une fois en public, dans un supermarché. Sous une veste. Et personne n'a prêté attention à mes aurores boréales.

Kolmen rukin loukusta

Vielä pari päivää sitten tilanne oli tämä. Rukit ovat kummia otuksia, pyrkivät lisääntymään kuin varkain. Meilläkin oli jo kolme: vanha, hieman kovia kokenut ja paikkailtu mutta vielä toimiva, kummin siskolta saamani Suoma-rukki, pieni ja moderni Louët S45 eli Lulu ja uusi tulokas, Majacraft Suzie Pro. Viimeksi mainittu tuli meille kaksi viikkoa sitten perjantaina Ranskasta.

Lauantaina Lulu matkasi Etelä-Pohjanmaalle uuteen kotiin. Minulla on ikävä pientä, kaunista teknorukkiani. Artek-rukkia, kuten joku sitä kutsui. Se on minusta nerokas kapistus, oikea insinööritaidon voimannäyte. Onneksi Lulu saa jatkossa kehräillä paljon alpakkaa, siitä se pitää!

Kun rukille löytyi yllättäen ostajaehdokas, en voinut vastustaa kauan mielessä kaihertanutta haavetta saada kokeilla jotain toista pystyrukkia. Kehrään paljon, joten pyrin valitsemaan tukevan työrukin, josta olisi iloa monta vuotta. Valitsin lopulta tuon Majacraftin mallin, kun eurooppalainen maahantuojakin sitä suositteli. Onhan se ihan hyvä rukki. Ensimmäisenä iltana kehräsin sillä jo togolaista puuvillaa, jota Sandrine lähetti rukin mukana. Olin kokeillut puuvillankehruuta kerran aikaisemmin ja todennut sen turhan vaikeaksi. Mutta. Minusta Suzie on iso ja ruma. Ihan samaa sanoi tyttö, kun näki rukin ensimmäisen kerran. Toinen suosittu Majacraft-malli, Rose, miellytti minun silmääni vieläkin vähemmän. Uusimmassa Pioneer-mallissa puolestaan epäilytti kestävyys.

Mutta eiköhän se tästä. Lankoja on syntynyt, vaikka rukin säädöissä onkin vielä tietysti opettelemista. Tyttökin muuten surautti Suziella lankaa heti ekalla istumalla, joten ei se mikään huono rukki ole. Alla malliksi samasta värjäyserästä kehrättyjä lankoja: vasemmalla hienoa yksisäikeistä blue-faced leicesteriä (520 m/50 g!) ja oikealla shetlanninlammasta mustalla hahtuvalla kerrattuna. Täytyy vain totutella tuohon ulkonäköön. Ja keksiä rukille nimi. Suzie ei sovi minun suuhun, Sussu on nössö, eikä muutakaan tule mieleen.

Just a few days ago, our living room looked like this. Three spinning wheels: the old traditional Suoma; Lulu, the modern Louët S45, and a brand new Majacraft Suzie Pro.

Now I'm suffering from separation anxiety. Someone wanted to buy my Louët S45 wheel, and I traded it for the new Suzie. It was supposed to be a rational choice: I was looking for a work horse of a wheel, had read so many positive reviews of the Majacraft wheels, and finally chose the most sturdy model. But. I think the new wheel is big. And ugly. Why not choose the Rose then? Because I like the more traditional model even less. And I was not sure about their newest model Pioneer, whether it is durable enough. I loved my Louët or Lulu as I called her. The design is simply ingenious and I had learnt to make all kinds of yarns with her. Luckily she found a good home, with lots of lovely alpaca fibre to spin.

Despite her disappointing looks Suzie will probably be a good spinning wheel once I get used to her. I even managed to spin some cotton that Sandrine sent me with the wheel the first night I tested the wheel. I had never managed to spin cotton before. Even the girl could spin some yarn when she first tried the new wheel. The yarns in the pic are some of my first test yarns: very fine BFL singles and a heavier thick-and-thin yarn from the same dye lot.

