3Q/2005

Ensimmäinen kvartaali blogitusta on takana. Kutsutaan sitä vaikka syyskvartaaliksi. Vähän enemmänkin kuin kvartaali on itse asiassa kulunut, mutta kukapa näitä laskee. Tekee mieli tehdä yhteenvetoa siitä, mitä onkaan tullut tehdyksi. Tämä kuuluu kategoriaan omat muistiinpanot, joten en odota kommentteja keneltäkään. Postaus on tylsä, siksi mukana pieni kuva.

Kävijöitä blogissa on ollut huikeat 7300, kaikista maanosista paitsi Väli-Amerikasta. Yllättävä luku, kun ajattelee kommenttien pientä määrää. Mutta enpä itsekään ole innokas toisten blogien kommentoija, vaikka varmaan visiittejä eri blogeihin tulee tehtyä kymmeniä per päivä. Se on osa tätä harrastusta. Yhteiskommenttina kaikille voin sanoa, että teillä on todella hienoja ja mielenkiintoisia blogeja!

Kvartaalin aikana olen:

• julkaissut blogini
• koonnut linkkilistan ja laittanut sen esille blogiini
  
• liittynyt neulonta- ja kehruupostituslistoille
  
• saanut rukin ja opetellut kehräämään - kehruutaidossa on edelleen kovasti kehitettävää
• palannut työelämään
  
• osallistunut ensimmäisen kerran neulojien tapaamiseen - se on hyvä saavutus, kun ajattelee viime syksyä (ei siitä sen enempää), muutenkin sosiaalisuus on palautumaan päin
• hankkinut käsikarstat ja opetellut karstaamaan
  
• opetellut värjäämään kasveilla
• kokeillut värjäystä myös synteettisillä väreillä ja hurahtanut siihen totaalisesti
  
• tilannut Amazonilta pari kirjaa tarkan harkinnan jälkeen
• ostellut postimyynnistä hahtuvia ja villatopsia sekä villavärejä tarkemmin ajattelematta
• kasvattanut villa- ja lankavaraston yli 10 kiloon
• neulonut ja huovuttanut kaksi Sophie-laukkua
  
• neulonut puoli tusinaa paria lapasia ja tossuja
• neulonut yhden pitsineulekaulahuivin - ensimmäiseni - ja pari muuta kaulahuivia
  
• neulonut yhden BB-pipon (kiitos ohjeesta, Laura!) ja yhden toisen pipon
  
• aloittanut, purkanut ja taas aloittanut pari neulottua villapaitaa itselleni
• julkaissut kaksi omaa käsityöideaa: huovutetun rannekkeen ja kännykkä-avainkotelon
  
• ostanut (vain) kolme käsityölehteä, yhden neulekirjan ja yhden sienivärjäyskirjan
  
• käynyt ahkerasti kirjastossa ja lainaillut käsityö-, värjäys- ja kehruukirjoja
• aloittanut kehruualan suomi-englanti -sanaston kokoamisen (muuten ei englanninkielisen kirjallisuuden lukeminen tunnu sujuvan)
• tehnyt itselleni sovitusnuken
• vastannut MikroPC-lehden toimittajan blogikyselyyn (en ole mukana artikkelissa, en ole tosin lukenutkaan)
  
• innostanut Villivarsaa käsitöihin ja osittain onnistunutkin
• pysynyt hurahduksistani ja shoppailuistani huolimatta väleissä Istuvan Härän kanssa
• bloggaillut vähän myös ranskaksi
  
• odottanut innokkaana, mitä neljäs kvartaali tuokaan mukanaan

Tulee mieleen äidin sanat: laiska töitään laskee. Mutta minulle tekee hyvää nähdä, että olen saanut näin paljon aikaan. Joskus ei vain tunnu siltä.

Seuraavan kvartaalin tavoitteista en ota huolia kannettavakseni. Ainoa asia, jonka haluaisin listaan lisätä on, että tekisin neuleita myös muille kuin itselleni ja lahjoittaisin jotain tekemisistäni myös hyväntekeväisyyteen.

