On huomattu

Pakko laittaa linkki tähän löydökseen: FriikkiPirkot!

"Jokaisessa meissä asuu pieni Pirkko...
Kaikki eivät vaan ole löytäneet omaansa vielä.."

Found a new blog FriikkiPirkot (=freaky Pirkkos)!

"There is a little Pirkko in every one of us...
Not all of us have found it(her?) yet...

Ta-daa!

[Edit: Yleisön pyynnöstä lisäsin kuvan koko puserosta. Joka toinen raita on luonnonvärinen, joka toinen värjätty. Yhteensä käytin noin kolmeakymmentä eri lankaa.]

Pusero ei valmistunut ihan ystävänpäiväksi, mutta valmistui kuitenkin. Ihan ok arkipusero, istutetut hihat ja pieni rulookaulus. Tällä taitaa olla enemmän tunnearvoa kuin muuta arvoa. Hieno juttu se.

Helmikuun langankulutus on jo lähes 1,4 kiloa! (Tähän puseroon meni jätelankoja 530 grammaa).

[Edit: Added another photo showing the details because someone asked. Used about thirty different yarns for this sweater.]

Couldn't finish the sweater on Valentine's Day, but did finish it after all. This sweater probably has more sentimental value than artistic or monetary value. Which is fine.

Btw, I have reduced my stash by almost 1.4 kg in February! (used 0.53 kg for this sweater).

Ystävänpäivää :: Happy Valentine's Day

Villantuoksuinen ystävänpäivän tervehdys Aholan lammastilan uudesta lampolasta! Kävimme päivällä laskiaisajelulla Toivakassa, kun Terhin tilalla oli avointen ovien päivä. Kaunis ilma ja kivoja lammaksia laumoittain (sic heil!). Värejä piisaa.

A lovely wool-scented Valentine's greeting from Ahola sheep farm! It was such a nice day to go there to see the beautiful grey Finnsheep in their new, spacious sheep shed. Just look at the colours of those fleeces! There were also samples of yarns dyed with natural dyes.

Joku (en huomannut kysyä nimeä) oli taitavasti värjännyt kainuunharmaslankoja kasviväreillä. Varsinkin täplikkäät langat ovat kiinnostavia. Ne oli kuulemma värjätty mehumaijassa. Taidanpa aavistaa, miten. Olen monesti ajatellut itsekin kokeilla, mutta kärsivällisyyteni ei oikein riitä moiseen.

Värjäyksistä puheenollen, olen tekemässä happoväreillä värjäämistäni ja värjäämättömistä kotimaisista villalanganpätkistä itselleni riemuraitaista villapaitaa. Sen voisikin ristiä ystävänpäivänpaidaksi, kun siinä on tuttujen lampurien lankoja: suomenlammasta Anulta, kainuunharmasta Terhiltä ja Aulilta Villa Laurilasta. Loput ovat Pirtin kehräämön lankaa. Niissäkin on luultavasti jonkun tutun lambien villoja, kun vuosien varrella on tullut tavattua heitä useampia. Ja on siellä myös yhtä Kertun värjäämää lankaa. Hihaan tulee erilaiset raidat kuin vartalo-osaan. Toivottavasti se toimii.

Speaking of colour, I'm knitting a striped sweater for myself. It's a real Valentine's sweater, with yarn made of the wool of my sheep-farming friends' sheep. As I knit, my warm thoughts go to Terhi and Auli and Anu, and many other sheep farmers who have contributed in this project.

Tammikuun tuotoksia

Tuottoisa tammikuu: kehräsin lankaa 458 grammaa ja 1350 metriä ja neuloin 941 grammaa lankaa, osin noita käsinkehräämiäni! Ei ihme, etten ole ehtinyt bloggaamaan.

I've been highly productive in January: spun 458 grams, 1350 metres of yarn, knitted 941 grams! No wonder I didn't have any time for blogging. As promised, I made Kalajoki socks for the whole family. Then I crocheted another stole for myself.
 

Tässä joitakin valmistuneita töitä. Tytölle ensin sukat Talvimorsian-sukista jääneistä langanjämistä.

Sitten miehelle sukat jo täällä esitellystä verkkosukkalangasta. Minulle tulee noista mieleen aika limainen joki, ehkä sammakonkutu. Mies kuitenkin tykkäsi, koska sukat ovat lämpimät ja pehmeät. Beigessä teollisuuslangassa, jonka koostumuksesta ei ollut mitään selitystä, on kai akryyliä, sillä mies valittaa että jalat hikoilevat sukissa.

