Du filage :: Kehruusta :: About spinning

Pour changer, je commence aujourd'hui en français. J'ai beacoup filé cette année. Je trouve le filage le meilleur remède contre le stress. Après une journée spécialement dure au travail (ce qui se passe un peu trop souvent à mon avis), je rentre à la maison, ne parle à personne (mais peut-être joue un peu avec les chiens, ça fait partie de ma "thérapie" à moi aussi) et me lance sur mon rouet. Je file pendant quinze minutes, et déjà je me sens un peu mieux. La bobine pleine, je suis de nouveau prête à conquérir le monde.

De cette façon, je dois avoir filé plus de deux kilos de laine dans ces quatre mois. Sans compter les écheveaux retordus que j'ai faits chez ma belle-mère à Pâques. Deux kilos c'est beaucoup, car dans une soirée je ne file que cinquante ou soixante grammes.

J'ai commencé à préférer un fil retors à trois brins à celui à deux brins, qui est plus facile et rapide à faire. J'aimerais un jour tricoter un beau pull irlandais à torsades très compliquées et spectaculaires ! Je pense que pour les torsades, un fil à trois brins serait mieux, parce qu'il n'est pas aussi "plat" qu'un fil à deux brins, mais plus tridimensionnel. Mais des projets comme ça, on peut toujours rêver... je sais que je n'ai pas beaucoup de patience pour ce genre de projets: les chaussettes c'est plutôt mon truc.

Et des photos, un billet sans photos vaut absolument rien. Voici le fil que je vous ai montré il y a quelque temps que j'ai appelé "Juin", retors avec deux brins de laine blanche (à droite) et avec deux brins de laine verte (au milieu). Le vert est mon favorit absolu: c'est comme une pature fraîche avec de jolies petites fleurs :) Dans l'autre photo, il y a le même fil retordu avec deux brins de laine noire, ce qui donne un effet tout à fait différent. Le fil bleu est fait de la laine que j'ai teinte en mèche (comme le vert aussi) et mélangée avec de la laine blanche naturelle. Il a les couleurs du drapeau finlandais.


Olen tänä vuonna kehrännyt mielestäni paljon, yli kaksi kiloa, jos ei lasketa niitä lankoja, jotka kertasin pääsiäisenä (kertaaminen on kuitenkin niin paljon nopeampaa ja helpompaa kuin varsinainen kehrääminen). Tavallisesti päivä menee näin: tulen töistä kotiin stressaantuneena kaikesta siitä, mitä päivän aikana on tapahtunut (kumma ettei siellä tapahdu koskaan mitään positiivisesti yllättävää). En puhu enkä pukahda kenellekään mitään, leikin ehkä koirien kanssa vähän ja menen rukille. Jo varttitunnin päästä tuntuu paremmalta, ja kun rulla on täysi, voin hymyillä koko maailmalle :) Nyt kun kirjoitan tätä, tulee mieleen, että minun pitäisi varmaan ottaa rukki töihin, niin jaksaisin sielläkin hymyillä. Olisi siinä työkavereilla ihmettelemistä. Kaksi kiloa on paljon vajaassa neljässä kuukaudessa, sillä yhtenä iltana saan valmiiksi ehkä yhden rullan eli 50-60 grammaa lankaa.

Tällä hetkellä kehrään mieluiten kolmisäikeistä lankaa. Sen tekeminen on hitaampaa ja vaikeampaakin kuin kaksisäikeisen. Haluaisin joskus tehdä kehräämistäni langoista muhkean irlantilaistyylisen palmikkoneuleen. Jotenkin minusta tuntuu, että kolmisäikeinen lanka sopii palmikoihin paremmin, se ei ole niin latteaa kuin kaksisäikeinen, vaan jotenkin kolmiulotteisempaa. Mutta saa nähdä, saanko koskaan aikaiseksi mitään isoa projektia. Sukat on paljon sopivamman kokoinen projekti minulle.

Koska blogipostaus ilman kuvia ei ole mitään, niin ohessa kuvia taannoin esittelemästäni kesäkuu-langasta. Oikealla yksi säie sitä kerrattuna kahden valkoisen säikeen kanssa ja keskellä yksi säie puolestaan kahden vaaleanvihreän säikeen kanssa kerrattuna. Vihreä on tietysti lehmän suosikki: kuin tuore laidun pienine kukkasineen. Alemmassa kuvassa sama lanka kerrattuna luonnonmustan langan kanssa. Mielenkiintoista nähdä, miten vaikutelma muuttuu. Sininen lanka on yhdistelmä kiharoina värjättyä sinistä villaa ja valkoista luonnonväristä. Siinäkin on tarkkaan katsoen kymmeniä eri sävyjä.

I have been very busy at the spinning wheel this year. I think I've spun over two kilos (some five pounds) of yarn, without counting the yarn I plied at Easter. That's a lot, considering that I can spin only some 50 grams of wool per night (to see how much that's in ounces, please google "50 grams in oz.").

This it how it goes usually: I come home after a particularly stressful day (most days are, by the way, I wonder why), I don't speak a word to anyone, maybe play a little with the dogs, and go the spinning wheel. After fifteen minutes, I feel much better. When the bobbin is full, I'm ready to conquer the world - well, almost. To me, spinning is the best remedy for stress.

I prefer 3-ply yarn to 2-ply, although it's slower to spin. I'd love to knit a nice big Aran sweater one day of my handspun yarn. I think a 3-ply yarn would make nicer-looking cables than a "flatter" 2-ply yarn.

The photos show the yarn I spun a while ago, the one I called June. I plied some of it with two strands of plain white wool (on the right), and with two strands of green wool (in the middle) as well as with some natural black wool yarn (the last photo). It's interesting how different the yarns look. My favourite, of course, is the green yarn. It's like fresh summer pasture with little bright flowers. The blue yarn is an example of the hundreds of nuances that you get when you spin some coloured wool mixed with natural white.

Keeppi :: Semi-circular shawl

Kun jossakin ohjeessa sanotaan, että sen voi tehdä hahtuvasta, niin minähän kokeilen heti. Ohjeen tähän keeppiin eli puoliympyrän muotoiseen shaaliin löysin ruotsalaisesta Barbros stickning -blogista. Tack, Barbro!

Tein keepin Pirtin Kehräämön hahtuvasta, jota minulla sattui olemaan kotona. Muutin mallia siten, että lisäsin kiilojen väliin aina kuusi kerrosta ainaoikeaa, koska epäilin, ettei yksi kiekko muuten riitä keeppiin. Kotimainen hahtuva on paksumpaa kuin virolainen, josta tuo ohjeen neule on tehty. Eikä se ihan riittänytkään, vaan pitää odottaa seuraavaa Mikkelin-reissua, että voin ostaa lisää hahtuvaa.

Hahtuva ei ehkä ole kaikista paras materiaali koiratalouteen, eikä kissatalouteenkaan, sillä se ei oikein kestä eläinten kynsiä. Mutta en tiedä mitään kevyempää ja lämpimämpää. Eikä sitä missään nimessä saa huovuttaa!

Ruotsalaisten blogien listalla (Svenska stickringen) on muuten niin monta muutakin herkkua, että helposti vierähtää tovi jos toinenkin niitä tutkiessa.

Lately, I've been knitting this capelet or semi-circular shawl out of unspun roving from Pirtin Kehräämö. You can find the instructions in English in Barbro's blog. It's not perhaps the most appropriate material for a household with dogs, but I cannot resist the softness, lightness and warmness of this material. And I ran out of yarn. Damn! I need to wait until we go to Mikkeli to get some more roving.

Back home :: De retour à la maison

Back from the Easter holiday and the mother-in-law's little "work camp". That's how it feels, anyhow. My mother-in-law, although not so many years older than me, belongs to the old generation who believe that idle hands are the root of all evil. Therefore, as I had taken my new "mobile" spinning wheel with me to her place in Eastern Finland, I had to do some spinning. In fact, I gave her yarn stash a revamp, by plying some three pounds of her natural dyed yarn with some of my own handspun white wool. You can see some of the yarn in my previous Finnish posting.

Finalement de retour de chez ma belle-mère. J'y ai ammené mon nouveau rouet portable et j'ai filé, ou plutôt retordu, à peu près deux kilos de laine pendant les vacances. Un brin de ma laine filée main mélangé avec ses fils fins teints main. Vous pouvez en voir quelques exemplaires dans mon billet précédant en finnois.

This is what I got in return. About three pounds of felting wool, mostly in blue. I tested that it is spinnable although it doesn't make a very good yarn. The fibres are short, there's not much luster and no elasticity, either. But, in any case, I think I can use it for something.

