Nuttu nurin, onni oikein

Tällainen lahjaneuleesta tuli. Toinen etukappale on neulottu nurin, joten jospa se tuo onnea seitsemänkymppiselle kantajalleen. Olipahan aikamoinen määrä langanpäitä pääteltävänä lopuksi. Kaula-aukko venähti oudosti loppuvaiheessa. Pienensin sitä virkkaamalla pari kerrosta kiinteitä silmukoita. Kolmesta vanhasta napista pääsin tässä projektissa eroon. Jihuu. Onnekasta uutta neulevuotta kaikille lukijoille!

A Finnish proverb says something like "Tunic inside out, luck right". This garment has a purled front piece, so it should bring luck to its 70-year old wearer. Happy knitty new year! 

Lahjaneulontaa

Bloggaan yleensä valmistuneista neuleista.  Työn alla on kuitenkin nyt tekele, jonka valmistuminen jännittää niin paljon, että tuon sen blogiin. Työprosessissa on osasia, jotka toivoisin itsekin muistavani ennen kuin alan samantapaiseen hankkeeseen. (Vinkki itselle: Älä ala!)

Piti keksiä lahja naiselle, jolla on jo kaikkea. Ja aikaa ei tietenkään ole paljon, ennen joulua on oltava valmista, vaikka tämä ei ole joululahja. Uumoilen, että lahjan saaja arvostaisi jotain helposti päälle pantavaa lämmikettä hartioilleen. Ei kuitenkaan sukkia, sillä niitä hän neuloo itsekin.

Kaivelin kaapista käsinkehräämiäni lankoja ja valitsin niistä pehmeimmät blue-faced leicesterit ja suomenlampaan karitsanvillat. Kuvissa yllä salamalla kuvattuna ja alla ilman salamaa.

Malliksi siivilöityi tuntikausien etsinnän jälkeen jotain Out-of-the-box sweaterin tyylistä. Langat ovat erilaisia, niiden vahvuus on erilainen ja lisäksi tiedän, että saaja ei pidä väljistä kaula-aukoista, joten räätälöintitarpeita oli riittämiin. Niinpä seuraavalla kerralla, muista:

1. Mallin pähkäilyyn menee yllättävän kauan, usein enemmän kuin yksi päivä.
2. Mallitilkun neulomiseen ja puikkokoon kokeilemiseen menee aikaa, varsinkin käsinkehrättyjen lankojen kanssa.
3. Jos neulot lahjaksi ilman ohjetta ihmiselle, joka on huomattavasti pieni- tai suurikokoisempi kuin itse olet, mittojen selvittämiseen menee aikaa. Naisten vaatetuksen mittataulukko (pdf) ja hieman suppeampi amerikkalainen neulevaatteiden mitoitustaulukko auttavat. 
4. Jos et neulo ohjeen mukaan, silmukkamäärien laskemiseen menee aikaa. Paljon aikaa. Laskuvirheistä seuraa purkamista.
5. Neuleesta on hyvä tehdä piirros, josta selviää yksityiskohdat ja väritys, esimerkiksi raidoitus. Arvatkaa vaan, teinkö.
6. Jos neuleeseen tulee napitus, napit kannattaa hankkia ennen kuin aloittaa työn. Muuten ei osaa neuloa oikeankokoisia napinläpiä.

Onneksi perjantai oli vapaapäivä. Silloin aloitin mallin etsimisellä. Tänään takakappale on valmis ja toinen etukappale työn alla. Napeiksi tulee - ehkä - vintagenapit. Saa nähdä, tuleeko tästä lahjaksi kelpaava neule vai puoli kiloa pätkittyä purkulankaa ja aatonaattona sittenkin pikareissu lahjakauppaan.

Kiireetöntä joulun odotusta vaan kaikille!

Hyvää itsenäisyyspäivää! :: Happy Independence Day!

Googlen etusivu tänään. Kiva että sielläkin on noteerattu juhlapäivämme.