As my first quartal as a fiber arts blogger has gone past, it's time to look back at everything I've achieved during these three months. Typically, this is the third quartal of the year, hence the title of this posting. This is going to be a very boring monologue, intended for my own education only, so I'm adding a cute little picture.

I've had more than 7 300 visitors in my blog, which is an amazing number of people, considering the number of comments they've left. On the other hand, I'm not that keen on commenting on other people's blogs, even though I read probably dozens of them daily. Reading fellow knitters' and fiber artists' blogs is part of the hobby. Here's a comment to you all: Your blogs are great, I've enjoyed so much reading them and will do so in the future. Keep up the good work.

During this quartal, I have:

• published my blog and my favourite links
  
• joined the Finnish knitting and spinning mailing lists
• got a spinning wheel and learnt to spin - need a lot of practising, though
• returned to work
• participated in a knitters' meeting
• bought hand carders and learnt to card wool
• learnt to dye with nature's plants
• tried dyeing wool with acid dyes and lost my heart to it completely
• after careful consideration, bought a couple of good books from Amazon
• bought some wool roving and wool tops and wool dyes without thinking at all
• grown my wool and yarn stash to over 10 kilos
• knitted and felted two Sophie bags
• knitted half a dozen pairs of socks and mittens
• knitted my first-time-ever lace scarf and another scarf
• knitted two hats
• cast on, undone and cast on again a couple of pullovers for myself
• published two knit ideas of my own: a felted bracelet and a phone-key bag
  
• bought (only) three knitting magazines, one knitting pattern book and one book on dyeing with mushrooms
• visited the local library many times and borrowed books on knitting, dyeing and spinning
• started compiling a vocabulary on spinning terms in Finnish and English to be able to read and understand English spinning books properly
• made a dress form out of duct tape
• answered questions on blogging from a Finnish journalist working for a computer magazine (my answers probably not included in the article, which I haven't read)
• tried to activate the Girl's interest in handicrafts (with some positive results)
• despite my overzealousness and wool shopping sprees, maintained a good relationship with Sitting Bull
• blogged a little bit in French, too.

My mom used to say that only lazy people count their good works. But I think it's good to see that you've actually done something. It's so easy to forget that sometimes.

For my next quartal, I have only one goal. I want to give something for charity, as well, and not make everything for myself only. That shouldn't be too hard to achieve.

12.5 kg

That's the amount of wool and yarn that I have at the moment. That's an impressive amount, although I know many of you guys have much more =)

This weekend I have a long list of things to do, such as tidying up in the garden, stuffing the dress form I made last weekend, finishing a few knitting projects, cleaning the sauna, etc. etc. It's a nice sunny day, and the snow that we had last week has melted. A perfect day for working in the garden.

As the sun is shining, I took pictures of the knitted samples of some of my hand-dyed, handspun yarn from last weekend. The yellow-green yarn looks a bit odd in the picture but the other too samples are quite close to the actual colours.


Tänään punnitsin lankani ja villani ja sain tulokseksi 12,5 kiloa. Aika kunnioitettava summa. Yllätti itsenikin. Mutta tiedän, että monella lukijalla on paljon, paljon enemmän. =)

Minulla on menossa viimeistelyviikonloppu. Tein listan asioista, jotka on tehtävä nyt: pitää korjata takki, päätellä muutama neuleprojekti, täyttää sovitusnukke, jonka tein viikonloppuna, siivota pihalla ja talossa jne. jne. Mahtavaa, että lumi suli ja on näin nätti päivä ulkohommiin. Sain ne jopa tehtyä.

Otin myös kuvan viime viikonloppuna värjäämistäni ja käsin kehräämistäni langoista, joista neuloin koetilkut. Keltavihreä lanka näyttää kuvassa vähän omituiselta, oikeasti se on vaaleampi, mutta en osannut photoshopata sitä luonnollisen näköiseksi. Kaksi muuta tilkkua näyttävät ainakin minun näytölläni siltä, miltä ne näyttävät luonnossakin.

Dagen efter: värikrapula

Kristel pakisee blogissaan lanka-addiktiosta. Voisimme mennä samaan AA-tapaamiseen. Vai olisiko se YA-kerho - Yarnoholics Anonymous vai ALA-kerho - Anonyymit Lanka-Addiktit? ALAn naisia ollaan.