Elle m'a donné un peu plus d'un kilo de laine à feutrer. J'ai testé que l'on peut en filer un fil mais il a perdu de son lustre et de son élasticité. De toute façon, je pense que je pourrai en faire quelque chose d'intéressant...


Easter Saturday is called "lankalauantai" in Finnish, or yarn Saturday. That's when the folks used to dye their yarns in the old days. As there was still a lot of snow on the ground yet, we decided to wait until the snow disappears before putting out the dye kettles.

In waiting for warmer days, my mother-in-law and I peeled willow rods. The willow bark contains tannin which is a natural mordant and can be used, for example, to dye cotton with natural colours. This yarn madness is getting really serious: when the others go skiing on Easter holidays, I spin and peel willows instead!

Le samedi de Pâques s'appelle samedi de fil en finnois. Ce jour-là, on avait l'habitude de teindre la laine que l'on avait filée pendant l'hiver. Puisqu'il avait toujours de la neige et qu'il faisait assez froid, nous on a laissé les teintures pour une autre fois. Pourtant, nous avons arraché l'écorce des saules pour avoir de mordançage pour les bains de teinture futurs. Cette folie de laine ne cesse de grandir: quand les autres s'embarquent pour les pistes de slalom à Pâques, la Vache file et arrache l'écorce des saules !

Miss N found a nice warm place on balls of yarn.

Pour mes lecteurs francophones, je peux avouer un petit secret (car je pense que la grande majorité de mes lecteurs ne comprennent pas le français). La Vache a été interviewée pour un magazine à distribution nationale la semaine dernière ! Un photographe est venu me photografier hier. Maintenant je suis dans tous mes états en attendant la parution de l'article. J'ai parlé de mon burnout (fatigue?) , de ma dépression, et les valeurs thérapeutiques que j'ai trouvées dans le filage et le tricot et même du bienfait du blogging :)

Pääsiäismaininkeja

- Mitä teit pääsiäisenä? Kävittekö jossain hiihtelemässä?
- Ei. Kehräsin. Pajuja kuorin.

Tästä lankahulluudesta on näköjään tullut jo elämäntapa. Olimme pääsiäisenä anopin luona Itä-Suomessa. Työleiriähän se tarkoitti - jälleen kerran. Anoppi, joka ei ole vuosissa kovin paljon minua vanhempi, on näitä vanhan kansan ihmisiä, joiden mielestä joutilaisuus on kaiken pahan alku ja juuri. Niinpä kehräilin koko pääsiäisen hänen lankavarastojaan uusiksi. Varmaan kaksi kiloa tuli kehrättyä, tai ennemminkin kerrattua lankaa. Säie itsekehrättyä valkoista villaa teki ihmeitä anopin ohuille kasvivärjätyille ja muillekin langoille (alla kuvassa vain osa langoista). Pajunkuoret irtoavat nyt parhaiten ja niitä tarvitaan, että anoppi saa värjättyä uusia lankoja. Pajunkuorissa on mm. tanniinia, joka käy puretteeksi puuvillalangoille.

Jätin langat sinne. Anoppi saa keksiä, mitä noista langoista tekee. Onpahan ainakin vaihtelua ainaiseen sukankutomiseen.

Anoppi oli muuten tehnyt pari kaunista puseroakin sukan kutomisen lomassa. Koko 38 eli liian pieniä minulle, valitettavasti. Näistä anoppi voisi luopua sopuhintaan. Ota yhteyttä sähköpostitse minuun (klikkaa lehmän pää ja sieltä sähköpostiosoite), jos kiinnostaa.

Hennon vaaleansininen, Emotuotannon väreillä itse värjätty neule 100-prosenttista puuvillalankaa. Kaula-aukossa nirkkoreuna. Etukappaleen neulos "omasta päästä", hihat ja takakappale kuvassa näkyvää joustinneuletta. Neuleeseen kuuluu kapea, kirjavilla pienillä helmillä koristeltu huivi samaa lankaa.












Pitsisomisteinen neulepusero sienillä värjättyä bourrette-silkkilankaa. Kaula-aukossa, helmassa ja hihansuissa nirkkoreuna. Hyvin kaunis, syvä punertavan ruskea väri, jossa pientä epätasaisuutta, kuten käsinvärjättyyn kuuluukin. Malli tässäkin anopin itse kehittelemä.

MYYTY!

Kevät :: Spring :: Printemps

Noitapiirin jäseneksi :: Rond de Sorcières

Huh, olipas vaikea saada tuo noitaringin kuva sivulaatikkoon! Blogger ei suostunut tallentamaan kuvaa gif-muotoisena, ei sitten millään, jpegiä vain tarjosi. Animaatio olisi menetetty. Mutta kikkakolmosella onnistuin eli tallensin kuvan toiselle webbisivulleni, mistä linkitin sen tänne. Liityin viimein rinkiin, kun niillä on niin upea logo. Ja tietysti mielenkiintoisia blogeja.

I joined the Circle of Witches, I mean the Jolly Group of Friends (I wonder why it's called that in English?). They have such a cute logo. But it was impossible to download the animated GIF image file to Blogger. Finally, I had to place it on another web page, and make a link to the picture there.

J'ai joint le Rond de Sorcières aujourd'hui. Leur logo est adorable et les membres ont des blogs superbes, bien sûr ;-) J'ai eu beacoup de mal à télécharger le logo en tant qu'image animé. Finalement, j'ai dû placer l'image sur une autre page web et faire un lien vers cet autre site. Pas très pratique.

Tästä tulee virkattu kaulaketju - ehkä?
A crochet necklace, maybe?
Un collier crocheté, peut-être ?

Parce que je suis très paresseuse à écrire en français (Ca me prend beacoup plus de temps que d'écrire en anglais que j'utilise tous les jours au boulot. Et il me faut rester un peu de temps pour le filage et le tricot aussi !), je voudrais présenter à mes lecteurs francophones un blog que j'ai découvert aujourd'hui. C'est le blog de Charlotte, une Française étudiant à Rovaniemi, en Laponie, et intitulé Il était une fois la Finlande. Il y même la recette du
gratin du rutabagas, qui est l'un de mes plats favoris :) (Ils sont curieux, les Finlandais, non ?)

Kesäkuu :: June :: Juin

No niin, nyt niitä tulee lisää. Lankakuvia. Ei nyt ennätä neuloa, kun täytyy kehrätä kaikki ne villat.

Tästä se lähtee. Ihmeen onnistunut otos vähemmän onnistuneesta langasta. Tai miten sen nyt ottaa. Tämä on taidetta. Jännä miten nuo värit saivat minut ajattelemaan kesäkuuta. Olen syntynyt kesäkuussa ja se on minusta kuukausista upein: ne värit ja valo ja ennen kaikkea huumaavat alkukesän tuoksut!

A beautiful photo of a yarn that sucks. Or maybe not. One could say it's artistic. The colours make me think of June which I think is the best month of all. In Finland. Maybe because I was born in June.

Une belle photo d'une laine qui n'est pas aussi belle. Disons qu'elle est artistique. Ces couleurs me font penser à juin que je trouve le meilleur des mois en Finlande. Peut-être parce que je suis née en juin.

Hahtuvavuoren huippu :: Tip of a nice berg ?

Viikonlopuksi lainasin paikallisesta käsityökeskuksesta karstamyllyn (nro 1) ja urakoin villasäkin sisällön hahtuvavuoreksi. Aah, tuonne tekisi mieli mennä nukkumaan. Sunnuntaina meni nimittäin aika myöhään eli kaikki hahtuvat oli karstattu itse asiassa vasta tämän päivän puolella.

Kasan kehräyksessä mahtaa kulua tovi. Villassa on niin paljon roskia, heiniä, olkia ja muuta kasvijätettä, että siinä riittää vielä nyppimistä.

This weekend's job done: a mountain of carded Finn wool. It'll take me a while to spin all that. Looks nice but you can't imagine the amount of burr, hay, and little pieces of vegetable matter that still remain in that wool :(

Voilà ce que j'ai fait ce week-end (jusqu'à ce matin même). Un montagne de mèche de laine, prête à filer. Cela me prendra un temps... Surtout parce qu'il y a beaucoup de petits morceaux de plantes là dedans.

Ruusuja :: Roses

Des roses, pour célébrer mon centième billet
Roses to celebrate my 100th posting

Nyt en jaksa tehdä muuta kuin virkata näitä. Ruusuja. Vanha pusero, jolle ei löytynyt käyttäjää, on muuttumassa ruusutarhaksi. Minulla ei ole aavistustakaan mitä kaikilla ruusuilla teen, mutta niitä on mukava virkata. Vaikka 100. postauksen kunniaksi!