Google today, on Finland's 94th Independence Day. The first time they honoured the occasion in Mountain View, CA. Nice.


I tried to take a picture of mittens knitted of Mr B's soft, fluffy fur but there's not enough daylight even though it snowed last night. 

Yritin kuvata herra B:n karvoista tehtyjä kynsikkäitä. Vaikka lunta olikin maassa, niin valo ei oikein riitä tähän aikaan vuodesta, ei sitten millään. Vähän taas ehtivät peijoonit pyöritellä noita pörröisiä neulomuksia lumihangessa ennen kuin sain kuvattua :)

Kansanlaulu :: Folk song

Tämä kauluri on kulkenut mielessäni nimellä Kansanlaulu luonnonväreillä värjättyjen lankojen ja kansallispuvun hametta muistuttavien raitojen takia. Neuloa posotin raitoja eri väreillä pyörönä (ettei tarvitse päätellä langanpäitä!) ja tein päihin joustinneuleella nappilistan, jolla kaulurin korkeutta ja tiukkuutta voi säätää. Terästin hempeitä lankoja ainoalla sopivanpaksuisella langalla, jonka varastoistani löysin. Cascade 220 on sen merkki, muut langat ovat kotimaista villaa.  Kovasti kansallisromanttinen setti kirjottujen kalenterilapasten kanssa.

Kuvausapuna ja -järjestelijänä toimi  herra B, joka eilen täytti 10 vuotta! Herra on niin pieni ruipelo tähän aikaan vuodesta, sillä siitä on furminoitu muutama sata grammaa pohjavilloja. Ne odottelevat paperikassissa kehruuta.

Our Icelandic sheepdog Mr B posing with a neck warmer/cowl I knitted recently to match my embroidered mittens. As you can see, there isn't much snow yet and it isn't very cold, either, but I've been wearing the piece already quite a lot. The stripes got their inspiration from the mittens, obviously, but also from Finnish national costumes.


Btw, Mr B turned 10 yesterday! He looks so small in these pics. It's that time of the year again; his undercoat has been furminated away and put in a paper bag, ready for spinning.

Kalenterin suunnittelusta

Kun kerran Mervi postasi omasta kalenteriohjeestaan, niin minäkin. Hienohelma-lapaset ja säärystimet on jo nähty täällä, kahtenakin  erilaisena versiona, viisisakarainen matto on vilahtanut kuvassa ja Tilulii-huivilla on ollut ainakin kaksi eri työnimeä.

Uunituoreena ohjeena mukaan pääsi Vaahtokarkki-pusero. Kalenterin suunnittelupalaverissa joku kaipasi kalenteriin muhkeaa villapaitaa, oikeaa kääriytymisneuletta pakkaspäiviä varten. Siitä minulle tuli heti mieleen Missonin jättineuleet. Esimerkiksi tällainen.

Ajattelin, että jotain samanlaista kutaisee nopeasti, varsinkin meidän sutjakalle teinitytölle. Aika ei ehkä Suomessa ole vielä kypsä näille jättineuleille, mutta ensi vuoden kalenteriahan tässä ollaan tekemässä. Ostin paksuinta, luonnonkuituista lankaa, mitä kaupungista kohtuuhinnalla löytyi eli Dropsin Andesia, jossa on villaa ja alpakkaa. Minulla on niin löysä käsiala, että kahdeksan millin puikoilla pääsin 1 s/1 cm -neuletiheyteen. Puserolangat maksoivat noin 25 euroa, joten ei mikään suuri investointi. Nythän muuten Dropsin alpakkalangat ovat tarjouksessa, vielä halvempia. Täytyy istua sormien päällä, etten tilaa lisää sitä lankaa (minulla on edelleen varmaan 40 kiloa kaikenlaisia lankoja neulomatta).