Minulla on tarkemmin sanottuna villa-addiktio, sillä kuitu aiheuttaa minulle pahempia oireita kuin langat konsanaan. En ole varmaan koskaan ostanut oikein ihanaa lankaa ;-)

Kaikki alkoi siitä, kun hankin ensimmäisen erän hahtuvaa. Sen jälkeen loppua ei näy. Olen kokeillut kotimaista ja ulkomaista hahtuvaa, ja vaikutus on aina sama. Työnnän nenäni kiekkoon, nuuhkin lampaan tuoksua, tunnen käsilläni villan ihanan pehmeyden ja lämmön. Näen, miten se puikoilla muotoutuu lämmittäväksi ja kauniiksi neuleeksi. Tai koen, miten käteni ja rukki taikovat hennosta villasta kestävää lankaa. Unelmoin luksuskuiduista, alpakasta ja kashmirista ja quiviutista (suomeksi=?) ja mitä niitä onkaan.

Kun villaan lisätään väri, ja varsinkin kun saan itse lisätä sen värin, niin vaikutus on moninkertainen. Lauantaipäivän värjäyssessio sai minut niin ekstaasiin, että sunnuntaina oli melkein krapulainen olo. Ihan totta. Jaksoin vain hypistellä värjäämiäni villoja ja ihailla värejä typerästi hymyillen. Tänä aamunakin heti herättyäni ryntäsin villavarastolle ja kävin "tankkaamassa" värejä muuten niin ankeaan maanantaipäivään :D (Pitäisiköhän tosiaan hankkiutua hoitoon? Vai olenko minä jo hoidossa?)

Kaksi päivää on kulunut, jospa nyt uskallan kokeilla viileää analyysia värjäyssessiosta.

VAROITUS: Jos olet herkästi hurahtavaa tyyppiä, älä lue enempää. Ihan itsesi vuoksi voisi olla parempi, että et yritä tehdä tätä ikinä.

Käytössä oli kolme jauhemaista villan värjäykseen tarkoitettua happoväriä: keltainen, sininen ja punainen. Punainen oli hieman sinertävä, kirsikanpunainen ennemmin kuin kirkkaanpunainen, mikä oli ihan hyvä asia. Sininen oli todella vahvaa ainetta, jonka kanssa piti olla aika varovainen. Lisäaineena käytin vain etikkaa. Sekoittelimme värejä lasipurkeissa silmämääräisesti: sinisestä ja keltaisesta vihreää, punaisesta ja keltaisesta oranssia jne.

Varotoimet ja varusteet olivat asianmukaiset: meillä oli Tytön kanssa molemmilla esiliinat ja kumihanskat ja hengityssuojaimet jauhevärejä käsitellessämme. Tarvikkeita säilytetään kaukana ruokavarastoista eikä niitä käytetä mihinkään muuhun kuin värjäykseen.

Kokeilin värjätä villaa (1) Deb Menzin kirjan ohjeen mukaan maalaamalla siihen raitoja sekä (2) Hello Yarnin Oven Dyeing-ohjeen mukaan sattumanvaraisesti värejä ruiskauttelemalla. Kummallakin tavalla tuli kiva lopputulos.

1. Mukailin Menzin ohjetta sen verran, että käytin apuaineena vain etikkaa. Liotin villaa ensin etikkavedessä varttitunnin. Sitten levitin pöydälle tavallista tuorekelmua (se kestää kuumaa tarpeeksi, nyt on testattu!). Kelmun päälle villatopsin pätkä, josta liika vesi oli puristeltu pois. Meidän pöydälle mahtui noin 1,8 metriä pitkä. Levitimme ensin kuidut mahdollisimman tasaiseksi kerrokseksi. Sitten vain maalailtiin Tytön kanssa sudilla poikittaisia raitoja veteen ja etikkaan sekoitetuilla, suhteellisen vahvoilla väreillä. Pyöreät pullasudit osoittautuivat hommaan ihan sopiviksi.Kun koko villa oli väritetty, kelmun reunat käännettiin villan päälle ja villa pyöritettiin rullaksi. Nämä rullat laitettiin ritilän päälle värjäyskattilaan ja höyrytettiin 20-30 minuuttia. Annettiin jäähtyä, poistettiin kelmu ja huuhdeltiin villanlämpöisissä vesissä. Ylimääräistä väriä jäi kattilaan aika tavalla, sillä tämä metodi tuhlaa väriä.