Et une rose pour toi qui lis ce blog
And a rose for you who read this blog
Ruusu Sinullekin, lukijani
Even for Blogger.com who finally let me post this picture

Ei ihan mutta melkein::Almost there

Lauantaipäivän vapaahuovutus+virkkaushuivi ei aivan onnistunut. Tai positiivisesti sanottuna se melkein onnistui.

Virkkasin hahtuvasta vitosen koukulla suuria ja pienempiä kukkasia, jotka laitoin vapaasti aseteltujen vaaleiden hahtuvalankojen päälle. Kukkien ohje on jostain 1970-luvun käsityölehdestä, alunperin se oli verhon ohje, mutta muokkasin sitä hieman.

Alustana on ruma lakana, joka ruudullisena on kätevä juuri tähän hommaan. Työn koko tässä vaiheessa oli 180 x 48 cm.

Lakanan toinen puoli hahtuva-asetelman päälle, rullaus, paketointi villalangalla ja pesukoneeseen muun pyykin kanssa. Koneesta tuli ulos toisesta päästä avautunut paketti (tämä on jo toinen kerta, kun minulle käy niin; niinpä siis älä enää käytä sitomiseen villalankaa, vaan jotain vahvaa narua, vaikka trikookuteita). Paketista sain repimällä irrotettua huivin, jonka koko oli 127 + 34 cm, paitsi avautuneesta päästä, jossa leveyttä oli vain 27 cm.

Aikaa meni kolme tuntia ja villaa haaskasin parilla eurolla, joten ei tästä suurta rahallista vahinkoa tullut, vaikka ei ihan nappiin mennyt. Virkkaus oli niin kivaa, että tekee mieli tehdä sitä enemmänkin, joten ei tämäkään projekti ihan hukkaan mennyt.

Yesterday, I managed to waste 2 euro's worth of wool and three hours of my freetime on this freeform felting/crochet scarf. I think the basic idea was good, but I was simply careless when making it, and the scarf didn't turn out quite as I wanted to.

This is how I made the scarf. First I crocheted big and smaller flowers of pencil roving with a no. 5 crochet hook. I layered some white and ecru roving on an old sheet and placed the crocheted flowers above. Then I put the other half of the sheet over the scarf, rolled the sheet into a tight bundle and fastened it with some yarn. Finally, I washed the roll in the washing machine with the laundry.

Out came a roll that had loosened at one end. Consequently, the scarf had felted more on that end. Otherwise, I think, it looks nice, and can still be worn over the shoulders if secured with a pin and worn so that the wider edge covers the other edge. In any case, doing this scarf reminded me of how much I love crocheting and made me think of other projects using this technique. So, maybe it was not time wasted, after all.

Kiri

Kiri made of handspun Estonian pencil roving

Tällä viikolla kokeilin, onko mahdollista kehrätä ohutta virolaista hahtuvaa ja tehdä siitä jotain koossa pysyvää, esimerkiksi huivi. Malliksi valitsin pitkän pohdiskelun jälkeen Kirin (pdf). Se on helppo neuloa vaikka tv:tä katsellessa. Ihan hyvä tuli. Lankaa tähän meni noin 90 grammaa.

Alku vaikutti hankalalle. Tummansininen lanka oli tosi ohutta, jostakin kohtaa vain muutama kuitu. Vaaleammat kohdat puolestaan olivat paljon paksumman tuntuisia. Tumma lanka tuntuu ja näyttää sitä paitsi aivan mohairilta.

Annoin langalle shokkikäsittelyn kehruun jälkeen, sillä ajattelin, että jos sen huovuttaa hieman, niin se kestää paremmin. Pesu lämpimässä vedessä ja kylmä huuhtelu päälle. Sitten kuuma huuhtelu ja taas kylmää. Hahtuvakiekon painoksi oli muuten merkitty 130 g. Pesussa siitä lähti aivan hirveästi likaa, vesi oli aivan ruskeaa. Kuivuttuaan lanka painoi 100 g, joten rasvaa ja muuta likaa oli kai se kolmannes.


Virosta ostin myös tämän hahtuvan. Siitä en taida tehdä ainakaan samanlaista huivia, vaan jotain, mikä minulle tuli mieleen tästä Mielityn tekemästä virkatusta huivista ja näistä japanilaisen Muun lumihiutaleista.

Another cheese of roving. This will become a different scarf. Just wait and see.






Ja vielä kuva lumesta ja Kiristä, joka on yhtä kevyt kuin lumihiutaleet.

Kiri, light as the snow

T-paita

Kiitos kaikille puseroani kommentoineille :)
Merci pour vos commentaires sur le pull :)

Tässä pieni mainos (Mielitty - special for you!). Kävin viikonloppuna Suomen Käsityön Museossa ja siellä myydään näitä virkkauspaitoja. Ostin heti. Tämä on Riitta Uusitalon tuotosta. Tarjolla on toinenkin malli: "Ennen minäkin olin tumpelo" ;)

Museossa on myynnissä myös Jyväskylän paras käsityöalan kirjavalikoima. Näin uskaltaa huoletta sanoa, koska kirjakaupoissa valikoimat ovat jokseenkin niukat. Mukaani lähti Anja McGiffordin Glossary of arts and crafts – Käsi- ja taideteollisuussanasto suomi-englanti-suomi sekä Sheila McGregorin Traditional Scandinavian Knitting. Kirjaluettelo löytyy netistä word-dokkarina.

Un peu de publicité pour le Crafts Museum of Finland (Musée finlandais de l'artisanat) qui se trouve à Jyväskylä. J'ai acheté un T-shirt avec le texte "Rakastan virkkaamista! / J'aime faire du crochet !" en six langues (tailles S-XXL, prix 20e (femmes), 22e (hommes), dessin par Riitta Uusitalo, artiste de la région.

A small add for the Crafts Museum of Finland which I visited during the weekend. I bought this cute T-shirt for 20 euros. It says "I love crocheting!" in six languages. The museum in Jyväskylä is well worth the visit if you ever come to Central Finland.

Oranssi pusero

[Text in English] [Texte en français]

Oranssi puseroni suostui viimein kuvattavaksi iltapäivän valjussa valossa, sinisen hetken jo vaaniessa. Siinä se pötköttelee kivellä, minun aarteeni.

Etsi viisi virhettä ;-)
Find five faults
Cherchez l'erreur

Tämä pusero on kuin tarina. Siinä on kerroksia kuin parhaimmassa romaanissa.

Alussa oli vain kasa villaa.
In the beginning, there was a pile of wool
Au debut, il y avait la laine

Tätä ei enää samaksi tunnista.
See how it changed
Comme elle a changée

Villasta langaksi neuleeksi
Wool... yarn... knit
Laine... fil...tricot

Tässä vaiheessa alkoi tapahtua mielenkiintoisia asioita. Kun lanka oli jotenkin ylellisen oloista ja epätavallisen väristä, valitsin malliksi oikein yksinkertaisen kalastajaneuleen, ikään kuin kontrastiksi. Kalastajalle se tulikin, sillä käyn talvella pilkillä. Innoissani aloin neuloa puseroa. Vasta kerän loputtua huomasin, että alku meni pieleen (1). Olin ensimmäiseen erään kerrannut yhteen kaksi vaaleampaa säiettä, kun tarkoitus oli kerrata yhteen aina yksi vaaleampi ja tummempi säie. Vaaleammat villat värjäsin roiskimalla keltaista, punaista ja oranssia, ja satunnaisesti myös vähän sinistä ja vihreää väriä villalle. Tummemmat puolestaan maalasin siveltimellä puna-oranssi-keltaraitaisiksi. Puserosta näkyy hyvin, missä kohtaa lankaerä vaihtuu (se ei ole virhe, vaan haluttu tehokeino).

Mallineulekin vähän epäonnistui (2). Palmikoiden väliin olisi pitänyt tulla aina kaksi kerrosta oikeaa ja kaksi kerrosta nurjaa. Luin ohjeen väärin ja neuloin ainaoikeaa.

Koskapa lanka oli omatekoista, sen paksuus ei vastannut ihan ohjeen lankaa ja mittoja. Tein kyllä mallitilkun ja laskin silmukat omasta mielestäni oikein, mutta puserosta näytti uhkaavasti tulevan liian pieni. Pingottamalla sain leveyden riittämään, mutta hieman pitempi se olisi kyllä saanut olla (3).