Ravelryssä olin huomannut kiinnostavan uuden contiguous-nimisen tekniikan, jolla pusero tehdään yhtenä kappaleena ylhäältä alaspäin ja siinä on kuitenkin istutetut hihat. Tekniikan keksijä, australialainen Susie Meyers, ei kaivannut omien sanojensa mukaan rahaa, ainoastaan mainetta (tässä sitä tulee!), joten tekniikkaa sai vapaasti käyttää. Contiguous-ryhmässä ideat ja vinkit synnyttävät toinen toistaan kiinnostavampia luomuksia. Tuollaiset "open access" -hankkeet ovat mielestäni niitä kaikkein kannatettavimpia, niinpä halusin soveltaa juuri tätä tekniikkaa omaan puserooni.

Meidän teini kun on koko ikänsä kulkenut tyköistuvissa vaatteissa, niin kasarihenkisen jättineuleen sai unohtaa. Neuleesta piti tulla istuva ja niukkalinjaisten takkien alle mahtuva. Aloitus vaati muutaman kokeilun ja yhden kerän neulomisen kolmeen kertaan, mutta kun vauhtiin pääsin niin pusero syntyi pikavauhtia. Aikaa vievin vaihe taisi olla mallin löytäminen resorineuleisiin. Selasin kaikki mallikirjani useaan kertaan, kokeilinkin jotain ja lopulta päädyin kuvan pitsiresoriin. Kun nyt näitä kuvia vertaa, niin aika vähän alkuperäisestä ideasta on jäljellä.

Kuva: Tiina Ekosaari

Kalenterin ohje on S-kokoon, vaikka sisältääkin vinkkejä, joilla neuletta voi muuntaa omiin mittoihin sopiviksi. Paksu lanka, isot puikot ja korkea poolokaulus - se nyt vain on sellainen yhdistelmä, joka ei kovin vankkaa runkoa hoikenna.

Testineulomisesta puheenollen, testasin Meten Elonkierto-kämmekkäohjeen. Olen käyttänyt niitä joka päivä sen jälkeen kun sain ne valmiiksi. En aikaisemmin ole oikein tajunnut kämmekkäiden ideaa, mutta nehän ovat mainiot kosketusnäytöllisen kännykän käyttäjälle. Lanka näissä on vuosikausia marinoitunutta kotitekoista villalankaa, josta aikoinaan innoissani postasin täällä.

Marjan Karhunvatukka-sukatkin tuli testineulottua. Sievät nekin.

Me tehtiin se taas!

Viime vuosi oli aika karu, kun keittiön seinällä ei ollut Kipakoiden kalenteria, josta näki suoraan neuletapaamiset. Ensi vuonna pysyy taas ajan tasalla, sillä me teimme uuden Kipakat-kalenterin!

Kalenterista tuli hieno, vielä parempi omasta mielestäni kuin ensimmäinen. Mieskin tutki sitä tarkkaan ja kauan. Totesi sitten ykskantaan, että "ylivoimaisesti paras tähänastisista". Ihan se kalenteri on meidän näköinen, se täytyy itsekin myöntää. Helmikuun kuva on ehkä oma suosikkini, Kaisla on siinä niin söpö "huippumalli".

Uudessa kalenterissa on ohje neulottuun tai virkattuun työhön joka kuukaudelle. Yleisön pyynnöstä lisäsimme myös nimipäivät. Edelliseen kalenteriin jäi painovirhepaholainen, yksi ylimääräinen päivä eli "neulontai". Toivottavasti tällä kertaa oikolukijat ovat olleet tarkempia. Toisaalta, tuskinpa ylimääräinen vappuaatto ketään kauheasti haittasi (seli seli, arvatkaa vain kuka oikoluki edellisen kalenterin päivät).

Vuoden 2012 kalenterissa on käsityöohjeita laidasta laitaan, helppoja ja vaativampia, aikuisille, lapsille, tytöille ja pojille, kotiin ja kierrätettyäkin. Kuvia kalenterisivuista löytyy Kipakat-blogista ja Ravelrystä. Sieltä löytyy myös tilausohjeet.