2. Hello Yarnin ohje on helppo ja antoi erittäin lupaavia tuloksia. Eilisen kuvissa iso villarulla on värjätty tällä metodilla. Liotettu villa laitetaan värjäysastiaan (käytin samaa teräksistä kattilaa kuin edellisessä) tasaiseksi kerrokseksi. Päälle roiskitaan väriliuoksia niin, että jotkin värit menevät osittain päällekkäin. Värit voi sekoittaa ohjeen mukaiseen vahvuuteen, noin 1 - 1,25 % väriä värjättävän materiaalin kuivapainosta. Sitten uusi kerros villaa ja värit suurinpiirtein samaan tapaan kuin edelliseen kerrokseen. Lopuksi päälle vettä noin pari - kolme senttiä (lisäsin veteen etikkaa varmuuden vuoksi). Kansi päälle ja astia kuumaan uuniin puoleksi tunniksi. Kaikki väri oli tarttunut villoihin ja pohjalla oleva vesi oli ihan kirkasta. Samanlainen jäähdytys ja huuhtelut kuin edellä.

Menetelmä 1. on tietysti kontrolloidumpi. Meillä kävi niin, että villa oli liian kosteaa, koska emme muistaneet taputella liikaa väriä paperiin tai pyyhkeeseen ennen kelmun rullausta. Raitaefekti jäi vaatimattomaksi, mutta värit olivat upean syviä. Ja yllätyksellisiä väriyhdistelmiäkin tuli, mutta kaikki onneksi silmää miellyttäviä. Menetelmä sopii nimenomaan villatopsin värjäykseen, sillä villa revitään suikaleiksi ennen kehräystä ja sekoittuu siinä vielä uusiksi yhdistelmiksi. Värit säilyvät kehrätyssä langassakin hehkuvina ja puhtaina. Hahtuvaa ei voi samalla lailla repiä ja yhdistellä, ei ainakaan mitenkään helposti.

Menetelmä 2. on sattumanvaraisuudessaan ja helppoudessaan kiinnostava. Se sopinee myös villalangan värjäykseen. Suurempina klöntteinä villa myös kärsi vähemmän hieman huolimattomista huuhteluista eikä huovuttunut lainkaan.

Jos jotain jäi puuttumaan, niin turkoosia väriä syntyi vain todella vähän. Sitä pitäisi varmaan hankkia erikseen, samoin kuin aniliinia tai magentaa, jota Deb Menz suosittelee ennemmin kuin punaista.

Nyt illan terapiasessio eli tv:n ääreen neulomaan koetilkkuja valmiiksi kehrätyistä langoista :)

Lauantai-ilta

Värjätyt langat ovat kuivauskaapissa kuivumassa ja on aikaa surffailuun. Huomenna ehkä on energiaa tutkistella värjäysprojektin tuloksia tarkemmin. Nyt särkee jalkoja ja selkää kaiken ahertamisen jälkeen, mutta intohimo vetää verkkoon.

Menknit.net on julkaissut kaikessa hiljaisuudessa ensimmäisen lehtensä (PDF). Miehekkäitä malleja. Ainakin kreikkalaisvaikutteinen illuusioneule on minusta kivan näköinen.

Project Gutenberg tallentaa maailman kulttuuriaineistoa sähköiseen muotoon. Sieltäkin löytyy neulomiseen ja käsitöihin liittyvää aineistoa. Viehättäviä vanhanajan malleja on esimerkiksi Isabella Mary Beetonin 1870 julkaistussa kirjassa Beeton's Book of Needlework tai The Ladies' Work-Book Containing Instructions In Knitting, Crochet, Point-Lace, etc.

Ulkosuomalaisille tai muuten rajoittuneen kirjakokoelman omaaville tuo samainen projekti tarjoaa myös suomenkielistä laatukirjallisuutta.