Virkkasin myös uuden, körttiläisemmän eli hillitymmän värisen version stoolasta. Tai no hillityn ja hillityn. Käytin pohjaan tumman siniharmaat Raijan Aitan pellavavillalankaa ja sinistä silkkivillaa sekä muita langanjämiä. Virkkasin päälle raidat Noro Kureyonin sävyllä 206. En saanut yhtään kuvaa, jossa sekä värit että tarkennus olisivat kohdillaan, mutta tässä viiteitä huivin eri puolista.

Kehruista ihanin on ohut shetlanninlammaslanka, n. 330 m/50 g. Parasta lankaa Suopursu-huiviin!
Homespun Shetland for another Suopursu shawl.

Tunnelmakuvia lammasmarkkinoilta

Tiina, Kipakat-kalenterin ulkoasuguru, on tallentanut tunnelmakuvia viime syksyn lammasmarkkinoilta. Linkki kirjaseen löytyy Tiinan omasta Vihreä sanko -blogista.

Want to see artistic photos of last year's sheep and wool market in Tampere? Tiina E has made a very nice booklet of her artistic photos. Click this link and download the PDF file before viewing for better quality (Google Docs compresses the image a bit too much).

Mainos - Ad

Enpä ole siirtynyt vielä käyttämään Google Chromea, mutta käsintehty mainos on kyllä kiva.
Handmade ad - cool!

Lankap0rnoa

Verkkosukkalankaa

Fishnet sock yarn

Tein lankaa miehen sukkiin. Yksi säie käsinkehrättyä, kerrattuna pariin kertaan kirppariostoksilla, ohuella beigellä ja laivastonsinisellä kartiolangalla.  Vihreä on ehtaa villaa, tummansinisessä lukee "nailonvilla", beigen koostumuksesta en osaa sanoa muuta kuin että pehmeää on. Joka tapauksessa yritän vähitellen hävittää villa- ja lankavarastojani eri konsteilla. Kalaverkkohan käy hyvin Kalajoki-sukkiin?

Sexy yarn, isn't it? I spun this for my hubster's socks. Fishnet should be ok for river socks, no? The green wool is homedyed BFL, plied twice with navy and beige industrial yarns that I bought on a flea market some years ago. I'm trying to get rid of my stash this way now.

Kipakat-kalenterista

Toiko joulupukki käsityökalenterin vai jäitkö ilman? Olemme pohtineet, pitäisikö ottaa vielä pieni lisäpainos. Laita viestiä, jos kaipaat kalenteria. Tänne tai Kipakat-blogiin. Kiitos.

River of dreams (Billy Joel)

Harvoin on mikään neulemalli natsannut niin hyvin kuin Yliveto-blogista löytämäni Kalajoki-sukat (PDF, in English here). Minulla on nimittäin hyvinkin omakohtaisia kokemuksia tuosta joesta ainakin parinkymmenen vuoden ajalta. Olinpa kerran vähällä hukkuakin kyseiseen jorpakkoon seitsenkesäisenä pikkulikkana, mutta samanikäinen ja -niminen serkku ehti pelastamaan. Niinpä tässä ollaan vielä blogia päivittämässä. Joen rannalla on perinnöksi saatu mökkitonttikin, mutta vaikuttaa siltä että en nyt kuitenkaan ole lapsuuden leikkipaikoille hetikohta palaamassa. Oli muuten aivan pakko laittaa otsikkoon tuo Billy joell' :D

Ohje on hyvin kirjoitettu ja PDF:ään lisätty ilmakuva inspiraation antaneesta joesta on kiva idea. Pidän siitä, että näissä sukissa ei ole turhia krumeluureja yltympäriinsä, vain tuo hauskasti mutkitteleva joki. Toiset sukat ovat jo puikolla, kärjestä aloitettuina. Taidan tehdä näitä koko suvulle.

When I first saw the Kalajoki sock pattern on Ravelry, I thought this is it, my sock pattern! My childhood home was located on the river Kalajoki, I used to play on the river banks all the time, I almost drowned in that river when I was seven years old. But my cousin saved me then and here I am, telling you the story of these socks.

The pattern is well written, I had no problems what so ever when knitting the socks. I especially like the simplicity of the pattern, no complex cables all over but only the clean, flowing river pattern on the side.