Kalenterin teko oli vähän pakon sanelema juttu, sillä edellisestä kalenterista saadut tulot on käytetty eikä meillä ollut enää varaa vuokrata Mäki-Matin mainiota mökkiä lauantaitapaamisiin. Kaupunki nosti vuokria reilusti viime vuonna.

Kalenterin suunnittelu ja neuleohjeiden väsääminen oli taas työllistävää, stressaavaa, tuskastuttavaa, kiireistä, epävarmaa ja silti enimmäkseen huippukivaa. Yhdessä tekeminen on tämän neulontaharrastuksen suola ja pippuri. Kalenteriprojektit ovat kannustaneet monia meistä kokeilemaan siipiään neulesuunnittelijana, löytämään itsestään aivan uusia kykyjä. Ennen kaikkea se on antanut tilaisuuden (tekosyyn, joku voisi sanoa) moneen rattoisaan yhteiseen tapaamiseen ja toistemme tsemppaustilaisuuteen. Erityisen hyvin tästä kerrasta jäivät mieleen hauskat kuvaussessiot Jaanan uudessa kodissa. Taidettiin saada jälkikasvuakin koukutettua käsityöharrastukseen siinä samalla.

Edellisestä kalenterista tuli paljon positiivista palautetta ympäri Suomen. Toivottavasti viihdyt myös tämän kalenterin parissa!

Bongaa kämmekkäät

Testineulontaa

El condor pasa

Palatkaamme lintuihimme. Eilen olin erään Kipakan luona kuvaamassa ensi vuoden Kipakat-kalenteria (juu, sellainen on tulossa!). Palasin kotiin Lumotun Metsän ja Taikalammen kautta. Lammen rannalla oli niin kaunis valo illalla, että pysähdyin kuvaamaan uutta alpakkahuiviani kännykällä. Malli on suurin piirtein sama kuin prototyypissä, jota Korpi-huiviksi kutsuin. Lankana tässä uudessa huivissa on keuruulaisen Aatami-alpakan ja mustan silkin yhdistelmä. Hassu lanka, hyvin rustiikki ja käsinkehrätyn oloinen. Uniikki. Tämä huivi vastaa paremmin sitä visiota, joka minulla alun perin oli: uljas kotka liitelemässä jossain Andien vuoriston yllä. El condor pasa...

Revenons à nos ... oiseaux. Last night, when walking home from a friend's house through the Enchanted Forest and the Magic Pond, the light was so beautiful that I had to stop to take a few photos with my phone. The shawl is a slightly modified version of the one that I have already shown in this blog, this time made of alpaca-silk yarn, grey alpaca and black silk. I know the animal the fibres come from, so this shawl is very special to me. I was thinking of the Andes and eagles flying over the mountain tops when I knitted it. El condor pasa...

Kevät on, vallaton :: Chirpy chirpy cheep cheep

Konstellation ;)

Jyväskylän taidemuseo / teema: Teknologia / yleisnäkymä/ The Jyväskylä Art Museum / theme: Technology / General view, a photo by live_herring on Flickr.


Laiskan miehen bloggausta suoraan Flickristä tyyliin "Share this on Blogger". Hauskaa vappua vaan!

Pikselikippaus 20.3. Jyväskylän Taidemuseo

KuvaJyväskylän taidemuseo / teema: Teknologia / yleisnäkymä/ The Jyväskylä Art Museum / theme: Technology / General view, a photo by live_herring on Flickr.

Se toimii! :: It works!