Toista hihaa tehdessä vaihtui rukki. En ollut värjännyt riittävästi villaa ensimmäisellä kerralla (4), vaan jouduin tekemään peräti kaksi uutta värierää. Uudella rukilla kehrääminen ei heti onnistunut yhtä hyvin kuin vanhalla rukilla, joten kuvassa vasemmalla olevan hihan alaosan neulos kiertää lievästi (5). Ei paljon, mutta kuitenkin sen verran, ettei siihen kannattanut yrittää tehdä samanlaisia koristeluja kuin helmaan.

Tasapainottaakseni helman ja muun osan värieroa, päätin kirjoa alaosaan kuvioita. Minua kiinnostivat vanhan kansan puumerkit, jotka näyttävät taikamerkeiltä. Olin värjännyt niitä varten tummanpunaista villaa, mutta kun kehräsin langat, käytin vääriä, kirkkaamman punaisia villoja. Lanka ei erotu kovin hyvin neuloksesta (6!). Listaa voisi jatkaa vielä: epätasainen lanka ei sovi tuollaisiin koristeluihin (7) jne. jne.

Mutta kaikesta huolimatta: oranssi puseroni on ihana! Se on lämmin, pehmeääkin pehmeämpi ja aivan varmasti uniikki! Se on ensimmäinen aivan alusta asti tekemäni iso vaatekappale ja siksi niin tärkeä. Se ylläni muistan aina, mitä kaikkea sen tekemiseen sisältyikään - sellaistakin, mitä en tässä kerro ;-)

Orange sweater

This is the story of my orange sweater. The one and only and very dear, first ever totally handspun and handdyed sweater by Knitting Cow. The sweater finally accepted to be photographed in the pale light of the winter afternoon, when the blue twilight was swiftly darkening into night.

The yarn I managed to spin of the wool was so luxurious to my taste, so soft and so colourful that, for balance, I wanted to make a very simple garment of it. I decided to make a fisherman's pull. After all, I do fish in the winter, on the frozen lake nearby. I rushed to knit and only after I had finished the first ball of yarn I realised that I had started it off all wrong. I had dyed two kinds of wool: some lighter with the sprinkle method and some darker with the painting method. My intention was to ply one strand of each to make a more complex and versatile yarn. But for the first skein I had plied two strands of the lighter wool (1). You can see how the colour varies after each ball of yarn (it's not a fault but a wanted effect).

I made a mistake with the pattern as well (2). Between the cables, I was supposed to knit two rows and purl two rows. Instead, it became garter stitch.

Because the yarn was homespun, the gauge did not match with the pattern. I did make a swatch and counted the stitches carefully, but very soon I started to fear that the sweater would be too small for me. Blocking helped a lot but the sweater could have been a little longer (3).

I was finishing the other sleeve, when the new spinning wheel arrived. I hadn't dyed enough wool on the first go (4), so I had to dye some more. Twice, actually. Spinning with the new wheel was not easy at first, so the knit on the other sleeve (on the left in the picture) is slightly slanted (5). Not much, but it prevented me of decorating the sleeves the same way as the hem.

To balance the difference in colour between the hem and the top part, I decided to add some magic sign or old Finnish owner's marks to the hem with a dark red yarn. By mistake, I took some brighter red wool and spun it and made the decorations. They do not show very clearly on the pull (6!). But what's done is done. I could continue the list for ever: the uneven handspun yarn was not good for the decorations at all (7) and so on, and so on.

Despite all, this sweater is my precioussss. When I wear it I remember all this - and much more which I'm not going to reveal here ;-)

Pull orange

Le pull orange a finalement accepté d'être photografié dans la lumière pâle de l'après-midi hivernal, avant que l'heure bleue la couvre totalement. C'est le pull le tout premier, entièrement fait main par La vache qui tricote! J'en suis fière et tellement heureuse de l'avoir mis au bout.

Je pense que le pull mérite bien ce petit billet. Le fil que j'ai filé m'a paru si spécial, si doux et si luxueux que j'en ai voulu faire quelque chose d'extraordinaire. Pour contraster le luxe du fil, j'ai décidé de tricoter un simple pull de pêcheur. Au fait, moi, j'aime bien pêcher sur la glace du lac en hiver. J'ai commencé à tricoter et c'est seulement après avoir fini la première pelote que je me suis rendue compte que j'avais fait une erreur en filant. J'avais teint une partie de la laine en rouge-orange-jaune plus claire en utilisant ma méthode "JacksonPollock" et avais peint l'autre partie plus sombre avec le pinceau. J'avais l'intention de retordre un brin de chaque couleur pour avoir un fil plus intéressant et complexe. Mais, pour mon premier fil, j'avais retordu deux brins de la laine plus claire (1).

J'ai fait une petite gaffe avec le modèle aussi (2). J'aurais dû tricoter deux rangs envers, deux rangs endroit entre les câbles, mais j'ai tricoté un rang envers, un rang endroit. Eh, pas grave.

Le fil fait main n'est toujours pas très régulier (au moins le mien ne l'est pas), et il ne correspondait pas tout à fait au fil que l'on utilisait pour le modèle. J'ai fait un échantillon et j'ai bien fait mes calculations, mais quelque part à moitié j'ai commencé à avoir des doutes sur la taille du pull. J'ai réussi à élargir le pull en le bloquant soigneusement, mais je pense qu'il aurait pu été un peu plus long (3).

J'étais au courant de tricoter la deuxième manche lorsque le rouet nouveau est arrivé. J'avais teint trop peu de laine la première fois (4) et j'en ai dû fabriquer un peu plus. A deux reprises, en fait. Bien sûr que j'ai filé avec le nouveau rouet même si j'ai eu beaucoup de mal à m'y habituer. Résultat: un fil surtordu qui a déformé un peu la manche (5). Je n'y ai pas pu faire de mêmes décorations que sur le bas du corps de mon pull.

Les décorations que j'ai utilisées ont été inspirées de vieilles marques de propriétaire finlandaises. Ils sont comme des signes magiques, n'est-ce pas? Mais, le fil que j'ai utilisé était trop claire, trop rouge (6). Et le fil fait main n'etait pas idéal pour les décorations du tout (7). Et ainsi de suite, je pourrais continuer la liste jusqu'à l'éternité.

Peu m'importe, ce pull est mon trésor. Chaque fois que je le porte je me souviens de tout ça - et de beacoup d'autres choses que je ne vous révélerai pas ici ;-)

Hattuja hattuja

Minun piti tehdä tänä viikonloppuna ihan jotain muuta, mutta tulikin hattuja.

Baskeri on neulottu kaksinkertaisesta villalangasta, jota käytin jossakin värjäyssessiossa moppilankana eli kuivaamassa ylimääräisiä värejä. Malli kirjasta Hip Knit Hats. Baskerista tuli liian suuri, joten se piti huovuttaa. Yritin ensin käsin, mutta siitä tuli vain hyvin puhtaat kädet. Kyllästyin pian ja laitoin kaikki hatut pesukoneeseen 40 asteeseen. Neulos näkyy tässä vielä hyvin.

This weekend I played the Mad Hatter. The pattern for this beret is from Hip Knit Hats. I made it of wool I used to mop up excess dye with in one of my dyeing experiments. The hat became too large so I figured I'd felt it in the washing machine. I like the colour.

Un beret feutré à la machine à laver. Je l'ai fait de la laine que j'ai utilisée pour enlever de la teinture dans une séance de teinture il y a quelque temps. J'aime bien la couleur de ce beret.

Tämän hatun neuloin virolaisesta hahtuvasta nelinkertaisena. Pidän tuosta vaalean petroolinsinisestä/vihreästä väristä. Edessä olevista läpysköistä tulee koristeita hattuun (jos onnistuu). Malli samasta kirjasta kuin edellä. Minusta se on hyvin pukeva. Hahtuvaa jäi. Kehräsin sen langaksi ja tein hattuun sopivan huivin. Kyllä rukki on kätevä!

The pattern for this hat is from the same book. The teal wool is Estonian pencil roving. I used four strands of wool to knit this. The little round things are supposed to become flowers to decorate this hat. It's so handy to have a spinning wheel: there was some wool left and I spun it and made a matching scarf for the hat.

Un autre modèle de Hip Knit Hats, tricoté en mèche de laine. J'aime aussi cette couleur que j'ai trouvée en Estonie. Les petites rondelles seront transformées en fleurs pour décorer le chapeau. Je suis bien contente d'avoir un rouet car j'ai pu filer la reste de laine et en tricoter une écharpe qui va avec le chapeau.

Tämän hatun virkkasin jo kesällä, kun sain jonkin hullun hatuntekijäkohtauksen ja virkkasin kahdessa päivässä viisi hattua. Kolme niistä oli muuten tehty trikoosta ja matonkuteista. Tämä hattu on Pirtin Kehräämön tarjoushyllystä ostettua lankaa, jota luulin tavalliseksi villalangaksi, mutta ilmeisesti siinä olikin villan seassa angoraa. Se huopui ihanasti. Tähän minulla pitäisi olla jossakin sopivia virkattuja kukkia, jotka tein silloin kesällä.