Päätin heti, että näitä sukkia en neulokaan mistä langasta tahansa, vaan teen langan itse. Alpakka ja Blue-faced leicester tuntuivat kuituina hyvältä yhdistelmältä, niinpä sitä kehräämään heti kun pääsin irtautumaan joulukuun tossutehtailusta. Karstasin ensin yhteen harmaata alpakkaa ja värjättyä BFL-topsia. Visioin väreiksi kaikkea muuta kuin "tunturipurojen raikkautta", sillä noilla seuduilla on paljon maatiloja ja erittäin humuspitoista, ruskeaa vettä. Jaoin villat viiden gramman nöttösiin ja kehräsin niistä yhden säikeen värillistä lankaa. Pariksi kehräsin vielä samanpaksuisen säikeen harmaata pehmittääkseni värejä entisestään. Olin hyvin väsynyt villoja karstatessa ja totesin myöhemmin että olin tehnyt kaiken ihan eri lailla kuin olin alunperin mielessäni suunnitellut. Jouduin loppujen lopuksi pätkimään langat, että sain kahteen sukkaan samanlevyiset väriraidat. Tarkoitus oli tehdä myös pehmeät liukumat värien vaihtumiskohtiin, mutta se ei nyt tällä ällillä onnistunut.

Kaiken kukkuraksi langasta tuli liian ohutta malliin ja puikkoihin nähden. Neuloin sen kaksinkertaisena. Mutta pehmeää lanka on ja tuhat kertaa miellyttävämpää jalassa kuin kauppojen keinoainevahvistetut langat.

Sukkia neuloessa ihmettelin, mistä ihmeestä olin keksinyt värjätä villaan myös vaaleanruskeaa. Sukissahan piti olla vain häivähdys vettä, rantaruo'ikkoa ja horsmankukkia. Kaipa olin laittanut mukaan myös puusiltaa, joka ylittää joen entisen kotitaloni kohdalla kohdalla.

Because the pattern is so special, I wanted to spin a special yarn for the socks. I dyed some BFL tops in the colours of the water, the reeds, and the flowers on the river bank. I don't remember where the beige came from; I guess it's the colour of the small bridge that crosses the river at our house. To get less vivid colours (well, the water in that river is not very clear any more) I plied the coloured thread with a grey one. I was very tired when I carded the wool, so I kind of messed things up a bit and did not quite get the smoothly changing colours I had pictured in my mind beforehand. This has probably something to do with the fact that I had not been spinning for a very long time, because of many more urgent businesses. But still, I'm happy with the result. The socks feel a million times better than if they had been knitted in some commercial sock yarn!

Tässä mielikuvien vahvistukseksi kuvia viime vuosisadalta. Vuosi on muistaakseni 1995. Pitkällisen etsiskelyn jälkeen löysin kuvat - albumista! Kukapa sieltä enää osaa etsiä tällä digikameroiden vuosituhannella.

I managed to find some old photos of the river and the bridge in my albums. These date from 1995, I think.

 

 

 

2009

Bloggerin mukaan tämä on 300. postaukseni. Pakonomainen tarve kirjoittaa muisteluksia vuoden varrelta. Mutta ensiksi kiitos kaikille joulutervehdyksiä lähettäneille! Lähetin tänä vuonna tasan kolme korttia, vain sellaisille ihmisille joilla ei ole nettiä.

Tätä vuotta voi parhaiten kuvata kolmella sanalla: Kipakat, Kipakat, Kipakat. Suurin osa kaikesta kivasta liittyy Kipakoihin. Ystävänpäivänä tehtiin sydämiä käsityön museossa, maaliskuussa oli samassa paikassa rompetori, toukokuussa vietettiin neuleretriitti Joutsassa, kesäkuussa KIP-päivänä neulottiin joukolla kirkkopuistossa, heinäkuussa osallistuttiin kuriositeetteina Rahikkalan rauta-aikaan, syyskuussa tanssittiin ja neulottiin julkisesti kävelykadulla (kuva) ja joulukuussa vuokrattiin yhteinen pöytä Järjestöjen messuilta. Ja välissä oli tietysti tavallisia kuukausitapaamisia käsityön merkeissä.

Parasta oli kuitenkin, kun saatiin yhdessä aikaiseksi Kipakat-kalenteri 2010! Se paljasti uusia ulottuvuuksia niin itsestä kuin kaikista niistä Kipakoista, jotka tulivat mukaan projektiin. Pitäisi joskus kirjoittaa ihan erillinen juttu kalenterin tekemisestä. Se tulee kyllä vasta ensi vuoden puolella.