Viikonloppu::Weekend

Meet my duct tape double! Mielitty posted her picture a while ago, but since I've only recently come out of the closet to this knitting world, I still prefer to stay incognito. This is, however, a very intimate photoshot of truly yours. Girl, 12, helped me in making it this morning, and, G-sus, did we have fun! I found the instructions here and here.

I've always envied those that have real, expensive dress forms, like here or here, and can design and test the fitting of the patterns with them. Now I got one for under 16 euros (stuffing still missing, though). I intend to cover the dummy with some jersey fabric, so it's easier to stick pins to the fabric, and the wool doesn't stick to the tape.

Tässä kaksoisolentoni. Tänä aamuna tehtiin Villivarsan kanssa tällainen hieno sovitusnukke ilmastointiteipistä. Täytteet vielä puuttuu ja trikoopäällinen, johon voi pistellä huoletta nuppineuloja. Hinnaksi tuli noin 16 euroa.

Olen ollut vähän kateellinen kaikille, joilla on kallis sovitusnukke. Nyt pääsen sovittelemaan neuleita tuon torson päälle. Ohjeet sovitusnukkeen löytyvät esimerkiksi täältä tai täältä (en kuitenkaan tehnyt kokovartaloversiota).

The dogs tried on their winter outfits today. Here is Mr B wearing a vest I originally made for shorter-haired Miss N.

Herra B talviasussa

Another shot of Mr B.

Blogikoira B vauhdissa

And here's Miss N. wearing the same vest. Liivin muoto on tästä ohjeesta, kuvioneule tosin erilainen.

Neiti N ja liivi

Loppu viikonloppu meneekin sitten tämän parissa. Yritetään Villivarsan kanssa saada tähän villatopsiin vähän väriä. Topsi tarkoittaa pitkää, kammattua villakuitunippua, joka voidaan repiä kapeiksi suikaleiksi ja kehrätä langaksi. Villa on brasialaista, ihanan pehmeää ja kiiltävää ja vain heikosti lampaalle tuoksuvaa.

We'll spend the rest of the weekend working with these wool tops. I'll do my first dyeing experiments with synthetic acid dyes. I'm so excited!!!

Raitoja, virkkausta :: Stripes, crochet

Yritin kesyttää Seitsemän veljeksen raitalankaa neulomalla sen yksivärisen langan kanssa. Huomatkaa, molemmat Novitaa. Kyllä minäkin ostan sitä, jos halvalla saan. Tällaiselta se näyttää (anteeksi huono, salaman kanssa otettu kuva):

Horizontal stripes meet vertical stripes

On raitaa pitkin ja poikin. Onko tuo nyt kesympi? Vasemmalla olevat lapaset ovat joka tapauksessa ensimmäinen neuletyö, josta Mies, se television edessä Istuva Härkä, on antanut vapaaehtoisesti kommenttia. Positiivista. Niinpä teen toisetkin lapaset. Ne ovat erinomaisen hyvä pikkuprojekti bussimatkojen ratoksi.

Neule- ja kehruurintamalla on muuten ollut hiljaista. Tilaustyö, taivaansininen Sophie-laukku on konehuovutusta vaille valmis (jos tilaaja sattuu lukemaan, niin laittaa vaikka sähköpostia, jooko?). Olen lueskellut Alden Amosin kehruukirjaa, joka onkin aikamoinen tietokirja. Terminologia on minulle outoa suomeksikin, joten olen vertaillut juttuja suomalaisiin alan kirjoihin ja koonnut samalla pientä kehruu- tai oikeammin kuitusanastoa. Postissa odottaisi paketti villatopseja, jotka tilasin Pohojammaalta. Ovat kuulema Brasiliasta. Ajattelin kokeilla niihin sateenkaarivärjäystä. Tuskin maltan odottaa viikonloppua, kun on taas aikaa kaikkeen hauskaan!