This hat was crocheted already in the summer, but this one was too big, too, so I felted it with the others. I bought some mill ends from Pirtin Kehräämö, and this wool turned out to be a mixture of wool and probably angora, because it's so fluffy. The pattern is my own.

Ce chapeau est crocheté l'été dernier. J'ai crée le modèle en crochetant. Le chapeau était un peu trop large et je l'ai feutré avec les deux autres chapeaux aujourd'hui. J'ai acheté la laine chez Pirtin Kehräämö, en croyant que c'était de la laine. Mais comme elle est très douce et pelucheuse, je crois qu'il y a de l'angora dedans.

Blogata täytyy, polkata - bloggaa, polkkaa!

Kiireistä aikaa. Voi tätä hoppua, hoppua, ei tule loppua!

Ei vaineskaan. Olen vain pitänyt omaa kivaa, ollut laiska ja saamaton niin blogin pitämisessä kuin käsitöissäkin. Mitä nyt töissä on ollut pientä hässäkkää, mikä on tainnut viedä voimia muulta - elämältä.

Joku lukija jo kärsimättömänä kiirehti kertomaan uudesta rukista. No, osaan nyt kehrätä sillä. Ainakin jotenkuten. Todisteena vaikkapa tämä 42 gramman vyyhti omin käsin karstattua, nyppyistä suomenlampaan villaa. Tämä villa sattui olemaan pitkää ja karkeahkoa selkävillaa. Mitähän tästä tekisi? Villaa - osin pesemätöntä - on muutama kilo, tosin suurin osa onneksi pehmeää karitsanvillaa. Rukista ehkä myöhemmin lisää, jos tai kun saan siitä kirjoittamiseen inspiraation. Sanonpa vain, että vanhanmallisesta perinnerukista moderniin rukkiin siirtyminen - vielä sellaiseen, jossa on kaksi poljinta - vaati aika paljon totuttelemista ja sitä paljon puhuttua kärsivällisyyttä. Kärsimättömille rukin speksejä löytyy netistä englanniksi, vaikkapa täältä (minulla on malli S45).

Nyt mielessä on muita projekteja. Oranssi villapaita on viimeistelyä vaille valmis. Ajattelin kirjailla siihen vielä koristeeksi puumerkkejä. Kyllä, niitä kuvioita, jotka ennen vanhaan tekivät nimikirjoituksen virkaa. Omalla suvullanikin on varmaan ollut oma puumerkkinsä. Sen löytäisi varmaan vanhoista kauppakirjoista. Netistä löytyi esimerkiksi tällaisia puumerkkejä.

Pohjalaisten puumerkkien lisäksi minua kiinnostavat nykyään jostakin syystä afrikkalaiset kuviot. Olisi vitsikästä tehdä lapasia, joissa on afrikkalaisia kuvioita, olisivat varmaan ekstralämpimät. Miksikähän muuten aina yritän tehdä jotain moniselitteistä - eikö ihan yksinkertainen riittäisi? Ja miksi kaikki minun ottamani lankakuvat näyttävät ihan lehmänläjiltä?! Miksi, oi miksi?

An anxious reader sent me e-mail asking for more stories about my spinning and the new spinning wheel. I really haven't had the inspiration to write about that yet. If you want to see the specs, they are here. My wheel is the S45. It took me a while to learn to spin on the new wheel. It is so different from the old traditional wheels I've been spinning with so far. The double-treadle system was a bit tricky, as well as adjusting the tension with the brake. But with a lot of practice and patience, I've managed to spin some yarn, like the minuscule skein of lumpy, neppy Finnwool in the picture. Any suggestions what I should do with it? It's pretty coarse wool from the sheep's back, so it would be more suitable for outer garments rather than gloves or socks. And there's plenty of it left in the sack, all unscoured and unwashed. Luckily, most of the wool is softer, even lamb's wool, so it'll nicer to wear - and spin.

Now I have other projects in mind. The orange sweater is finished, but I want to decorate it with 'puumerkki', marks or signs that my forefathers used to sign documents with before they learnt how to write. I found some examples here. [Edit: Here's good articles on these 'Owner's Marks, in English.] Another design idea that interests me now is African textile art. Wouldn't it be wicked to have mittens with African motifs for extra warmth? Why do I always want to make things that are ambiguous, why can't I make any simple things? And why do my pics of handspun yarn always look like something that the cow left behind? Oh, why, why?

Ei paha :: Not bad :: Pas mal

Hyvä Suomi!

Ernan langat
Handpainted by Erna

Pirkon langat
Handpainted by Pirkko

[Edit 23:10] Tässä eilisen värjäyspäivän satoa. Ajankohta ei ollut kaikista parhain yhteissessiolle, sillä vain yksi neuloja ilmestyi paikalle. Mutta meillä oli sitten sitäkin kivempaa.

Minulla on nyt syyllinen olo, kun yhden opiskelijan gradunteko viivästyy. Ei pysty kuulema pitämään näppejään erossa noista kahdesta punasävyisestä vyyhdistä ;-)

Virolainen lanka tuotti minulle jälleen yllätyksen, eikä niinkään positiivisen. Ostin Tallinnasta viime reissulla jostakin käsitöitä myyvästä liikkeestä, jonka nimeä en tietenkään pannut mieleeni, muutaman vyyhdin nimetöntä, pehmeää lankaa, jonka oletin olevan villaa, koskapa se oli hahtuvakiekkojen ja ihan merinovillaksi väitetyn villan seassa. Mutta mutta. Villaväri ei tarttunut ainakaan minun harmaaseen vyyhtiini juuri ollenkaan (kuvassa oikealla alhaalla). Kauniin oliivinvihreästä ja petrolinsinisestä tuli tuollaista hädintuskin siniselle vivahtavaa lankaa. Ero on melkoinen, kun vertaa noihin muihin samoilla väreillä, mutta eri sävyillä värjättyihin oikeisiin villalankoihin ja villoihin. Oppia ikä kaikki. [Edit:] Ehkä vikaa on myös minun värisekoituksessani, olikohan liian vähän etikkaa? Noissa ensimmäisen kuvan langoissa väriä näyttää kyllä olevan, vaikka lanka on samaa plaatua.

Meidän piti ottaa kuvia jo tekovaiheessa, mutta jotenkin se unohtui. Tässä kuitenkin Neiti Etsivä (alias Erna, sain luvan laittaa nimen ja kuvan tänne) värjäyspuuhissa.

Olympialaiset ovat menossa, sekä neule- että varsinaiset. Osallistun vain penkkiurheilijana, mutta kannustan kaikkia suomalaisia, tietty. Katsoin Torinon avajaiset, ne olivat ihanat, melkein yhtä hyvät kuin Albertvillessä aikoinaan. Ja ne lehmät =)))

I invited the local Stitch&Bitch ladies to our house for a dyeing spree. Only one came (!) but we had great fun. The top picture shows her yarns. I feel guilty now that I got her sidetracked from finishing her master's degree, the yarns tempt her too much :] The next displays my own dyeing: sprinkle-dyed and painted wool roving (oranges and reds for the sweater I started some time ago, the blue-white-red should became an interesting yarn, or then it will not, we'll see), and a couple of hanks of handpainted yarn. The darkest, autumn-like hank is the one I used to mop up excess dye with; as usually, it looks good. We were supposed to take pictures of the process, but somehow we forgot. On the right, however, you can see my guest at work.

Hier, j'ai invitée les tricoteuses de notre tricot-café local pour une session de teinture à la maison. La date n'était pas optimale, car il n'y a qu'une qui est venue. Mais on s'est marrées très bien quand même. Dans les photos en haut il y a nos laines. La "laine" estonienne (dans la deuxième photo, en bas, à droite) m'a déçue; je l'ai acheté en croyant que c'était de la laine pure, mes puisque les couleurs n'ont pas prises, je crois que c'est un mélange. Il n'y avait pas d'étiquette sur l'écheveau, bien sûr. Heureusement que je n'en ai acheté que trois écheveaux (mais malheureusement j'ai vendu les deux autres à Erna (dans la dernière photo) qui doit être déçue elle aussi). Zut! [Message édité après avoir reçu sa photo:] Elle n'est pas déçue du tout. Au contraire, elle aime bien ses propres laines où les couleurs ont prises beacoup mieux; peut-être avais-je utilisé trop peu de vinaigre avec le bleu?