Tänään oli Jyväskylän taidemuseolla ripustamassa (lue: seisoin tumput suorina ja katsoin kun muut ripustivat) videonauhasta virkkaamiani filmitähtiä tämän viikon Informaatio-aiheiseen LiveHerring'11-näyttelyyn. Sinne on koottu teknologiasta inspiroitunutta taidetta. Vaikea kuvata, se pitää nähdä. Eli hushus, sinne! Siellä saa neuloakin, ainakin sunnuntaina, kun Kipakat on siellä :)

Videonauha on jäykkää virkattavaa. Olen nyt kokeillut parin kolmen nauhan verran, ja voin jo sanoa, että nauhoissa on eroa. Kotinauhoitukseen tarkoitetut pitkät kelat ovat olleet helpointa virkattavaa, elokuvat ei. (Meillä ei ole enää videonauhuria, joten videonauhat joutavat kierrätykseen.) Mutta siis yleensä ottaen nauha on jäykkää eikä virkkausjäljestä tule kovin kaunista. Neuloa en viitsinyt edes yrittää. Siitä sainkin idean: jos kehräisi nauhan päälle hieman lankaa, niin saisiko siitä helpommin neulottavaa. Kyllä saa, tässä tämäniltaisen kokeilun tulos, puikot 3 mm.

Tein eräänlaista kaapelikierteistä lankaa, kertasin ensin videonauhan ja ohuen villalangan myötäpäivään ja sen kanssa vielä toisen ohuen langan vastapäivään. Tasaisempaa toki saisi harjoittelemalla, mutta pienet lankasykkyrät tekevät lopputuloksesta ihan hauskan. Matta musta lanka valkoisen tilalla kiiltävän nauhan kanssa olisi tehokas yhdistelmä. Ja mihinkäs tätä lankaa voi käyttää? Kovin muovisen oloistahan tuo lanka vieläkin on, mutta kyllä siitä kasseja ja pussukoita neuloo, koreja ja lattiatyynyn päällisiä ainakin. Olihan Linnan juhlissa videonauhasta tehty iltapukukin. Tällä tavalla käsiteltynä neulos ei ehkä rapisi niin kovasti :D

Testing a recycling idea to make stiff videotape more manageable for knitting and crocheting. This is a cabled yarn I spun on my spinning wheel. First I plied the videotape with a strand of thin wool yarn and re-plied it with still another thin strand. Knitting it with 3 mm needles was a piece of cake (if you've ever tried to knit videotape you should know how hard it is!) Picture this all black; it would be awesome with the shiny black tape showing through the thinner yarn. 

Le Tailleur sincère

Ranskan kansalliskirjaston nettisivuilla on kaikenlaista kivaa. Jos joku kaipaa vaikka 1600-luvun pukujen kaavoja, niin niitähän löytyy. Tässä digitoitu kirjanen, Benoît Boullay: Le tailleur sincère vuodelta 1671 (Rehti räätäli voisi olla käypä käännös?).

Halusin vain kokeilla, miten omalle blogisivulleen saa liitettyä hienon lukijan. Kuvan alta keskeltä klikkaamalla kirjan saa koko ruudulle.

J'ai voulu tester le lecteur exportable de la Bibliothèque Nationale de France sur mon blog. Donc voilà pour les couturiers: Le tailleur sincère de Benoît Boyllay, datant de 1671.

Eeppistä lankaa :: Epic Yarn

Nyt menee mainostuksen puolelle, mutta menköön. Pelintekijätkin ovat vihdoin noteeranneet meidät käsityöharrastajat. Sisältää lievää sarjakuvaväkivaltaa, kuten ennakkovaroituksissa pruukataan sanoa.

A nice find, this craft-inspired game. Mild cartoon violence.

Kirby's Epic Yarn for Nintendo Wii

On se kiva :: Pretty cool Mac sleeve

MacBook sai uudet kuteet, akryyliä ja videonauhaa. Kuva bussista, matkalla jossain Suomessa.
On the bus, my MacBook and its new sleeve. Acrylics and videotape.

Angry Birds

Kaikkea sitä netin syövereistä löytyykin. Joku oli oikein luokittanut Angry Birds -pelin linnut tykkäämisjärjestykseen. Tästä saankin mallit virkkaukseen. Kiitos vain, Oatmeal.