Otsikossa lupasin virkkausta. Surffaillessani eksyin jotenkin turkkilaisiin blogeihin, ja sieltä löytyi aikamoisia virkkausvirtuooseja, esimerkiksi tämä Arkadasca-blogi. Turkin kielestä on ymmärrä kuin merhaban, mutta kuvista saa hyviä ideoita. Kivoja helmitöitäkin siellä on. Sitten on Fiyonk, jonka kategoriasta "danteller" löytyy hienoja, erilaisia reunapitsejä, muutama hartiahuivi ja ihana, vitivalkoinen virkattu laukku. Janjanli-blogin linkeistä löytyy lisää mielenkiintoisia töitä. Ja niin edelleen. Oikeastaan minun piti etsiä meksikolaisia käsityölinkkejä, mutta eksyinkin Turkkiin. Katselin nimittäin blogini tilastoja. Kävijöitä näkyy olleen kaikista maanosista paitsi Väli-Amerikasta. Pitäisi jollain keinolla saada houkuteltua joku meksikolainenkin käväisemään täällä. Niin että jäisi merkintä tilastoihin, meinaan. Pelkäänpä että tästä tulee minulle pakkomielle.

I haven't been knitting or spinning much this week. The mittens in the picture are my "bus project" that I like to carry with me when going to work. By the way, the mittens on the left are the only knitting project ever that has made Sitting Bull to comment. In a positive tone. That's why I'm knitting more mitts...

I've been reading the Alden Amos Big Book of Handspinning. I'm not familiar with the terminology, even in Finnish, so I must compose a vocabulary with the help of some Finnish spinning-related books. That keeps me busy.

Then I've been surfing on the Net to find some Mexican blogs or arts and crafts sites. I've noticed that my blog has readers from all the other continents but Central America. I need to do something about it! Find some Mexican blogs and make a link there, that'll make them come ;-) But no, somehow I landed in Turkey and found some very interesting crochet and crafts blogs there. I've been to Turkey many times but all I can remember of the language is "Merhaba" (Hello). But that doesn't stop one from looking at the pictures and being inspired. Check out this blog and this and this and explore their links to go further.

<Otsikko tähän> <Add title here>

Teinpä kokeeksi kasviväreillä värjäämistäni langoista kaulahuivin. Käytin kaikki ne langat, joihin olin kehrännyt mukaan silkkilangan. Neuloin ainaoikeaa suurimmilla eli 7 mm:n puikoillani. Tällainen siitä tuli. Kerillä langat näyttivät kaikkea muuta kuin yhteensopivilta väreiltään, mutta valmiissa neuleessa ne sekoittuvat toisiinsa kivasti. Huivin päihin tein myöhemmin pelkästä punaisesta silkkilangasta pykäpitsin. Ei varmasti tule toista samanlaista huivia vastaan.

I used my hand-dyed wool and silk mix yarns to make this scarf. It's simple garter stitch, knitted with the biggest needles I have, 7 mm. Later, I used the red silk yarn to add scalloped crochet edgings to both ends. The natural colours look surprisingly nice together, even though I didn't like the colour combination when the yarns were on balls. You can see the colours better in this picture, taken in daylight outside.

Nyt puikoilla on menossa Sophie-laukku, jo toinen. Minunkin oli sitten ihan pakko tehdä sellainen, kun kahdella muulla neuletreffiläiselläkin oli. Kivan kokoinen ja näköinen ja aivan ihana tehdä.

Koirista kintaita....

...niinhän miehillä on tapana uhota. Minä teen nyt kintaita siitä eilisestä langasta eli blogikoira herra B:n karvoista.

Näyttääkö tarpeeksi käsinkehrätyltä?!

Minun kehräystaitoni eivät kyllä kohene yhtään... *huoh* No, onneksi tuo "lanka" on ainakin pehmeää, melkein kuin angoraa. Ja todella lämmintä.

This is yesterday's dog hair yarn knitted by truly yours. Look handspun enough to you?

It's a rocky road to perfection. I doubt if I'll ever get there... *sigh* Well, luckily the "yarn" is wonderfully soft, almost like angora. And super warm.

Sheepdogs meet sheep

Tästä on tulossa tappelu. Neiti N. (alla) huomaa, että emäntä on käyttänyt kehräämäänsä lankaan (oikealla) vain herra B:n (yllä) karvoja. Yhdessä jonkin oudon hajuisen olion kanssa.