Tanssin ja neulomisen yhdistäminen oli ehkä kaikista eniten rohkeutta ja uskallusta vaativa juttu itselleni. Vasikkakirmailut ovat kaukana takana, enkä koskaan ole ollut mikään liikunnallinen ihminen enkä varsinkaan esiintyjä. Mutta voi sitä onnen tunnetta esityksen jälkeen! Menin illalla lenkille ja hymyilin kuin ääliö kaikille vastaantulijoille. Minä tein sen! ME kolme rohkeaa tehtiin se! Se tunne on hyvä kaivaa esiin mielen sopukoista, kun tuntuu että maailma murjoo ja kaikki tuntuvat olevan sitä mieltä että minusta ei ole mihinkään. Helena Ratinen on kyllä loistava tyyppi, kun sai niin monta harrastajaporukkaa houkuteltua mukaan kokemaan moisia elämyksiä.

Toinen mielikuva jota hellin heikkoina hetkinä on se kun neulottiin pitkospuilla Leivonmäen kansallispuistossa. Aurinko paistoi, varmaan linnutkin lauloivat ja parhaat kaverit lilluivat lähes polviaan myöten suossa mutakylpyjä ottamassa. Ekosaaren Tiinan ansiosta siitä saatiin pysyvä muisto, kun yksi kuva suolammen rannalta on Kipakoiden kalenterissa.

Ja saatiinhan me vihdoin aikaiseksi Kipakoille oma blogikin. Aika vähän sinne on tullut tekstejä, mutta ensi vuonna uudella innolla, eikös? Jos jollakin Kipakalla ei ole käyttöoikeuksia blogiin, niin Merviltä, Villasukalta tai minulta saa.

Sitten oli vielä kehrääjien tapaamisia Tampereella useampaan kertaan. Autuutta. Joulukuussa yksi lampuri, Anu Pajukankaan perinnetilalta, oli meillä yötäkin ystävineen käsityön museon joulutorin aikaan. Harmittaa kun en älynnyt ottaa kuvia Anusta ompelemassa upeita taljojaan tyynyiksi ja peitteiksi meidän työhuoneessa. Joitakin kuvia lammastuotteista on Anun kotisivuilla. Kenkäveron markkinat heinäkuussa olivat myös mielenkiintoinen uusi kokemus. Anoppi houkuttelee taas kaverikseen. Lähtisinkö vai en, en tiedä vielä.

Yhteistä kaikille hauskimmille kokemuksille on yhteisöllisyys. Se on kannatellut, kun töissä ei ole mennyt hyvin. Sielläkin tosin pääsin eroon tänä vuonna elämäni hirveimmästä jyräpomosta ja sain järjestettyä itselleni mielekkäämpää työtä, ainakin väliaikaisesti. Ja pääsin kuntoutukseen, mikä oli myös yksi vuoden kohokohtia. Joululahjaksi firma tosin antoi meille YT:t ja lomautusvaroituksen, joten viime päivien fiilikset eivät ole olleet kovin hääppöiset.

Mutta eteenpäin elävän mieli. Mitä ensi vuonna? Helmikuussa olisi tulossa Tuulia pitämään Kipakoille paitapajaa, mutta en pääse sinne kuntoutuksen kakkosjakson takia. Onneksi Villasukka, tuo ihana ihminen, lahjoitti minulle ylimääräisen kappaleen Tuulian ohjeesta, joten yritän opetella tekniikan omin päin. Tukeahan pitäisi olla saatavissa helmikuun jälkeen muilta Kipakoilta. Keväällä ajattelimme mennä porukalla Tallinnaan. Olisi kiva tavata siellä paikallisia neulojia. Toukokuussa Jyväskylään on tulossa ryhmä hollantilaisia HZG-lehden lukijoita, joiden kanssa meidän on tarkoitus risteillä, illastaa ja neuloa. Anun kanssa on jo pitkään unelmoitu Woolfestiin menemisestä. Onnistuisikohan Cumbriaan lähteminen vihdoin ensi kesäkuussa?!

Loppuun vähän käsitöitä. Tällaisista villoista tai paremminkin alpakan ja villan (blue-faced leicester) sekoituksesta kehräilen sukkalankaa Kalajoki-sukkia varten. Kohta alkaa kova pauke ja rytinä tuolla ulkona, ja paras koirien rauhoittelukeino ilotulituksia vastaan on kehrääminen. Saattaapa se rauhoittaa kehrääjääkin.