Je ne sais pas écrire l'italien, mais GRAZIE, TORINO! J'ai bien aimé les cérémonies d'ouverture des JO, surtout les vaches =)))

Kutsu 12.2. klo 12

Hei kaikki Jyväskylän seudun neulojat!

Lupasin pitää seuraavan neuletapaamisen meillä kotona värjäyksen merkeissä. Minä tarjoan värkit, sinä tuot värjättävät villalangat, esiliinan ja kumihanskat (saa niitä kyllä meiltäkin).

Ilmoita tulostasi sähköpostilla perjantai-iltaan mennessä (sähköpostiosoite löytyy lehmän päätä klikkaamalla), niin kerron, kuinka meille pääsee ja kerron tarvittaessa lisää.

Surprise !

Mikäs tämä on? Se haisee kummalta: puukengiltä, tuulimyllyiltä ja - tulppaaneilta!

What's this? It's got a funny smell: clogs, windmills, and - could it be - yes, tulips!

Qu'est-ce que c'est que ça? Ça sent bizarre: des sabots, des moulins à vent et, oui, des tulipes!

??? !!!

\o/ \o/ \o/ \o/ \o/ \o/

Kehrää, kehrää, tyttönen, huomenna saat sulhasen... trallallaaaa
(huomaa villanpätkät lattialla - turhautunut uuden hollantilaisen rukin omistaja on juuri saanut tarpeekseen ja poistunut paikalta)

Spin, girl, spin - what's so difficult with this?

(see the bits of wool scattered on the floor? - the frustrated owner of the little Dutch gem has just fled the scene)

Fillette seulette, je m'en vais chantant ... tralala...

(voir la laine par terre - la propriétaire, bien frustrée, de ce petit bijou de rouet hollandais a quitté la scène)

Ja minä sain vain tämän pahvinpalan, vai?

And all I got was this louzy piece of cardboard, right?

Et moi, tout ce que j'ai eu c'est cette stupide pièce de carton?

Jatkuu - joskus --
To be continued --
A suivre - un jour --

Terveisiä Tallinnasta ja kiitos

Kävin viime viikonloppuna pienellä Tallinnan-risteilyllä. Käsityökauppoja oli ilokseni auki sunnuntainakin, ja euroilla ja Visa-kortilla pärjäsi loistavasti. Lankaa ja hahtuvia tuli taas ostettua, mutta ei paljon. Ostin myös uuden villatakin kymmenen vuotta käytössä olleen tilalle. Siinä seikkailee somia lampaita lummelammikon äärellä. Vanhasta Viron villatakista voisi saada huovutetun kassin. Kun löytyy sopivasti aikaa, täytyy kokeilla sitä.

Greetings from Tallinn! I bought this cardigan with some cute sheep to inspire me in my knitting. My old Estonian cardigan, which I bought ten years ago and have worn almost every day (even in summer), will probably turn to a felted bag as soon as I have time to do it.

J'ai fait un petit tour à Tallinn le weekend dernier. J'ai acheté un gilet avec des moutons que vous voyez dans la photo. Mon vieux gilet estonien avait déjà dix ans. Je compte le tourner en un sac feutré un de ces jours.

Kultainen Kudinpuikko -kisan ratkaisusta on jo viikkoja, mutta ehdin vasta nyt kiittää kaikkia niitä (neljää), jotka antoivat äänensä Neulovalle Lehmälle. Tuntui oikein mukavalta lukea positiivisia kommentteja blogistaan. Minähän kerroin jo, että eläinten kohtalo itkettää minua. Nytkin kyyneleet tuli silmiin kun luin, että Lehmä sai kehuja. Ranskan kielen harrastustani ei onneksi pidetä snobbailuna. Tuli vain aikoinaan opiskeltua sitä, ja välistä harmittaa, kun kielitaito on rapautunut. Nyt ranska on minulle aivojumppaa, vähän kuin ristisanatehtävien korvike. Koettakaa kestää.

The Golden Needle Awards were decided on a few weeks ago. I want to thank all those Finnish knitters who voted for me as either the most suprising, the most productive, or newcomer of the year categories. I am flattered. I have to tell you that I got positive feedback for my writing in French. Maybe you already know the results, but since the winning blogs are really good, I'll list the winners here once more:
- Most suprising: Elämänlankaa
- Most productive: Lauran blogi
- Most humorous: Neuletiheys (in Finnish only, sorry)
- Most visually pleasing: Mustaa Villaa
- Most promising newcomer: Derea and Milja
- Blog animal of the year: Kerttu in Sannin blogi (a rescue dog)
- Honorary mention: Marjutin neuleet

Il y a des semaines du final du conteste Aiguille d'Or que les tricoteuses finlandaises ont organisés entre elles. Je veux remercier toutes celles (quatre personnes) qui ont voté pour mon blog. Il semble que j'ai reçu quelques points d'extra parce que j'écris en français =) Voici les meilleurs blogs finlandais par catégories:
- Le plus surprenant: Elämänlankaa
- Le plus productive: Lauran blogi
- Le plus humoristique: Neuletiheys
- Le plus visuel: Mustaa Villaa
- Les meilleurs nouveaux blogs de l'an 2005: Derea et Milja
- L'animal de l'an 2005: Kerttu dans Sannin blogi
- Mention honoraire:Marjutin neuleet

Olen pyörittänyt pientä tossutehdasta tämän ja viime kuukauden. Olen tehnyt yli kymmenet hahtuvatossut, ja vielä pitäisi neuloa ainakin kolmet. Merkillistä, että heti kun tulee tilauksia, niin homma alkaa maistua puulta. Tai työltä. Se ei sovi minun ruumiinrakenteelleni. Koska olen allerginen sukkakuville, niin ohessa kuva kaulahuivista, jonka tein pääosin edellisessä neuletapaamisessa. Lanka on itsevärjättyä ja -kehrättyä.

Oranssi villapusero on vieläkin kesken. Puolitoista hihaa ja kaulus puuttuu. Neuleeseen ei tule yhtään saumaa, kun neuloin sen pyörönä ja poimin silmukat hihoja varten kädenteiltä ja neulon ne ylhäältä alas. Olkasaumatkin neuloin yhteen nurjalta. Muuten kiva, mutta pusero näyttää kovin pieneltä. Tässä vaiheessa ei voi muuta kuin uskoa tehokkaan pingotuksen ihmevoimaan. Saa nähdä, kuinka käy. Saako Tyttö uuden puseron vai riittääkö, että pudotan painostani ylimääräiset kymmenen kiloa ;-)

I've been pretty busy lately running a small sock factory. Since I'm allergic to sock photos, I'm posting a photo of one of my handpainted and handspun scarves instead. Eye candy, yum ;)

I still haven't finished the orange sweater I showed you in my previous post. One sleeve and a half is missing, as well as the collar. The sweater looks nice, but I'm worried about the size. I wonder if I'll be able to make it large enough by blocking. If not, Girl will get a nice new sweater. Or then I'll have to lose those extra 10 kilos (20 lbs)...

J'ai été très pressé ces derniers jours. J'ai tricoté une douzaine de paires de chaussons de laine en janvier-février. D'abord je les ai donnés comme cadeaux à mes amis, puis les gens ont commencé à demander que je tricote une paire et ils ont payé pour eux. Tant mieux. Mais j'aime pas avoir de deadline dans mes hobbys. Ça commence à ressembler un peu trop au boulot. Et parce que je suis allergique aux photos de chaussettes, j'ai posté une photo de l'écharpe que j'ai tricotée de mes fils teints et filés main.

Le pull orange dont je parle dans mon message précédant n'est toujours pas fini. Je fais des soucis de la taille: il me semble bien que la Fille va avoir un nouveau pull bien joli. Ou bien je dois perdre les 10 kilos supplémentaires que j'ai et très vite ;-)

Kesken

En yleensä ole kuvannut keskeneräisiä töitäni, mutta tässä yksi. Tai oikeastaan kaksi. Tulossa on pusero itsekehrätystä ja värjätystä langasta. Paitsi neulominen, myös kehrääminen on vielä kesken. Kuvasta näkyy villan eri olomuodot: värjätty villatopsi ylhäällä oikealla, topsista revityt, kerityt ja kehruuvalmiit villasuikaleet, kehrätty lanka ja lopulta neule. Aika huikea tunne aloittaa tällainen isompi projekti omatekoisesta langasta!

Mort aux pop-ups !

Muutama lukija on valittanut pop-up-mainoksista, joita pullahtelee esiin, kun tulee blogiini. No, itse en ole niitä sinne asentanut, vaan ovatten jonkun ilkeämielisen tekosia. Minulla on käytössä Googlen työkalupalkki, jonka voit ladata täältä: Google toolbar. Se tuntuu blokkaavan nämä ponnahdusikkunat tehokkaasti. Saatavissa oma versio IE:lle ja Firefoxille (yhdeksän kymmenestä sivuilla kävijästä näyttää käyttävän niitä).