There's gonna be a fight. Miss N (below) notices that Knitting Cow has used only Mr B's hair (above) for her yarn (on the right). With some funny-smelling creature.

Ça va être une bagarre. Mlle N (en bas) perçoit que La Vache n'a utilisé que du poil de M. B pour son fil (à droite). Avec quelque chose qui sent bizarre.


Vaikka päivä oli hyvin rauhallinen ja aurinkoinen täällä Pohjolassakin. Ei vielä jälkeäkään lumesta ja talvesta.

Although it was a nice beautiful day up here in the north. Not a hint of snow yet.

C'était pourtant un très beau jour tranquille aujourd'hui ici dans le nord. Pas une trace de neige encore.

Arkiston aarteita

Tunnistatko itsesi tästä kansikuvasta?
Tässä talossa on ihan selvästi asunut ennen meitä käsityöihminen. Varastoon on jäänyt joitakin hänen lehtiään, vanhimmat taitavat olla 50-luvun puolelta. On Ahkeraliisaa, Eevaneuletta, Virkkaus- & neulekirjaa, Neulo & virkkaa -lehteä. Jotkin noista tuovat minullekin mieleen oman käsityöharrastuksen alkuvaiheet. Eevaneuleessa oli muuten hyödyllinen lankaluettelo, jonka avulla saattoi helposti löytää korvaavan langan neuleohjeessa mainitulle langalle.

Tässä joitakin poimintoja. Vuoden 1963 lehdessä mallisto on nimetty sienien mukaan. On Nurminahikka-neuletakki naiselle (koukuttu!) , Mustarousku-pitsijakku, Mörsky-pusero pojalle ja Kuusilahokka-neulepusero miehelle (heh). Ohessa Karvarousku-neule naiselle. Tuo kaulus on tullut sittemmin uudestaan muotiin (montakohan kertaa?).

Rondo oli lankamerkkinä kova sana, ja mies oli varmaan mielissään, kun sai itse virkatun solmion.







Tässä vielä pieni hattukavalkadi.

Nimipäivä :: Ste Brigitte

Nämä tulivat tänä aamuna postissa. Ihana nimipäivälahja! Hyvän saa, kun itse tilaa.

• Debbie Menz, Color in spinning


• The Alden Amos Big Book of Handspinning

The postman brought me these this morning. Nice present for my name day! In Finland we celebrate our name days just like birthdays. It's an old tradition. 'Pirkko' is the Finnish version of Birgitta of Sweden, or Sainte Brigitte in French.
J'ai reçu ces livres ce matin. Ça tombe bien, car c'est la fête de Ste Brigitte en Finlande aujourd'hui. Ce n'est pas une fête religieuse, mais plutôt une fête comme l'anniversaire. Le nom 'Birgitta' suédois s'est déformé en 'Pirjo', 'Pirkko', 'Piritta' ou 'Pirita' en finnois.

Neuletreffit

Eilen oli Jyväskylän (seudun) ensimmäinen neuletapaaminen. Hyvin virkistävää ja erilaista. Järjestettiin Sokoksen kahviossa pieni neuleperformanssi. Lasin takana ihmiset varmaan ihmetteli, kun paikka suljettiin seitsemältä, mutta me vaan istuttiin siellä (henkilökunnan luvalla) tiukasti keskittyneinä neulomuksiimme ja juteltiin.

Meitä oli viisi: vasenkätinen "neulekone", tuleva ydinfyysikko (?), tanssiva himoneuloja/lankahamstraaja, yksi neulebloggaaja ja vanhimpana vaan ei viisaimpana sincerely yours. Aluksi oli yhdeltä jos toiselta mennä pitsineuleissa langannostot ja kavennukset sekaisin, kun vaihdettiin lanka-, neulonta- ja "miehet-ei-oikein-ymmärrä-meitä"-kokemuksia niin innokkaasti, mutta kyllä se siitä lähti sujumaan. Ensi kerralla kannattaa ottaa mukaan jotain yksinkertaista aina-oikeinneuletta että voi keskittyä paremmin puhumiseen ja kuuntelemiseen ;-)

Colour me beautiful

That's what my yarns were crying and I did my best. Here's the result of this weekend's work. As always, and despite my firm decision to stop learning by doing, I did some experiments of my own invention.