Onnea ja iloa, rauhaa ja rakkautta uudelle vuodelle 2010 

kaikille blogin lukijoille!

Hyvää Joulua

Merry Christmas

Joyeux Noël

Joulumieltä

Aamuhämärissä bussissa. Kassi täynnä villaneuleita matkalla Pelastusarmeijan joulupataan. Lämmin ajatus joka silmukassa.

A bagful of knits for the Salvation Army kettle. Warm thoughts in every stitch.

Testi

Testausta uudella luurilla! Ohje kulkee aina mukana ja metsää säästyy.

Lähetetty iPhonesta
[Edit: .bmp-kuva ei näy :( Vaatii lisää opettelua, yllätys, yllätys.]

Siinä ne on!

Kalenterit tuli ajoissa! Ja ihan hyvältä näyttää painojälki. Hienostuneen tyylikäs paperi ja silleen.
Tilausohjeet uudessa Kipakat-blogissa.

Muuten vähän harmittaa, kun jouduin olemaan töissä enkä päässyt Kuokkalan neulegraffitia tekemään. Mutta tein sinne muutaman neulotun lappusen ja Mervi toimitti ne perille. Käytin taas samoja lahjoituslankoja kuin aikoinaan käsityön museon graffitiinkin eli siellä on muistoja yhdestä ahkerasta naisihmisestä, joka teki elämäntyönsä mattotehtaalla.

Jännittää

Viikonloppuna on joulumarkkinat Paviljongissa ja kalentereiden pitäisi olla valmiit perjantaina. Siis pitäisi. Toivon todella että ovat! Tarkoitus on myydä niitä D-hallissa, pöytä on punaisen pisteen kohdalla, sama paikka kuin viime vuonna. Seläntakainen naapurikin on sama, toivottavasti on hankkinut toisen kankaan sen viimevuotisen psykedeelisen sateenkaaren tilalle. Eli sekin jännittää. Ja nyt kuin luin tuon viimevuotisen postauksen: ehtiiköhän tässä vielä saada h1n1n sitä ennen?!...tai saako vasta sen jälkeen?...

We are living in exciting times. The calendar should be out of the press on Friday, just in time for the Christmas fair on Saturday and Sunday. Notice should. We were supposed to be selling them at the fair but slipped a bit on the schedule. Let's hope the printing house will keep their promise. Other exciting things: will our neighbour be having the same hideous psychedelic fabric at the back of her stand as last year? Will I catch H1N1 before the event?...or after the event?...

Se punainen

Ei ollut vapaaehtoisia, joten takapihan Tuija sai avustaa. Tästähän tuli monipuolinen loimi, 180 cm pitkä ja 60 leveä, 180 g keveä, käy shaaliksi ja kaulahuiviksi tai kauluriksi, pysyy myös ponchonmallisena lämmikkeenä kreppimäisen olomuotonsa ansiosta.Aika yksitoikkoista virkattavaa, pelkkiä ketjusilmukoita ja pylväitä. Tein reunoihin edes vähän kiinteitäsilmukoita mausteeksi. Hapsutkin oli mielessä, Elegant-langasta, mutta ne eivät sitten oikein sopineetkaan. Huivi on siitä hauska, että voi aina päälle vetäessään päättää, näkyykö värikkäämpi raitapuoli vai hitusen hillitympi ruudullinen (nurja) puoli.

No volunteers for photo shooting, so I used Mme Thuja instead. The red shawl is lightweight and surprisingly versatile, it can be used as a scarf or cowl, or even like a poncho. The crepe-like fabric stays well in place on my shoulders. Crocheting this was pretty boring, 180 x 60 cm (6 x 2 foot) of mere chain stitches and trebles, so I added a dc edging in silk yarn. I tried fringes, too, but they did not look good. The simpler the better. The front has stripes and the back is plaid and more subdued in colour. You can wear it both ways, depending on your mood.