Amazing what you can find on the Internet. Someone has made a nice infographic on the likability of the bird figures of Angry Birds game by Rovio. I need these to crochet more birds. Thanks a lot, Oatmeal.

Mohairia, häjyjä lintuja :: Of mohair and angry birds

Kevät tulee kohisten. Se on ihanaa, mutta samalla hyvin stressaavaa, kun tekemistä olisi seuraavan puolentoista kuukauden aikana vaikka kuinka. Eipä siihen ole muita selviämiskonsteja kuin tarkka aikataulutus. Eli meikäläisen harvapään kohdalla se tarkoittaa paljon Post-it -lappuja läntättyinä sinne tänne.

Tammikuun langankulutus pitää käydä postaamassa tänne blogiin. Mies kyllä sanoi, että stressiä vähentäisi, jos lakkaisin toistamasta "pitää"-sanaa. Varmaan niin.  Yritän olla sanomatta. Mutta positiivista: tammikuussa lankaa kului himpun verran yli kilo. Hyvä minä!

Tein ensinnäkin villatakin viimesyksyisellä kehräämökierroksella ostamistani langoista. Tai paremminkin osasta niistä. Tämä on Salo-Angorasta ostettua 100-prosenttista mohairia (ymmärtääkseni ihan kotimaisen tuottajan mohairvuohista) ja Virtain Villan kolmisäikeistä villalankaa, jotka värjäsin iloisen punaisiksi. Lankaa kului 425 grammaa, noin 175 grammaa ohuempaa mohairlankaa ja loput villaa. Takista puuttuu vielä napit. Ja takin alta röyhelöpaita, jota ei olekaan niin helppo löytää, joten takkia ei ole vielä käytetty. Tämä taitaa olla ensimmäinen ylhäältä alas neulomani villatakki. Tavallaan kiva, kun takkia voi sovittaa samalla kun neuloo, mutta aika raskaaksi ja hankalaksi neulominen käy loppuvaiheessa. Taidan pitää enemmän palasista koottavista neuleista. Kun langassa oli mohairia, niin harjasin pinnan karstoilla pehmeän pörröiseksi. Langan mehevä värikin houkutteli siihen.

Suuren työn jälkeen teki mieli hullutella. Maaliskuista taidemuseohäppeningiä ajatellen iPhonen näytöltä näppeihin hypähti häjy pelihahmo eli virkattu Angry Bird. Tähän löytyi jopa ilmainen ohje Ravelrystä, joten ei tarvinnut pähkäillä muotojen ja silmukkamäärien kanssa. Näitä teen kyllä lisää, oli sen verran hauskaa hommaa. Ja hahmoihin saa upotettua epämääräisiä akryylilankanöttösiä, joista ei muuten pääsisi eroon. Mietin vielä, että tekisinköhän tipulle pyrstön.

To cut a long story short: spring is in the air (hooray for that!), the next weeks will be extremely busy for me, but I have managed to reduce my stash in January by one kilo. I knitted a top-down cardigan of some Finnish mohair and wool yarns that I bought from two spinning mills in September. The cardigan is lacking buttons and a ruffled shirt underneath because I haven't been able to find one yet. Therefore it has not been used. Finnish mohair is hard to find, btw, as far as I know there are only two breeders in Finland. I brushed the cardigan with hand carders to make it look even warmer and fuzzier.


January ended with this little amigurumi project. Like quite a few people on the globe, I like the Angry Birds game on my iPhone and thought it would be a good idea to make soft versions of these digital thingies. I found the pattern on Ravelry. I am definitely going to make more of these birdies later. They are perfect for stashbusting.

Tweed

Näin kaupungilla baskerin, joka oli valehtelematta läpimitaltaan lähes yhtä suuri kuin edellisessä postauksessa esittelemäni nahkapallin päällinen :o Raidallinen, kaikissa sateenkaaren väreissä. Ja tyttö, jonka päässä (ja selässä!) baskeri keikkui oli minua parikymmentä senttiä lyhyempi. Siinäpä taas vinkki lankavarastojen tuhoamiseen.