From left to right: handspun wool and bourrette silk mix dyed with rose hip tea (!), wool yarn dyed with calendula and one Xerocomus subtomentosus mushroom; wool yarn dyed with spinach, then a handspun space-dyed single-ply yarn dyed with mushroom and Dermocybe semisanguinea mushroom, then spinach-dyed wool-silk mix and finally a handspun yarn dyed with Dermocybe (3rd bath of the mushrooms I used in my earlier experiment still yielded this much colour).

I'm especially proud of the space-dyed yarn. This is how I made it: I took a wet, washed and rinsed skein of yarn and placed it on the table. Then I cut 4-inch wide plastic strips and wrapped them around the skein in four places. I fastened the plastic strips tightly with painter's tape. I put the skein in the yellow dye bath, let it simmer for an hour, removed it from the bath and let it cool off. Then I covered the plastic strips with wider, 6-inch strips, fastened them with tape and put the yarn in the reddish Dermocybe bath. I used the bottled liquid that was left over from my earlier dyeing tests. And it gave this much colour even when used for the third time! Even the plastic became pink. I knitted a sample using the single-ply yarn, but I could, of course, ply the yarn and then it would look different.

The spinach plant was a disappointment. The wool yarn didn't take the green colour well. I added some copper sulfate in the bath, and since I didn't like the resulting artificial-looking colour, I finally poured the rest of the Dermocybe bath in which gave a more muted colour.

Dyeing with rose hip tea was interesting. The bath had a very strong red colour at first but the resulting colour is lilac. The silk absorbed the colour much better than the wool.

Ja sama suomeksi. Huolimatta kaikista lupauksistani opiskella värjäysasioita ennen kuin alan tekemään, kokeilunhalu voitti. Värjäsin ruusunmarjateellä (ylimmässä kuvassa vasemmalla, lähikuva vieressä), kehäkukilla ja tatilla (keltainen lanka), pinaatilla (vihertävät langat ylimmäisessä kuvassa) ja kokeilin pätkävärjäystä. Sitten värjäsin käyttäen edellisistä värjäyksistä jääneellä verihelttaseitikkiliemellä kolmannen kerran ja vieläkin siitä lähti hyvin mielenkiintoista punaista väriä.

Liuku- tai pätkävärjätyn langan tein niin, että peitin pestyn ja märän valkoisen pohjalangan neljästä kohtaa 10 cm leveällä muovinpalalla, jonka kiinnitin päistä maalarinteipillä. Vyyhti sitten keltaiseen värikylpyyn, jossa oli kehäkukkaa ja yksi samettitatti. Normaali tunnin keittely ja sitten jäähdytys. Seuraavaksi teippasin muovinpalasten päälle noin pari tuumaa leveämmät muovinpalat ja lanka punaiseen verihelttaseitikkiliemeen. Taas tunnin keittely ja lanka oli valmis. Väristä tulee mieleen hedelmäsalaatti, ilman kirsikkaa. Hidasta ja kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa, mutta tällä tekniikalla saa kyllä aikaan mielenkiintoisia lankoja. Erilainen lopputulos tulisi vielä, jos kertaisi rukilla tuon yksisäikeisen langan.

Pinaatilla ei tullut sen väristä lankaa kuin olin odottanut. Vihreä väri ei tarttunut villalankaan. Värjäyksen loppupuolella lisäsin liemeen kuparisulfaattia, mutta se sai aikaan aika keinotekoisen sävyn. Niinpä lorautin lopun seitikkiliemen kattilaan, jolloin väri "murtui" ja tuli hieman siedettävämmäksi. Taidan kyllä värjätä nuo langat vielä myöhemmin jonkin toisen värisiksi.

Ruusunmarjatee oli jännä tapaus. Se oli alussa hyvin tummanpunaista, mutta väri ei alunapuretuksella tarttunut oikein hyvin villalankaan. Lopputulos on lila. Etenkin langassa mukana ollut bourrettesilkkisäie otti hyvin lilaa väriä.