Marraskuu

Tämä on kiireinen kuukausi harrasterintamalla. Kipakat-kalenteri ensi vuodelle on viimein saatu painoon, joten ehtii vähän kirjoittelemaankin. Huh huh, oli siinä tekemistä. Suurimman työn teki viime vaiheessa Ekosaaren Tiina kuvituksessa ja taitossa, mutta oikolukua ja pientä viilausta riitti kyllä muillekin mukana olleille. Viimeinen kuva tuli kännykällä viimeisenä viikonloppuna, kun oltiin jo oikeastaan ylitetty deadline :)

Kalenteri on vähän niin kuin meidän joululahja muille neulojille: ihan ikioma, käsitöille omistettu kalenteri, johon ensi vuoden käsityöaiheisia tapahtumia on merkitty jo valmiiksi ja jätetty tilaa omille merkinnöille, kauniita kuvia ja bonuksena 11 uutta neule- ja virkkausohjetta. Kalenteristahan on ollut jo muutama tiiseri muiden Kipakoiden blogeissa, sieltä voi kurkkia makupaloja kalenterista. Minulta on mukana pari ohjetta, valkoinen Suopursu-huivi ja pieni virkattu pyyhe. Onneksi kirjoitin ne jo kesällä. Painoon menee pari viikkoa. Kalenterin tilausohjeet tulevat nettiin aikanaan, malttia. Vaikka sitä juuri lahjaksi sanoinkin, niin kyllä meidän pitää siitä jonkinlainen tekopalkkakin saada eli ei nyt kuitenkaan ilmaiseksi sitä jaella.

Kävin reilu viikko sitten Helsingissä Picasso-näyttelyssä (mahtava!) sekä Kädentaito- ja ELMA-messuilla. Elmassa viihdyin pitemmän aikaa, kun siellä oli enemmän tuttuja lampureita ja alpakankasvattajia sekä maistiaisia. Olihan kädentaitopuolellakin toki paljon nähtävää, mm. Kehrääjien killan osasto, mutta mitään ostettavaa en sieltä löytänyt (no, pari joululahjaa, mutta niistä ei sen enempää). Oli todella aisteja herättelevä lauantaipäivä! Alunperin olin haaveillut pääseväni tässä kuussa viimein Tampereen käsityömessuille, mutta olen kyllä nyt tyytyväinen, että valitsinkin Helsingin. Picasso-näyttely oli todella käymisen arvoinen kokemus. Ja rakastuin angorakani Matildaan. Häntä piti käydä silittelemässä useampaan kertaan.

Matilda tuimana

Käsitöinä on tullut tehtyä taas tossuja. Keräilin nurkista kaikki itsevärjättyjen villalankojen jämät ja niistä tulikin mahtava kasa, puolisen kiloa. Kaikki joko suomenlammasta tai kainuunharmasta.

Tein niistä kokeeksi värikkäät tossut harmaata marraskuuta ilostuttamaan. Varren kuvio on sama kuin huhtikuusukissa. Värit jotenkin karkasivat käsistä varren jälkeen. Tossut ovat uskomattoman pehmeät ja lämpimät. Kokemuksen mukaan kaksinkertainen neulos kestää hyvin käyttöä.

Nyt työn alla on stoola (jotenkin tykkään tuosta sanasta, se on niin juhlava) Utunan langoista (kuva vanhassa postauksessa): Maria-neidistä ja Loitsu-langasta, terästettynä pienellä määrällä Teeteen Elegant-villasilkkilankaa. Stoola on virkattu, tekniikka on sama kuin kalenterin pyyhkeessä (vinkvink). Ei ehkä uskoisi tästä mytystä, että siitä voi mitään eleganttia stoolaa tulla. Ehkä tuleekin loimi. Jokin lämmike kumminkin.

Ja ettei tekeminen lopu, pitäisi vielä pistää sorkkansa neulegraffitiin, josta postasin eilen, ja käväistä parit joulumarkkinat. Joulukuun 13. päivän jälkeen voikin sitten vaipua talviuneen.

Sorry for a loooong post, here's a short summary in English. The title is November, and a lot has happened this month. Our knitters' group Kipakat has made a calendar for year 2010, including instructions for knitting and crochet projects that we have designed ourselves! It was a huge project for newbies that we are in the world of publishing but the calendar is now in print and we hope all our yarn-loving friends will like it. Please click on the links on top of the page and you'll see some sneak peeks. I debuted with two designs: a lace shawl in trinity stitch and a small crocheted towel (same technique as in the last photo which shows a red stole I'm working on right now). The dog sweater will also be there as well as these beautiful cabled socks. Actually I am quite amazed at the talent we could find in ourselves when working on this project.

Then I went to see the Picasso exhibition in Helsinki (a very good one!) and visited the crafts show and the "living countryside" fair. I fell in love with an angora rabbit called Matilda. I spent many a minute caressing her beautiful fur and she let me do it.