I've had complaints about the pop-up ads in my blog. Well, I haven't put them there but some malicious individuals somewhere on the Internet. But I know a cure: download the Google toolbar (available for IE as well as Firefox; 9 out of 10 visitors seem to use one of these browsers). It will block the pop-ups effectively.

Quelques lectrices ont plaint des fenêtres pop-up qui apparaissent lorsqu'on navigue sur mon blog. Eh bien, ce n'est pas moi qui les a installés mais quelques types malins et anonymes sur l'Internet. Mais vous pouvez télécharger Google toolbar, la barre d'outils qui semble éliminer effectivement ces méchants pop-ups (disponible pour les navigateurs IE et Firefox que la plupart de vous semblent utiliser).

Koivu koivussa

Koivu-kaulahuivini värjäytyi ja pääsi palelevan koivun oksalle roikkumaan. En oikein tiedä, pidänkö noin värikkäästä. Kesä oli mielessä, kun sekoittelin happovärejä, ja kesätyypin värejähän nuo ovat, mutta...

The Birch scarf got some colour on her cheeks and ended up hanging on a birch twig. I'm not sure if I like the colours, though, the brightness, I mean. I was thinking of summer when I mixed the acid dyes (-25 degrees today!), and the colours would suit a summer type person, but...

J'ai peint l'écharpe Bouleau aujourd'hui et l'ai mise sur la branche d'un bouleau tremblant au froid. J'ai pensé à l'été en mélangeant les colorants acides (il a fait -25 degrés aujourd'hui !). Les couleurs sont bien celles d'un type été, mais...

P.S. Quelqu'un m'a ajouté sur la liste des blogs de Tricotin.com. J'en suis très, très heureuse, et je vais essayer d'écrire un peu plus souvent en français. Je sais que je parle (et écris) la langue comme une vache finlandaise (on dit bien comme ça en français, pour dire qu'une personne ne sait pas parler français du tout ?) !

Kehruu-uutisia :: News on spinning

There's an article on handspinning in The New York Times. Interesting reading. Here's an excerpt that I totally agree with:

Many people believe that rhythmic activities help reduce stress and soothe people. "Activities like spinning are meditative," explained Dr. James S.Gordon, a professor of psychiatry and family medicine at Georgetown University. "You get absorbed in the rhythm, and it is that rhythm and repetitiveness that is relaxing because all the thoughts that crowd the mind can be put aside and the mind is in a neutral state."

Eilisessä The New York Times -lehdessä on hyvä juttu kehruusta. Kannattaa lukea. Olen täysin samaa mieltä psykiatrin kanssa, joka edellä olevassa lainatussa kappaleessa toteaa, että kehruu on kuin meditaatiota. Kehruun rytmi ja toistuvat liikkeet rentouttavat, koska niiden avulla kehrääjä saa pantua syrjään mieltä askarruttavat asiat ja mieli asettuu neutraaliin tilaan.

Monet haastatelluista kehrääjistä kehräävät vain kehräämisen ilosta, eivätkä tee langoillaan mitään. Olen huomannut itsessäni aivan samaa. Kehruuinnostuksen leviäminen näkyy Valloissa rukkien ja villan menekin kasvuna, samoin kuin myös Interweave Press-kustantamon tuotteiden menekin lisääntymisenä. Interweave Press julkaisee mm. Spinn-Off -lehteä sekä kirjoja, joista minullakin sattuu olemaan kaksi.

Kummalliset

Ikäänkuin ei riittäisi, että selostan kehruutani, värjäyskokeilujani ja niistä saamiani kicksejä koko Blogostanialle täällä blogissani ja vielä vierailla kielillä, minua on pyydetty vielä erikseen listaamaan kummallisia tapojani.

Homman nimi: Kirjoitan Mielityn haastamana merkinnän, jossa paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään blogissaan saman. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä. (Koko kappale haastajan nimeä lukuunottamatta kopsattu Makepeacen blogista.)

1. Eläinten kohtalo itkettää
Jos jokin eläin kärsii tai kuolee elokuvassa, romaanissa, tv-dokkarissa, oikeassa elämässä, suren sitä valtavasti ja itken. Ihmisten kärsimys, aivan läheisimpiä lukuunottamatta, ei vaikuta samalla tavalla.

2. Saunominen
Inhoan saunailtoja ja joukkosaunomista. Minussa ei siis ole yhtään ainesta suomalaiseksi johtajaksi. Mieluiten saunon omassa rauhassa, miedossa löylyssä ja lyhyen aikaa.

3. Meikkaus
Olen meikannut 13-vuotiaasta asti joka päivä. Meikkaus kuuluu aamurutiineihin siinä missä pukeutuminen. Huulipunaa ja ripsiväriä pitää ainakin olla. Ja hajuvettä; rakastan hyviä tuoksuja. Jos minulla ei ole meikkiä, olen sairas. Ainakin näytän sairaalta.

4. Hieronta
En ole koskaan käynyt hierojalla, vaikka kärsin ajoittain niska-hartiaseudun säryistä. Ajatuskin, että vieras ihminen koskisi minuun, tuntuu epämiellyttävältä. Istuva Härkä saa kyllä hieroa, useamminkin voisi.

5. Unohtelu
Tämä pitäisi oikeastaan olla ykkösenä, sillä taitaa olla nykyään tyypillisin tapani ja siinä mielessä kummallisin, että olin aikaisemmin oikein hyvämuistinen yksilö. Mutta stressi ja burnout on jättänyt jälkensä. Unohtelen tavaroita, asioita, ihmisiä, ideoita, mitä vain. Teen muistilappuja, ja unohdan lukea ne. Onneksi yleensä unohdan myös, mitä olen unohtanut. Joten hyvin menee, kun ei ajattele.

Seuraavaksi vaikein osuus eli keksiä viisi haastettavaa bloggaajaa. Tämä meemi on saavuttanut tämäniltaisen blogikierroksen mukaan sellaisen suosion, että on vaikea keksiä ihmistä, jota ei olisi jo haastettu tai joka ei olisi vastannut. Miten on Outi, Miu, Minna, Tuula, Marik, kiinnostaako vastata?

Tarkista aina värierä!

Sain tänä viikonloppuna valmiiksi Maddaleenan neulekoulun Koivunlehti-huivin, jonka aloitin Menitasta ostamistani Drops Camelia-langoista. Ja kas kummaa, vasta valmiista huivista huomasin, että langathan olivatkin eri värisiä. Salamalla otetusta kuvasta se näkyy huonosti, mutta viivan alapuolella oleva osa on selvästi kellertävämpi kuin yläpuolella osa. Mitäs sitä sanotaankaan langan värierien tarkistamisesta ennen työhön ryhtymistä?! Mutta ei hätää: olin alunperinkin ajatellut värjääväni huivin jonkin muun väriseksi (EI oranssia ja vihreää tähän, eihän).

This picture demonstrates that you should always check the dye lots of the skeins before you start a project. I knitted this scarf of the two balls of Drops Camelia that I bought in Helsinki last month. It's only today that I noticed that the other half of the scarf is white, the other half isn't. But no worries; I was going to dye this scarf, anyhow (NO orange and green for this one).

Then some spinning news. I've been spinning the black wool I bought recently at Pirtin Kehräämö. One thing I noticed is that it still has its natural lanoline left, which proves that it hasn't been treated chemically as the Brazilian wool top that I've spun before. I'd like to mix the black (actually dark brown) wool with the yarns that I dyed last autumn but I really haven't got a clue how to do it.

Lopuksi kehräysuutisia. Olen kehräillyt tasaiseen tahtiin Pirtin Kehräämöstä ostamaani suomalaista mustaa (oik. tummanruskeaa) villatopsia. Huomasin, että se tuoksuu vielä lampaalta ja siinä on selvästi villan lanoliini tallella. Sitä ei siis ole käsitelty kemiallisesti kuten aikaisemmin kehräämääni brasilialaista villaa, joka ei kyllä haissut yhtään millekään. Haluaisin käyttää mustan langan kasviväreillä värjäämieni lankojen kanssa puseroon tai villatakkiin, mutta minulla ei ole kyllä vielä aavistustakaan mitä ja miten noista jotakin tekisin.

Lankaa armeijalle :: Making camouflage yarn

Tänä viikonloppuna teki mieli värjätä lankaa nopeasti. Niinpä päätin käyttää ns. löperömetodia. Vyyhdit likoon etikkaveteen, sitten mikroaallon kestävään astiaan. Päälle etikkaan ja veteen sekoitettuja villavärejä sikin sokin. Oranssia ja vihreää; ne on näköjään nykyään lempivärejäni.