Tänään esittelen vain pienet sukat, langankulutus vaatimattomat 88 grammaa. Tweed-pinta on saatu aikaan karstaamalla yhteen villatopsien jämiä: oranssia shetlanninlammasta, ruskeaa corriedalea, punaista silkkiä, mitä lie. Valkoiset pilkut ovat sillaa, jonka sain näköjään jo kolme vuotta sitten Sirkalta. Aika tavaran kaupitsee, kuten ex-avopilla oli tapana toistella. Näissä sukissa eivät jalat hikoile, mutta pysyvät takuulla lämpiminä.

Hauska yhteensattuma muuten, että sillan valmistaja, Säteri Oy, aloitti tässä kuussa jälleen toimintansa Valkeakoskella. Valmistavat tekstiili- ja palonsuojakuituja.

Inventaario

Kah, päevee. Tein viime sunnuntaina lankainventaarion. En ottanut aikaa, mutta tunteja siihen paloi. Tulos: rapiat 46 kiloa. Viime vuonna kulutin neulomalla tai virkkaamalla vähän päälle kuusi kiloa lankaa, joten sillä tahdilla pääsisin varastoista eroon vajaassa kahdeksassa vuodessa. Jos en ostaisi yhtään lisää. Enkä kehräisi, mutta sitä en varmasti lopeta, jo mielenterveyden kannalta.

Nyt pitäisi keksiä hyviä langankulutusprojekteja. Jotain sentapaista kuin tämä walesilaisten neulojien kasaama valtava neuletakki Cardiganin kaupungin 900-vuotisjuhlan kunniaksi.

BBC:n sivuilla on video sekä artikkeli ja kuvakooste projektista.

I finally did something I have been meaning to do for years, made an inventory of my yarns. Over 46 kilograms of yarn! That is a lot, considering I started building my stash only a five years ago. Before that, I moved so often that I managed to get rid of all the odd balls of yarn. Now we have a big house and plenty of space for yarn. Last year, I weighed every knitted or crocheted item and found out that I consumed some six kilos of yarn. At that pace it would take me eight years to get rid of my stash. Assuming I would not buy any new yarns. And would not spin any more yarn. But I will definitely not quit spinning. So, I need to find ways to use up my stash. Big projects, like the giant cardigan that the Welsh ladies knitted to celebrate Cardigan's 900th birthday (in the picture above taken from a BBC video clip) would be excellent in that sense. In fact, our knitting group has been invited to participate in an exhibition at the local art museum in March. I am looking forward to that. It will have something to do with technology and pixel art, which makes me think of mobile phone logos and icons that we used to make at the turn of the millennium.

Kipakoille ehdotettiin kyllä osallistumista Live Herring'11 -tapahtumaan maaliskuun lopulla, mikä kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta ja sitä paitsi oivalliselta langankulutusmahdollisuudelta. Ja mehän mennään sinne. Mihinkäpä me ei mentäisi, jos meitä pyydetään. En vielä tiedä, mitä siellä neuloisin. Se varmaan selviää lähiviikkoina. Jotain uusmediaan, tekniikkaan ja pikseleihin liittyvää. Tulee mieleen kultaiset ajat uusmediafirmassa vuosituhannen vaihteessa, kun kehiteltiin kännyköihin yksinkertaisten ikonien piirrosohjelmia. Monesti ikonit olivat kuin kirjoneulemalleja ikään. Löysin netin syövereistä Vesa-Matti Paanasen esityksen, jossa on kuva Radiolinjan Jukeboksista. Kaikilla oli siihen aikaan personoidut logot kännykässään. DJ Esko - kuka vielä muistaa? Tavallaan harmi, kun en ole säilyttänyt omia tai muksujen luomuksia. Seuratkaahan Live Herring'11 blogia ja tulkaa mukaan neulomaan taidemuseoon sunnuntaina 20.3.!