As for recent craft projects, there are the November socks made of leftovers of my hand-dyed yarn. They turned out pretty nice. Colour therapy for the dark winter days. Then we'll be participating in a knit graffiti project where we're going to cover up a well in a suburban centre, notorious for its not-so-nice existing graffiti. Plus there's two craft fairs coming up where I've booked a stand, either with Kipakat or my MIL. So even if the days have become very short here and all you'd like to do is sleep, there's no time to hibernate until mid-December.

Neulegraffiti Kuokkalaan

Nappasin kuvan Japa ry:n sivuilta, josta löytyy myös tiedote. Kipakat on menossa mukana. Graffitia aletaan koostaa Kuokkalassa jo edellisenä päivänä 26.11. klo 10 alkaen viereisessä yhteispalvelupisteessä ja nuorisotilassa.

Reverse engineering

Sain pari vuotta sitten joululahjaksi punaisen, seiskaveikasta neulotun palmikkopipon, joka oli minusta hauska ja sopi hyvin kasvojeni muotoon. Punainen väri alkoi kuitenkin kyllästyttää. Niinpä tutkin, miten pipo oli tehty ja tein (lähes) samanlaisen langasta, joka miellyttää itseäni enemmän. Lanka on itsevärjättyä kainuunharmaslankaa Aholan tilalta. Kaukaa katsottuna tuo lanka näyttää ihan sametilta, niin pehmeästi värit sekoittuvat toisiinsa. Tupsu oli ihan pakko tehdä myös.

Alkuperäinen malli on erittäin suurella todennäköisyydellä julkaistu jossakin suomalaisessa käsityölehdessä, mutta missä? Taisin kyllä tehdä tästä ihan omannäköisen, koskapa neuletiheyteni oli aivan erilainen kuin alkuperäisellä tekijällä.

I had to do some reverse engineering to copy a knitted cabled hat that I got as a present a few years ago and which I like to lot. The original cap is bright red, this one a bit more subdued colour. The yarn is 100% Grey Finn from a local farm, hand-dyed in soft, velvety shades of purple and blue. Love it, especially the cables and the pompom at the top!

Lammasmarkkinat Tampereella taas

Eilen kävin Tampereella lammasmarkkinoilla. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Pirkanmaan lammaskerho järjesti tapahtuman, ja olen ollut mukana joka kerta. Kehruuharrastajan näkökulmasta tapahtuma parantaa kuin sika juoksuaan. Tallissa kehräsi eilen parhaimmillaan toistakymmentä kehrääjää, ja tunnelma oli korkealla. Rukkeja ja värttinöitä katsastamaan oli tullut lisäksi muutama ihminen, joten kehruuharrastus on kyllä selvästi nousussa tässä maassa. Muutama kehrääjä sanoi tulevansa paikalle tänäänkin. Harmi kun asun niin kaukana Tampereelta, siellä olisi ollut kiva viettää sunnuntaipäiväkin. Tarjolla oli myös monenväristä kehruuvalmista suomenlampaan villaa, mistä kehrääjät olivat hyvin mielissään. Itse ostin taas vain lihatuotteita, kun villavarastoni eivät tunnu vajenevan millään.

Tuli vähän kiire markkinoille valmistautuessa. En ole kehrännyt juurikaan elokuisen Särkänniemen kokoontumisen jälkeen. Kävin elokuun lopussa kuntoutuksessa, ja sen jälkeen innostuin liikkumaan niin innokkaasti, ettei käsitöille ole ollut aikaa. Alkuviikosta kehräilin harjoituksen vuoksi pois kaikki kesällä karstaamani alpakka-karitsanvillasekoitukset. Perjantai-iltana huomasin että herttinen sentään, minullahan ei ole mitään kehrättävää kehruutreffeille. Niinpä väänsin karstamyllyä puoli yhteentoista asti, että sain villaa tähän lankaan, jota kehräsin Tallissa ja joka valmistuikin eilen illalla. Se on sekoitus kotimaisten lammasrotujen villaa ja silkkiä, ja olen oikein tyytyväinen pehmeään lopputulokseen.

Tämän kehruuseen osallistui moni muukin, sillä Majacraft Suzie Pro-rukkini oli suosittu koepoljennan kohde. Ihmeen moni Ravelryn Suomalaiset kehrääjät -forumin jäsenistä on innostunut tilaamaan Majacraftin rukin. Ei siinä mitään, Alysse Créations ja muut rukkimerkkiä Euroopassa myyjät ovat varmaan mielissään.