Vendredi dernier, j'avais trois rouets: le vieux modèle traditionnel ou Suoma, le petit Louët S45 ou Loulou, et le tout neuf Majacraft Suzie Pro. Maintenant Loulou est partie et je suis triste. J'adorais sa petite taille et son design que je trouvais simplement ingénieux. Je devrais être en extase devant le Suzie Pro mais je ne le suis pas. Je n'aime pas son look. Il est aussi trop grand à mon avis. J'essaie de penser que j'ai fait un bon choix, que c'est le modèle de rouet qu'il me faut, un rouet polyvalent et robuste, mais le petit Louët me manque terriblement. Heureusement que Loulou ait trouvé un foyer sympa et accueillant chez une éleveuse d'alpagas.

Il faut dire que je n'ai rien reprocher au Majacraft quand à son fonctionnement. J'ai appris très vite à le manipuler si bien que j'ai même pu filer un peu du coton togolais que Sandrine m'avait envoyé avec le rouet. Même la fille de 15 ans a su filer un fil assez fin à ce rouet. Il me faut donc oublier l'esthétisme et me concentrer sur l'essentiel, prendre la boeuf par les cornes. J'ai déjà fait quelques essais dont les deux fils dans la photo, un célibataire très fin et un fil à deux brins jaspé, issus du même bain de teinture.

Oi maamme ja Ja, vi elsker

Pakko näyttää kaikille nämä tänään postilaatikosta löytyneet ihanuudet: Utunan värimalleja! Teen kyllä noista hahtuvalangoista jonkin stressilelun, on ne niin pehmeitä ja suloisia. Vai koristelisinko langanpätkillä huovutetut tumput? En kyllä oikein pidä huovutetuista lapasista, mutta kun nyt olisi nämä langanpätkät. Hmm...

Utuna sent me samples of their yarns and wool tops. These yarns are so soft and the colours are so delicious that I want to make a little something to go with me all the time. A stress toy, keyring or bag charm? Or I could use them to decorate a pair of felted mittens. Only I don't like felted things so much. Hmm....

Utuna m'a envoyé des échantillons de leurs fils et mèches de laine. Ces laines sont si douces et les couleurs si sublimes que je voudrais en faire un petit quelque chose à m'accompagner tous les jours. Un jouet anti-stress, un bijou bag charm? Ou bien je pourrais décorer une paire de mouffles feutrées avec, mais je n'aime pas tellement les objets feutrés. Hmm...

Muuten mulla ei kyllä ollutkaan mitään asiaa. Paitsi että otin kuvia sienillä värjäämistäni villakikkareista ja onnistuin hävittämään ne kameran muistikortilta. Kele. Ja pesin norjalaiset olympialaislangat. Niistä tuli kuohkeaa, muhkeaa puserolankaa. Likaa lähti todella paljon, huuhdella piti ties kuinka monessa vedessä, värikin vaaleni hieman, mutta paino väheni vain 15 grammaa 985 grammasta.

It was my intention to write about the mushroom dyeing experiment today. But I managed to destroy all the pics. Damn. Then I washed the Norwegian wool yarn I spun for the Ravelympics. It came out nice and squichy, the colour changed a bit, too. There was a lot of dirt in it, I must say.

Si je n'avais pas réussi à faire disparaître toutes les photo des méches de laine que j'ai teint avec les champignons, j'en aurais écrit aujourd'hui. Moins intéressant: je viens de laver la laine norvégienne que j'ai filé pendant les JO. Elle était très sale, mais elle est devenue beaucoup plus gonflante et douce, un peu plus claire aussi.

Alli V.

Avasin lankakaupan! Lankaa pukkaa rukilta niin, etten millään ehdi niitä kaikkia neulomaan. Niinpä askartelin uuden blogin, joka on omistettu kokonaan lankakaupalle: Alli V. On siellä joskus vähän villojakin kehrääjille. Käykää katsomassa ja kertokaa, mikä ei toimi ;). Uskomatonta vääntöä Bloggerin kanssa. Vaihdoin uuteen blogipohjaan, kun ajattelin että uusi on parempi. Vain huomatakseni, että vanhan pohjan koodia olisi pystynyt hakkeroimaan paljon paremmin.

My yarn shop is open! I'm spinning so much that I could never ever knit, crochet or otherwise use all the stuff I am producing. So I made another blog, Alli V. Occasionally, I will be selling some fibres for spinners, as well. Please go and check it and tell me what's wrong or what I forgot to write about.