Tämän vuoden langankulutus on lähtenyt reippaasti käyntiin. Esimerkkinä tämä vitosella kirpparilta ostettu nahkapalli, jonka päällystin neulomalla. Lankana karkeita mattolankoja menneiltä vuosikymmeniltä, kulutus 420 grammaa. Aika ikävää neulottavaa, kun lanka melkein hiersi sormet verille. Neuloin päälle ensin pyöreän läpyskän kolminkertaisella langalla ja seiskamillisillä puikoilla, poimin pyörylän reunasta silmukat ja posottelin menemään sileää oikeaa niin kauan kuin lankoja riitti. Alareunaan virkkasin pylväitä ja ketjusilmukoita ja lisäsin kuminauhan pitämään päällyksen paikoillaan. Toimii omasta mielestäni hyvin.

One of the first stash busting projects this year was this knitted cover for a cheap leather puff chair that I bought at the flea market. It is made of old carpet yarns that I got as a donation some years ago. Knitting these yarns was pretty hard on the hands but I am quite pleased with the results. 

Päivä maalla :: A day in the countryside

Tuli sen verran kipakkaa palautetta blogin harvoista päivityksistä, että päivitetään nyt sitten. "Hyvääjoulua, hyvääjoulua, koko vuodenko tuota hyvääjoulua pitää vielä katella". Olen pahoillani.

Tänään on kirjoitettavaakin, kun vietin hauskan päivän maalla. Kiitoksia vain kestityksestä, Anu! Meillä oli treffit kehruun merkeissä Pajukannan tilalla Tottijärvellä. Anu taisi päästä kiinni jutun jujusta, kun kokeiltiin kehrätä hahtuvaa. Lomittaja-Leilakin toi paikalle perinnerukkinsa ja havaittiin, että meillä taitaa olla kiikkalaiset rukit kaikilla, jos ei ihan siskokset, niin lähisukulaiset ainakin.

Anun lampaitakin kävin vilkaisemassa, etenkin suomenlampaan ja gotlanninlampaan risteytyksillä on aivan upeat turkit, erilaisia harmaan sävyjä. Boris-koiran kanssa käytiin lenkillä ja tilalle oli tullut kaksi somaa tyttökissaa, Missi ja Sissi. Jälkimmäinen pakoili meikäläistä kauhuissaan, mutta Missin kanssa onnistuin tekemään lähempää tuttavuutta. Se on aika erikoisenvärinen kissa. Minun alkoi heti tehdä mieli kissaa.

Missi

Missi kehräsi ja me naiset kehrättiin. (Haluanpa nähdä, miten käännösrobotit kääntävät edellisen lauseen, hih.)  Kokeilin jo syksymmällä kehrätä gotlanninlammasristeytyksen harmaita villoja. Hieman kovaa lankaa tuli minun makuuni, mutta langassa on todella kauniit ja elävät teräksenharmaan sävyt. Kuvassa olevaa lankaa varten kampasin kikkarat villakammoilla, mutta olen kehrännyt tuota villaa myös karstattuna ja ihan sellaisenaan, suoraan pussista. Voisin kuvitella, että neulottuna tästä langasta tulee elävää pintaa, kiiltävää ja kestävää. Kangaspuilla kudottavaksi tuo lanka sopisi myös hyvin.

Finnsheep x Gotland, worsted spun

Hahtuvakiekosta kehrääminen on oikeaahermolepoa. Ei tarvitse kuin pitää ja päästellä menemään. Luonnonvärejä yhdistämällä saa uusia sävyjä.

Finnsheep pencil roving - easy spinning

Leena, kysyit Woolfestin matkajärjestelyistä. Laitoin alkuperäiseen Woolfest-postaukseeni ylös sen, minkä muistin, käy lukemassa sieltä.