This weekend, I wanted to get some dyed yarn fast. So, I used the sloppy method. I soaked two skeins of grey yarn in vinegar and water as usual. Then I placed the skeins, one at a time, in a microwave pot and poured some dye over. Orange and green, which seem to be my favourite colours right now.

Toinen vyyhti, vähän vaaleamman harmaa, päälle ja lisää värejä.
Sitten kolme kertaa kahden minuutin tykitys mikroaaltouunissa, välillä kahden minuutin tauko.
Another skein on top, a little lighter grey, this one, and some more dye. Then three times 2 minutes' nuking in the microwave oven, leaving the yarn rest for 2 minutes after each heating.



Tässä höyryävä lopputulos: Kippasin langat astiasta kannen päälle altaaseen. Alempi lanka oli ihan tummaa, ylempi jäänyt vaaleaksi.
When I tossed the steaming hot yarns in the sink, the bottom skein, now on top, had significantly more colour than the top skein.





Langat näyttivät juuri siltä miltä niiden oikeastaan saattoi olettaakin näyttävän, kun värjäyksen tekee löperösti. Ylempänä olleeseen lankaan oli tarttunut aika vähän väriä, alemmassakin oli runsaasti värjäytymättömiä kohtia. Kuvassa toinen vyyhti on jo kerällä ja siitä on tulossa sukka.

Actually, the yarns looked exactly as you would expect after being sloppy with your dyeing: a lot of uncoloured spots, one darker, one much lighter skein. But I needed sock yarn, and started making one as you can see in the picture.

Lopusta langasta tein nämä lapaset. Kelpaisivat varmaan Suomen armeijalle maastoväritykseltään ;-) Näissä on erikoista se, että kun en ollut varma, riittääkö lanka koko lapasiin, niin aloitin lapaset sormista samoin kuin toe-up -sukat. Maastovärilanka ei riittänyt, vaan piti tehdä varret yksivärisestä ruskeasta. Nyt sekin on kokeiltu ja hyväksi todettu menetelmä.
After finishing the socks, I had some "camouflage" yarn left. I decided to do mittens. What's special about these mittens is that I started them at the top, like toe up socks. I wasn't sure that there would be enough yarn for the whole project, and I was right, there wasn't. So I had to make the cuffs of solid brown yarn. But now I know that you can knit mittens every which way you ever need ;-)

Termit: kehruu - spinning - filage

Tein kehruu- ja kuitusanaston. Lähtökohtani oli puhtaasti käytännöllinen: halusin oppia lukemaan kehruualan kirjallisuutta ja blogeja sekä kirjoittamaan omista kehruistani ja langoistani. Tässä nyt sanasto kaikkien halukkaiden käyttöön. Minulle saa lähettää ruusuja, risuja ja erityisesti kommentteja termeistä ja puutteista. En ole alan ammattilainen, joten puutteita ja virheitä varmaan on, mutta ajattelin päivittää sanastoja tarpeen mukaan.

Kiitoksia kehruulistan Outille tämän sanaston alkuun saattamisesta!

I compiled a list of spinning and fibre terms ('Sanasto', top of page).  I made it for practical reasons only, since I wanted to read spinning-related articles, books, and spinners' blogs in other languages as well to write about my own spinning and yarns. Please send me your comments, corrections, additions, and tell me if you find this word list of any use. I have no formal education in textile industry, so there will probably be many errors and minor mistakes. I'll update the list if need be.

J'ai fait un petit vocabulaire des termes du filage et des fibres ('Sanasto') que j'ai décidé de mettre à la portée de vous tou(te)s. Je l'ai rédigé purement pour des raisons pratiques, car je veux apprendre à filer à base des livres, articles et blogs écrits en langues étrangères. Et je veux aussi apprendre à écrire de mon propre filage et de mes fils. Dites-moi ce que vous en pensez et envoyez-moi vos corrections et additions, s'il vous plaît. Comme fileuse, je suis débutante et n'ai jamais étudié le sujet formellement, donc je sais qu'il y a des erreurs dans le vocabulaire. Mais je pourrai toujours l'améliorer avec votre aide.

Hei, on niin helppo olla onnellinen...

...kaikuu päässä tuo Olavi Uusivirran (uusi Olavi Virta?) kappale. Tänään paistoi aurinko pitkästä aikaa, ja on helppo olla onnellinen.

Toisin kuin joulun aikaan. Silloin huomasin, miten väsynyt taas olin. Kiertänyt ruuvia taas äärimmilleen. En näköjään osaa tulkita omia tuntemuksiani ollenkaan. Olin kuvitellut, että olin jo oppinut relaamaan ja tankkaamaan itseeni energiaa pienistä positiivisista asioista: lumisesta maisemasta, kaupungin valoista, koirien leikeistä, ja tietysti villasta ja väreistä. Mutta ei. Vaikka en stressannut joulun takia mitenkään, olin valtavan väsynyt. Kolme lahjaa ostin, siinä kaikki. Ei tarvinnut siivotakaan tai leipoa tai tehdä valtavaa määrää jouluruokia, kun oleilimme anopin vieraana.

Bloggaaminen tai edes toisten blogien lukeminenkaan ei ole huvittanut. Käsitöitä olen kyllä tehnyt. Kävin taas Pirtillä ja kotiin kantautui muutama kilo lisää villaa, osa lankana, osa topsina ja hahtuvana. Tässä on kolmenlaista villatopsia. Vasemmalla kaksi suomalaista villatopsia (ei suomenlampaan villaa, vaan muita Suomessa kasvatettavia rotuja), oikealla aiemmin tilaamaani brasialaista villaa. Ulkomaalainen on kiiltävämpää, liukkaampaa, pitkäkuituisempaa ja hivenen keltaisempaa kuin tuo kotimainen villa. Pehmeätä kampalankaa tulee kaikista.

Kehruuateljeessani on nyt täydellinen varustus, kun sain anopilta vanhan vyydinpuun ja laatikollisen vanhoja rukinrullia ja muuta kehruurompetta.

Hey, it's so easy to be happy

I'm listening to a Finnish song titled like that and feel pretty happy now that the sun has been shining for hours today. I've been a bit down lately, since Christmas actually. Even blogging or reading other people's blogs have not interested me. I was suprised how tired I was when the holidays began. I had thought that I was finally able to relax and charge myself with energy from little things: the beauty of the snow on the trees, city lights, dogs' play, and of course, spinning and dyeing. But no. At Christmas eve I found myself as highstrung as ever. It was not the holiday preparations that tired me out (since I didn't really do any) but the bad old work. Not the amount of work but how we have to do it and the atmosphere (sigh).

But to get back to more cheerful things, I visited the Pirtin Kehräämö mill during the holidays. I bought some cheap wool yarn there, and black and white Finnish wool tops. The wool is not from the Finnsheep but from other sheep breeds in Finland. In the picture above, the Finnish wool is on the left, and the Brazilian wool on the right. Both make a very soft yarn, but the foreign wool has longer, finer fibres, a little more lustre, and the colour is a bit yellowish.

My spinning atelier is finally fully equipped, now that I got an umbrella swift and spare bobbins from my mother-in-law as well as some more used spinning stuff.

Puikoilla nyt / On the needles

Olen kerinyt muutaman kilometrin lankoja vyyhdeiltä ja neulonut monta paria tossuja Pirtin oranssisesta, liukuvärjätystä villalangasta. Ostin 200 gramman vyyhdin sateenkaarivärjättyä tarjousvillalankaa ja tein siitä itselleni sukat. Aloitin varpaista ja päätin tehdä vartta niin kauan kuin lanka muuttuu samanväriseksi kuin alussa. Tuli yli polven menevät sukat!

Lisäksi olen tekemässä anopin seitikillä värjäämästä langasta Marilyn-tyylistä puseroa. Tilasin langan viime kesänä Texere Yarns-nimisestä firmasta. Kuvassa on toista, itse värjäämääni lankaa, joka on myös värjätty seitikillä (oikeasti kesymmän värinen kuin kuvassa).

I guess I'm going through an orange phase now. A few posts ago, some commented on my socks as being "Orange juice specials". I wear them to work every day now. Also, I knitted a pair of over-the-knee socks of rainbow-coloured wool I bought from the mill. Besides that, I'm making a pullover of wool yarn that I ordered from Texere Yarns in the summer. My mother-in-law had dyed it with mushrooms to a pale abricot colour that suits my complexion and hair pretty well. I may have to use some of my own yarn as well, as shown in the picture.