Je viens d'ouvrir une boutique en ligne pour mes fils filés main. Je ne pourrai jamais utiliser tous les écheveaux que je produis. Donc j'ai fait un nouveau blog, Alli V. Il y a des fibres à filer à vendre, aussi.

Markkinoilla

Pitkästä aikaa liikenteessä lauantaina. Ensin Seppälään kirpputorille, josta käteen jäi Jokanaisen käsityökurssi hamalta 70-luvulta (2 kansiota à 1.50€) ja yksi vaalea villapaita, jota uhkaa julma kokeilu ja karmea kohtalo tulla hukutetuksi väriliemiin (2€).

Sitten Ween Maan Wiljaa-markkinoille Jyväskylään. Jos kirpputorilla tuli säästettyä, niin pitihän markkinoilta ostaa jotain höpsöä, kuten tämä hurmaava huovutettu pässykkä (kotoisin Iisalmesta).

Eikä näköjään markkinareissua ilman lankaa. Tapasin kaksi keskisuomalaista lampaankasvattajaa, jotka olivat minulle uusia tuttavuuksia. Aholan lammastilan Terhillä oli myynnissä ah-niin-ihanaa kainuunharmaslankaa sekä nailonvahvikkeella että ilman. Molempi parempi. Samassa kojussa Röykkälän lammastilan Viola myi suomenlampaasta tehtyä hahtuvaa, itsevärjättyjä huovutusvilloja ja aivan ihananvärisiä luonnonväreillä värjättyjä lankoja. Hänellä oli myynnissä myös täällä harvinaista, norjalaisen rygjalampaan villasta tehtyä lankaa.

Rygja

Olin kuullut näistä lampaista ja tästä kasvattajasta jonkin yhteisen tuttavan kautta ja ennen kuin huomasinkaan, käsissäni oli ilmainen vyyhti ja olin lupautunut koeneulomaan rygjalangasta "jotain" ja testaamaan sen neulomisominaisuuksia. Neulotaan, neulotaan, mutta ensin täytyy saada alta pois työkaverin tilaamat perussukat, koko siro 45.

Teen niitä Pirtin Kehräämön nailonvahvisteisesta sukkalangasta. Minusta se on parasta sukkalankaa. Ja niin on muuten työkaveristakin. Ei kelpaa enää seiskaveikkasukat sen jälkeen kun hän kokeili suomalaisesta villasta tehtyjä sukkia. En ymmärrä, miksei tätä lankaa mainosteta ja markkinoida enemmän tänä ekolankojen luvattuna aikana. Värien kanssa joudun hieman taiteilemaan, kun en ole varma, miten eriväriset langat riittävät.

Visite de la foire agricole "Ween Maan Wiljaa" aujourd'hui. J'ai acheté un joli mouton feutré et quelques écheveaux de laine du mouton gris de Kaïnuu. Je suis très contente après avoir trouvé un élevage près de chez moi, à Toivakka. Et j'ai appris qu'il y a un autre élevage pratiquement à côté, à Leivonmäki, avec des moutons rygja, d'origine norvégienne. Leur site web me fait rêver: deux chalets à loyer absolument magnifiques, des cours de feutrage et de teinture naturelle, des randonnées dans le parc national d'à côté... Mais maintenant il me faut reprendre les aiguilles. Un collègue m'a demandé de lui faire une paire de chaussettes avec de la vraie laine finlandaise. Je crains de ne pas avoir assez de chaque couleur pour taille 45, je dois donc jongler un peu avec les fils. Dieu comme j'adore cette laine bio.

Nice day at the Harvest Fair today. I met two sheep breeders living in this area of whom I did not know anything before. The other one, Terhi, breeds grey Finn sheep (or Kainuu sheep) in Toivakka. I bought a couple of skeins of her yarn and she promised to keep me in mind when shearing her sheep this autumn. She shared the stand with another breeder from Leivonmäki, Viola. She felts and dyes her Rygja wool with natural dyes and has a very nice farm which is located in a natural parc. Their very nice chalets and the location (and the sheep) make me green with envy. But now I have to get back to my knitting. Plain old wool socks for a collegue of mine. I made him a pair of socks of Finnwool last year and now he says he cannot live without them. I sure love this yarn. I'm a bit worried, though, that I have not enough yarn for men's size 45 (UK 10.5, US 11.5), therefore the play with the stripes.