Matkakumppani-Tiinalle terveisiä, että tätä lankaa on taatusti kehrätty alkoholin vaikutuksen alaisena, muutamalla viinilasillisella höystetyn lammasmakkara-aterian jälkeen. Tiinan veli oli kerran nimittäin arvellut minun käsinkehrättyä lankaa katsellessaan, että onkohan se Pirkko ollut päissään kun on tehnyt näin epätasaista lankaa :D

Minulle kävi rukin kanssa kiireessä vähän köpelösti. Unohdin yhden tärkeän osan eli langanohjaimen kotiin. Alkuperäinen osa on tällainen perhosennäköinen vekotin rullan vieressä oikealla.

Ei hätiä mitiä, ajattelin, sillä olin ottanut näytille myös paksuille langoille tarkoitetun kehrän eli wild flyerin. Mutta siitäkin puuttui langanohjain! Hätä keinot keksii. Tallin vieressä on Hehku-niminen liike, jossa mm. Laurase myy kivoja hopeisia kierrätyskoruja. Arvelin että sieltä löytyisi varmaan jotain metallilankaa ja osaamista varaosan tekemiseen. Ja niinhän siinä kävi, että sain rautalangasta taivutetun varaosan rukkiini.

Rautalanganvääntäjä muisti minut edellisiltä markkinoilta eikä olisi ottanut edes mitään korvausta taidonnäytteestään, mutta sain hänelle tyrkytettyä niitä käsinkehräämiäni villa-alpakkalankoja kiitokseksi. Sainhan minä tästä pysyvän varaosan seuraaville kehruutreffeillekin.

Lammasmarkkinoilla kuulin muuten Hyvä lammas -hankkeesta, joka on kiinnostava meidän käsityönharrastajien kannaltakin. Se on tänä syksynä alkava, EU-rahoitettu hanke, jossa aiotaan kuulemma käsitellä myös villantuotantoon ja villan laatuun liittyviä asioita ja aiotaan kuulla meitä käsityönharrastajia, tekstiilialan kouluttajia ja ammattilaisiakin. Minua on jo pitkään surettanut se, miten Suomesta on vaikea löytää paikallista, hyvää villaa kehruuseen ja huovutukseen tai puhtaista suomalaisista roduista tehtyjä villalankoja. Kun olen kokeillut kehrätä monien lammasrotujen villaa, niin itselleni on valjennut, miten ihanaa suomenlampaan villa voi parhaimmillaan olla. Puhumattakaan lempilampaani, kainuunharmaksen villasta. Tai harvinaisen ahvenanmaanlampaan villasta, jota erityisesti perinnekäsityöläiset arvostavat. Minulle on tärkeää, että tätä materiaalia ei tarvitse kuljettaa maailman ääristä ja nämä lampaat vielä hoitavat perinnemaisemia ja pitävät maaseudun hoidetun näköisenä. Joistakin nettikaupoista saa näiden rotujen villaa, mutta ei näitä materiaaleja todellakaan pääse hiplailemaan samalla tavalla kaupoissa kuin vaikka kaikille tuttuja Novitan tuotteita. Harrastuksen alussa muutamat raakavillaostokset ovat menneet pieleen, kun olen ostanut summamutikassa joltakin lammastilalta, ja lampurilla ei ole ollut hajuakaan siitä millaista on hyvä villa.

Olen lueskellut vanhoja kirjoja ja lehtiä 1930- ja 1940-luvuilta, ja niistä näkyi että villan laatuun panostettiin ennen sotia, villan lajittelua opetettiin ympäri maata ja kehiteltiin järjestelmiä, joilla tuottajien villat saatiin kerättyä ja kuljetettua kehräämöihin. Suomenlampaan villan laatuun oli kiinnitetty jalostuksessa paljon huomiota, sen arvo ymmärrettiin ja ymmärrettiin myös, että laatu ei säily ilman jatkuvaa työtä. Sitten tuli sota ja kouluttajat ja kehittäjät joutuivat muihin tehtäviin. Tietotaito tuntuu vuosien myötä hävinneen jonnekin. Toivotaan kovasti että tämä hanke parantaisi tilannetta. Jaksaisin paasata tästä aiheesta vaikka kuinka pitkään, mutta säästettäköön myöhempiin postauksiin.

Ai niin, vielä sen verran, että sain puhua markkinoilla vähän ranskaa, lampaista ja kehruusta tietenkin! Ja olisin saanut kutsun lammastilalle Algeriaan, mutta ujona tyttönä en uskaltanut suostua. Kielitaitokin on näköjään niin ruostunut, että jokin intensiivikurssi olisi todella tarpeen.